Katson läpi Talescapes-kappaletta, jonka sävelsin Ylioppilaskunnan Laulajien ja Matti Hyökin tilauksesta heidän 125-vuotisjuhliinsa. Lähden perjantaina Suomeen kuuntelemaan lauantaina olevaa kantaesitykstä. Jännittää normaalisti ja kaikki detaljitason asiat korostuvat omissa silmissä. Olin seuraamassa vain yhtä harjoitusta kuukausi sitten, minkä jälkeen on tapahtunut varmasti paljon.
Kappaleen teksti on fragmentaarinen ja muokattu Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa kirjan materiaalista kollaasiksi, jossa pääosasssa ovat alkuperäisen tarinan sijasta äänenpainot ja partikkelit. Itselleni kokonaisuus on selvä, mutta sitä miten yksittäinen laulaja näkee tekstin ja musiikin ilmaisullisesti omasta stemmastaan käsin, on vaikea arvioida. Teoksessa on melko paljon puhekuorotilanteita. Olenkohan ollut merkinnöissäni riittävän tarkka ja kuulostavatkohan ne tietyssä mielessä epäinhimillisen vieraantuneilta niin kuin olen ajatellut?