Tokyo Wonder Site -residenssissä majailee lisäkseni myös toinen säveltäjä, Chikako Morishita Japanista. Hän opiskelee sävellystä Liza Limin johdolla Huddersfieldissa Englannissa. Kävimme Chikakon kanssa tutustumassa gidayu-musiikkiin Tokion Kansallisteatterissa lähellä keisarillista palatsia. Gidayu on japanilaisen nukketeatterin bunrakun musiikkityyli. Sitä esittävät tayu, kertoja-laulaja sekä shamisen-muusikko. Gidayu-nimi tulee 1600-luvun lopulla Osakassa vaikuttaneesta joruri-laulajasta Takemoto Gidayusta, joka kehitti kyseisen esitystyylin.
Tayun esitys on melkomoista vokaaliakrobatiaa, sillä hän antaa äänen kaikille näytelmän hahmoille. Kertojan rauhallinen baritoni muuttuu salamannopeasti viettelevän naisen falsetiksi tai lapsen itkuksi. Ratkaisevan tärkeää on esittäjien kyky yhteistyöhön: shamisenin soittajan on osattava mukauttaa soittonsa tayun esityksen rytmiin ja äänenpainoihin, yhdessä he muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Vain tayulla on ”partituuri” (kalligrafialla kirjoitettu näytelmän teksti, johon liittyy huomaamattoman pieniä esitysmerkintöjä), shamisenin soittajan on osattava koko ohjelmisto ulkoa.
Kuulemamme gidayu-esityksen näytelmästä Yoshitsune Senbon Zakura (”Yoshitsune ja tuhat kirsikkapuuta”) teki erityisen kiintoisaksi kitsune kotoba eli ”ketun ääni”. Japanilaisissa kansantarinoissa kettu saattaa ottaa kauniin nuoren naisen hahmon. Yoshitsune-näytelmässä kettu on kuitenkin miespuolinen olento, joka ilmestyy taikarumpua lyötäessä. Tayu-laulaja kertoi esityksen jälkeen kitsune kotoban saloista: lauseiden loput pyöristyvät pois ja niiden tilalle tulee kähinöitä ja maiskautuksia, eli hyvinkin eläimellisiä äännähdyksiä.
Vieressäni istuva Chikako ystävällisesti käänsi minulle englanniksi valittuja paloja japaninkielisestä esitelmästä, mutta eräälle yleisössä istuvalle herrasmiehelle vieraskielinen hiljainen supatus oli täysin sietämätöntä. Hän ilmestyi yhtäkkiä viereemme raivoissaan ja mitään sanomatta jysäytti Chikako-parkaa päähän ohjelmalehtikääröllään niin että paperit lentelivät ympäriinsä. Sen jälkeen olimme hiirenhiljaa, ja loppuosa esitelmästä jäi minulta ymmärtämättä.