Tämän vuotisista Savonlinnan Timo Mustakallio -laulukilpailuista kehkeytyi tasokas ja jännittävä tapahtuma. Dramatiikkaakaan ei kilpailusta puuttunut kovaksi yltyneen sateen rummuttaessa paikoin korvia huumaavasti Olavinlinnan salin kattopressua. Kilpailun kaksihenkiselle tuomaristolle, professori ja Kammersänger Tom Krauselle sekä Savonlinnan oopperajuhlien taiteelliselle johtajalle, kapellimestari Jari Hämäläiselle oli tarjolla monta voittajakandidaattia. Voittajaksi ja 10 000 euron palkinnon saajaksi löytyi Kuopiossa ja Jyväskylässä opiskellut ja tulevana syksynä Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla opintonsa aloittava sopraano Marjukka Tepponen. Lisäksi Helsingin konservatoriossa opiskelevalle sopraano Hanna Rantalalle myönnettiin 7500 euron suuruinen apuraha Suomen kulttuurirahaston Eero Rantalan rahastosta.
Kilpailu käytiin sunnuntaina 20.7. kahdessa erässä. Savonlinnan Olavinlinnan isolla oopperanäyttämöllä kuultiin aluksi 16 laulajaa. Alkuerän perusteella näistä valittiin puolet eli kahdeksan itse finaaliin – kuusi sopraanoa, tenori ja baritoni. Finaalin ulkopuolelle jääneistä laulajista moni vaikutti varsin lupaavalta, ja heidänkin finaalisuorituksiaan olisi ollut mielenkiintoista kuulla. Lauluopinnot vuonna 1999 aloittanut ja tänä vuonna Sibelius-Akatemiaan valittu sopraano Laura Vire omaa lupaavan, ison lavan äänen. Vire eli näyttämöllä Melartinin Morgonsångin hienosti, mutta kokonaisuuteen olisi kaivannut lisää karaktereja ja sävyjä. Niinikään finaalin ulkopuolelle jäänyt, Savonlinnan oopperajuhlilla Mozartin Taikahuilun Paminana vuonna 2006 debytoinut Ida Wallén teki myös vaikutuksen teknisesti valmiilla laulullaan. Juuri valmis taiteilijapersoona saattoi sitten koitua hänen kohtalokseen: Mustakallio-kilpailut ovat enemmänkin uusia lahjakkuuksia kuin valmiita taiteilijoita kartoittava tapahtuma. Siinä mielessä olikin harmi, ettei hersyvän koloratuurin omaava Porissa, Turussa ja Tampereella opiskellut sopraano Heini Dahlroos päässyt finaaliin. Tyttömäisen olemuksen ja äänityypin liitto vaikutti ihastuttavalta ja toimivalta, kunhan ääni vielä pääse avautumaan ja rentoutumaan. Hieman kokonaisuutta verotti turhankin hersyvä tempoileminen käsillä ja vartalolla, joka toi muutoin lupaavan tulkitsijan lauluun maneerimaista ja hieman raskasta kulmikkuutta.
Finalisteista kaikki tekivät vaikutuksen jo alkuerissä, joten sikäli finaaliin päässeiden lista ei tuonut suuria yllätyksiä. Sibelius-Akatemiassa opiskeleva sopraano Emriikka Salonen omaa hyvin dramaattisen, jopa majesteetillisen äänen. Hän pyrkii käyttämään äänivarojaan säästeliäästi ja älykkäästi, mutta näin ison instrumentin kesyttäminen vie aikaa ja vaatii paljon hengitystekniikalta. Salonen ei ehkä aivan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla alkuerissä ja kärsi vireongelmista. Finaalisuoritus oli jo selvästi onnistuneempi ja Leonoran tuska ja epätoivo Verdin Kohtalon voiman aariassa Pace, pace mio Dio välittyi äänestä koskettavasti ja vaikuttavasti. Hyvin läpäisevän ja kantavan, joskin lyyrisemmän äänen omaava, niin ikään Sibelius-Akatemiassa opiskeleva sopraano Reetta Haavisto hallitsi instrumenttinsa niin hyvin, että kykeni leikittelemäänkin sillä. Tuoreen Kangasniemen Lied-pianistikilpailun voittaneen Juho Alakärpän kanssa finaalissa esitetty Sibeliuksen Höstkväll oli jännittävä, joskaan ei teokselle uskollinen kokemus. Norinan aaria Quel guardo il cavaliere Donizettin Don Pasqualesta sekä alkuerien Beethoven- ja Rahmaninov-esitykset antoivat lupauksen lyyrisen sopraanon kehittymisestä ehkä dramaattisempaan suuntaan. Donizettin kohdalla olisi italian ääntämiseen tosin kaivannut edemmäksi sijoitettua ääntä ja vokaaleja. Haavisto onnistui kilpailuissa kuitenkin erittäin hyvin ja tuntui olevan monen papereissa voittajasuosikki.
