”Olin barokkimusiikkikonsertissa, jossa orkesterin virittäminen oli lähes oma ohjelmanumeronsa, niin kauan siihen meni. Miksei hommaa hoideta yhdellä kertaa niin kuin sinfoniaorkesterissa?”
Musiikin lisensiaatti, gamban- ja barytonin soittaja Markus Kuikka vastaa:
Barokkiorkesterin jousisoittimet käyttävät suolikieliä (suonikieliä ei ole olemassa) historiallisten esikuviensa mukaisesti. Kielet valmistetaan yleensä lampaan suolesta. Suolikielet antavat lämpimän ja elävän soinnin, ne vastaavat myös jousenkäyttöön eri tavoin sallien esimerkiksi hitaamman jousenvauhdin. Tämän kaiken hyvän haittapuolena on suolikielien herkkyys vaihtuviin olosuhteisiin. Niiden viritys reagoi lämpötilan ja kosteuden heilahduksiin – joskus tuntuu, että myös epäpuhtaisiin ajatuksiin… Sinfoniaorkestereissa käytetään yleensä metallikieliä, koska ne kestävät yleensä pitempään, pysyvät vireessä koko konsertin ajan ja niistä saa voimakkaamman äänen.
Ennen konserttia pyritään lämmittämään soitin kielineen ja miksei soittajakin konserttia vastaavaan tilaan, jotta olosuhteet soittimelle kielineen pysyisivät mahdollisimman vakaina. Usein tämä ei ole mahdollista, koska esimerkiksi kirkkojen sakasteissa eivät kaikki mahdu yhtä aikaa soittamaan. Yksi ratkaisu on harjoitella konserttitilassa lähes konsertin alkuun asti ja jättää sitten soitin lavalle yleisön sisään tulon ajaksi. Monissa vanhan musiikin konserteissa yleisö pääsee sisään vasta viittä minuuttia ennen alkua, kun virittäminen on päättynyt. Usein pitää kuitenkin viritystä korjata konsertin edetessä.
Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.