Eilen ja tänään pidettiin tutkimuksen ‘uudet tuulet’ seminaari, jonka Alfonso Padilla on luonut yliopistoomme. Parisen kymmentä nuorta väitöskirjantekijää saivat harjoitella kongressipuhumista toisilleen, Suomessa on aivan liian vähän suullista treenausta, se näkyy sitten kun väitöksessä ei tule vastausta kysymykseen niin kuin pitäisi. Kyllä tutkitaan kaikkea mahdollista ja ilahduttavaa että taidemusiikin tutkiminen ei ole kadonnut.
Marjo Suominen tutkii Händel Julius Caesarin eri versioita ts tulkintoja ja niiden autenttisuutta. Mutta tämä on Händelin kohdalla peräti paradoksaalista. Nimittäin mitään alkuperäistä versiota ei ole edes olemassa eikä ollutkaan muualla kuin Händelin päässä sillä hän ei itse kirjoittanut mitään, vaan saneli puhtaaksikirjoittajalle. Kolmesta kuullusta äänitteestä alkaen 60-luvulta paradoksaalisesti vanhin kuulosti ‘autenttisimmalta’ eikä uusin joka edusti uutta vanhan musiikin liikettä. Autenttisuus on siis mielikuvajuttu eikä kysymys oikeaoppisesta rekonstruktiosta.
Vierailin Stoassa puhumassa Pariisista, ilon ja älyn kaupungista musiikin esimerkein. Hirmuinen pakkanen mutta kuitenkin 30 kuulijaa Liisa Peakin Cercle franco-finlandais’n tilaisuudessa. Yritin soittaa Debussytä Ravelia Chaussonia ja Hahnia. Yksi tuli kysymään mistä saa Reynaldo Hahnin laulun l’Heure exquisen nuotteja.