Viime perjantaina julkaistu professori Eero Tarastin uusi esseekokoelma Musiikki ja humanismi – Suomen saloilta Pariisin salonkeihin (UPEF, 2013) avaa näkemyksiä klassisen musiikin humanistiseen olemukseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneessä 40 esseessään Tarasti etenee itse musiikin pohdiskelevista, helppotajuisista erittelyistä ajan hengen, yhteiskunnan, muiden taiteiden ja jopa ns. ’vähätaiteiden’ kuten käsityön, terapian, ruokakulttuurin ja kasvatuksen antamiin näkökulmiin.
Kirja alkaa suomalaisuutta käsittelevistä teksteistä: osansa saavat niin Pacius, Kajanus, Sibelius, Mannerheim ja Saariaho kuin pohdinnat Suomesta universaalin musiikin maailmankartalla. Siitä näkökulma laajenee Saksaan (mm. Beethoven, Wagner, Ludvig II), Venäjälle (Glinka), Italiaan (”Italian musiikki ja Risorgimento”), Ranskaan (George Sand, Offenbach, Proust, Chausson, Daniel Charles) ja edelleen eurooppalaisuuden olemusta käsitteleviin esseisiin (”Eurooppalaisista hyveistä”, ”Lajin käsite musiikissa”, ”Mitä on moderni? Musiikin historian keksijät ja uudistajat”). Suorastaan universaaleihin teemoihin kurottuu kirjan viimeinen osio, ”Kohti Bildungia”, jossa Tarasti pohtii mm. kasvatusta, käsityötä, diskurssia, eettisyyttä ja ideoiden syntyä.
Kirjan on julkaissut viime vuonna perustettu tieteellisiä julkaisuja ja popularisoituja tieteellisiä kirjoja julkaiseva University Press of Eastern Finland. Uutukaista voi jo ostaa suoraan kustantajalta osoitteesta http://www.kustannushai.fi/, virtuaalisesta tiedekirjakaupasta Granumista (http://granum.uta.fi) tai piakkoin myös normaalisti kirjakaupoista.
Professori Tarasti on myös Amfionin blogisti. Tutustu Tarastin Amfion-päiväkirjoihiin täällä.