Kuopiossa opiskeleva Terttu Iso-Oja ihastutti alkuerässä eloisalla diivailullaan Satien höpsössä teoksessa La Diva de l’Empire ja kauniisti muotoilulla Dvo?ákin Rusalkan laululla kuulle. Hänen finaalisuorituksensa jäi kuitenkin hieman vaisuksi; hyvin hallittu instrumentti lupaa yhtä kaikki hyvää tulevalle uralle. Finaalin laadukkaiden sopraanojen joukossa jäi vaille viimeistä niittiä myös Kangasniemen laulukilpailun tuoreen voittajan, erittäin kaunisäänisen Pauliina Linnosaaren suoritus. Linnosaari on muusikkona pidemmällä kuin suurin osa kilpakumppaneistaan, hänen fraasinsa ja linjansa olivat viimeisteltyjä ja tekstistä sai kiitettävän hyvin selvää. Ääni tuntui finaalissa avautuvan entisestään eikä salin kattopressua rummuttanut sade onnistunut pilaamaan hänen vaikuttavaa tulkintaansa Straussin Allerseelenista. Elisabethin aaria Dich teure Halle Wagnerin Tannhäuserista oli voittajan suoritus, mutta ehkä isoon saliin olisi sittenkin kaivannut enemmän temperamenttia tai dramaattisempaa ääntä.
Finaalin miehet, baritoni Waltteri Torikka ja tenori Joska Lehtinen suoriutuivat lauluistaan kummatkin pääosin hienosti. Torikka on luontainen koomikko, joka tosin pyrkii värittämään ääntään turhan tummaksi. Kirkkaammalla, edempää haetulla resonanssilla hänen äänestään voisi löytyä kalskeampiakin sävyjä. Finaalissa koomisuus meni ehkä hieman yli ja niinpä Pingoudin vakavahenkinen Serenade sai jopa tahattoman koomisia sävyjä. Joska Lehtisen kevyt mutta läpäisevä tenori soi vielä alkuerässä verraten luonnollisesti, ja sen toivookin avautuvan ja saavan syvyyttä ajan myötä. Lehtisen esiintymisen tekivät levottomaksi ja hieman teennäiseksi hänen kätensä, joilla hän pyrki ilmentämään jokaista musiikillista ja äänen teknistä käännettä. Neljästä kilpailussa esitetystä teoksesta kolme oli italiankielistä ja ohjelmistoon olisikin ehkä kaivannut monipuolisuutta kuluneiden italialaistenorieleiden sijaan.
Eero Rantalan rahaston 7500 euron apurahan saanut Hanna Rantala teki jo alkuerässä vaikutuksen varsin ehjällä ja toimivalla äänellään. Ylä-äänet irtosivat vaivattomasti ja äänessä oli lupausta kehittymisestä – aika näyttää, onko suunta koloratuurin vai dramaattisen sopraanon suuntaan vaiko sekä-että. Finaalissa hieman häiritsi tekstin vaikeaselkoisuus, joka lienee lähtöisin tekniikassa: Rantalan ääni on rakennettu hyvin selvästi yhden tilan, yhden vokaalin varaan – jollaisena se sinänsä toimii hyvin. Monipuolisempien ja hieman edempää haettujen vokaalien myötä lauluun luulisi tulevan lisää sävyjä ja tekstiin selkeyttä. Rantala kuitenkin selvästi onnistui loppukilpailun aariassaan, Gounod’n Ah, je veux vivressä oopperasta Romeo ja Julia.
Voisi sanoa, että kilpailun voittaja oli yllätys. Marjukka Tepponen oli kilpailun selvästi lyyrisimpiä sopraanoita, ja on hienoa, että Mustakallio-laulukilpailuissa voitti lyyrinen, ei dramaattinen ääni. Toisaalta Tepponen lauloi itsensä yleisön sydämiin – mikä ei sinänsä ollut yllättävää, olihan Tepposella Savonlinnan oopperajuhlien kuorolaisena ja kuoron viime vuoden ”nuorena taiteilijana” puolellaan äänekkäät kannustusjoukot. Tepponen selvisi myös hienosti oikuttelevasta säästä. Hänen finaalisuorituksensa jouduttiin keskeyttämään kovaksi yltyneen sateen vuoksi, mutta sateen laannuttua Tepponen aloitti uudestaan vielä suuremmalla tunteella ja latauksella.
Mikä kuitenkin tärkeintä, Tepponen osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja musikaaliseksi taiteilijapersoonaksi. Alkuerässä hieman epäilytti se, että sekä laulu, että aaria olivat ranskankielisiä. Tekstistä sai kuitenkin hyvin selvää, Tepponen kannatteli Lisztin ja Gounod’n teoksissa hienosti linjaa ja toteutti kilpailijoista eniten nyansseja. Gounod’n Faustin Margaretan jalokiviaariassa Tepponen osoitti olevansa myös hyvä esiintyjä, vaikka ääni ei aivan isoa salia vielä täytäkään. Finaalissa Tepponen osoitti ilmaisevansa hienosti ja sävykkäästi myös venäjänkielellä Rahmaninovin Ne poi krasavitsassa: aidosti tunteesta kasvava ääni nousi pianissimoista hienoon tulkinnan leiskuun. Giuliettan aariassa Bellinin oopperassa Capuletit ja Montaguet kuviot olivat mukavan liukkaita ja temperamenttisiä joskin hieman pyöreitä. Kaiken kaikkiaan voittajan suoritus.
Mustakallio-kilpailun perusteella voi sanoa, että suomalainen sopraanotilanne näyttää hyvältä. Mezzosopraanoja kilpailussa ei kuultu, altoista puhumattakaan, ja miehiä kilpailuissa oli vähän. Toisaalta kilpailu nousi hyvin tasokkaaksi ja suoritusten joukossa oli aitoa musiikintekemistä, tekstiä ja tunnetta. Yleisölle tapahtuma oli hyvin nautittava ja dramaattinenkin, mitä nyt suomalainen suvisää kylvetti finaalista poistuvan yleisön kuin saavista kaataen.