Liza Limin TON oli pettymys. Ultraschall ja Maerz Musik -festivaaleja jälkikäteen verratessa ensin mainittu on laadullisesti tasainen ja toimii perinteisellä konseptilla; pääosin kamarimusiikkia ja pari orkesterikonserttia. Joukossa oli paljon hyviä teoksia, nuoremman polven säveltäjiä sekä myös vähän vanhempia repertoaarikappaleita. Maerz Musik sen sijaan tuntuu tarkoituksella etsivän yllättäviä ja valtavirrasta poikkeavia teoksia ja yhdistämään erilaisia yleisöjä, välillä oikein onnistuneesti. Tosin melko konseptuaalisten teosten ja improvisoidun tai sen kaltaisen musiikin lomassa olisi mieluusti kuullut viikon loppupuolella enemmän hyviä sävellyksiä.
Tähän liittyen muistuu mieleen Ultraschallissa esitetty Elliott Carterin Boston Concerto, jonka esitti Deutsches Symphonie-Orchester Berlin Brad Lubmanin johdolla. Vuonna 2002 sävelletty teos on vaikuttavaa ajatuksen lentoa ja ilmaisun briljanssia. Hämmästyttävää energiaa vailla vanhuuden resignaatiota. Teoksesta päätellen tänä vuonna 100 vuotta täyttävä (www.carter100.com) Carter voisi olla uransa kypsässä vaiheessa ja jatkaa
vaikka kuinka kauan.
