Pierre Jodlowski: Drones, Barbarismes, Dialog/No Dialog
Sophie Cherrier, huilu
Ensemble intercontemporain, joht. Susanna Mälkki
KAIROS 2011
Pierre Jodlowski on nelikymppinen ranskalaissäveltäjä, jonka laajalle tuotannolle on ominaista poikkitaiteellisuus. Hän on tehnyt yhteistyötä tanssijoiden, näyttelijöiden ja kuvataiteilijoiden kanssa. Säveltäjä esiintyy itsekin toulouselaisen éOle-muusikkoryhmän jäsenenä.
Kuten moni muu myös Jodlowski sai koulutuksen elektronimusiikkiin Pariisin tietokonemusiikin instituutissa Ircamissa. Levyn päättävä teos Dialog/No Dialog (1997) huilulle ja elektroniikalle on itse asiassa hänen opinnäytteensä Ircamin yksivuotiskurssin päättävään konserttiin. Elektroniikan ja soitinryhmän välisiä suhteita Jodlowski kehitteli kolmiosaisessa Barbarismes-teoksessa (1999-2001). Levyn aloittaa akustinen teos Drones (2007) 15 soittajalle, joka edustaa säveltäjän viimeaikaisempaa tuotantoa.
Jodlowskin musiikin ulospäinsuuntautunut energisyys, karhean hiomaton sointi sekä eleiden teatraalisuus tuovat välillä mieleen 80-luvun Magnus Lindbergin. Erityisesti Drones-teoksessa Jodlowski laajentaa ilmaisuaan freejazzia muistuttavaan selkeään pulssiin ja itsepintaisesti toistuviin rytmikuvioihin. Laajalle Barbarismes-ensembleteokselle on ominaista narratiivisuus elektroniikasta kuultavien konkreettisten elementtien kautta. Huiluteoksessa astuu näyttämölle äänitetty ja muokattu ihmisääni.
Keitä Barbarismes-teoksen raakalaiset mahtavat olla? Ovatko he oudon pelottavia muukalaisia, maahantunkeutujia? Teoskommentissaan Jodlowski siteeraa renessanssihumanistia Michel de Montaignea: «Chacun appelle barbarie ce qui n’est pas de son usage», eli vapaasti suomennettuna: ”jokainen kutsuu raakalaisuudeksi sitä mikä ei ole oma tapa.”
Barbarismes on jatkuvaa rajankäyntiä orkesterin ja elektroniikan välillä. Metallin kilinä ja taisteluleffojen äänitehosteet 1. osassa, ukkosenjyrähdys ja askeleet 2. osassa sekä kaukaiset kirkonkellot 3. osassa tunkeutuvat orkesterin reviirille ja kyseenalaistavat ”puhtaan” soitinmusiikin pelisäännöt. Muuttuneeseen ympäristöön on sopeuduttava, ja niinpä soittotavat muovautuvat uusiksi ja niiden kirjo moninkertaistuu.
Jodlowskin Barbarismes-trilogiassa ei siis ole kyse voimankäytöstä, vaan yllättävistä kohtaamisista. Konkreettiset äänet synnyttävät kuulijan mielessä monitahoisia assosiaatioita, jotka musiikin kautta elettyinä saavat aivan uudenlaisia merkityksiä. Suosittelen useampia kuuntelukertoja, monitasoinen uusi musiikki vaatii aikaa ja paneutumista. Pierre Jodlowskin musiikillisen maailman tullessa tutummaksi myös Susanna Mälkin johtaman Ensemble intercontemporainin tulkinnan tarkkuus ja innostuneisuus pääsevät oikeuksiinsa.