Kulissien takaa -juttusarjan toisessa osassa kurkistetaan taas harjoituskoppiin. Pasi Eerikäinen on paneutunut Beethovenin viulusonaatteihin laajassa konserttisyklissä, ja Beethovenin kamarimusiikki on saanut orkesterimuusikkona leipänsä ansaitsevan viulistin kyseenalaistamaan vallitsevia esityskäytäntöjä. Jutun lopussa videoklippi harjoituksista pianisti Emil Holmströmin kanssa.
Kun suunnittelin Emilin kanssa vuosi sitten helmikuussa alkanutta sarjaamme, päädyimme ideaan yhdistää Beethovenin viulu- ja sellosonaatit, koska viulusonaattisykli tuntui kuulijan kannalta katsottuna kaipaavan vastaväriä. Samalla halusimme kuitenkin pyhittää sarjan vain Beethovenin musiikille. Syntyi viulu- ja sellosonaateista muodostuva kombinaatio, jonka avulla avautui mahdollisuus luoda kiinnostavia, ”tarinallisia” ohjelmakokonaisuuksia luontevammin kuin ehkä pelkistä Beethovenin viulusonaateista olisi voinut rakentaa. Tätä juttua kirjoittaessani syklistämme on jäljellä enää viides ohjelmakokonaisuus – viimeiset kolme konserttia Kuopiossa, Porvoossa ja Kauniaisissa.
Viimeisessä ohjelmakokonaisuudessa rinnastamme viulusonaateista ensimmäisen (op. 12/1) ja viimeisen (op. 96) viimeisen sellosonaatin (op. 102/2) kanssa. Tämä tuo selkeästi esiin Beethovenin tyylillisen kehityksen säveltäjänä. Viulusonaattien välissä on 14 vuotta ja vähän yli 80 teosta, joiden joukossa on mm. 8 sinfoniaa, 11 jousikvartettoa, kaikki pianokonsertot. Hurja määrä näkemyksellisesti pitkälle työstettyjä teoksia. Vaikka 10. viulusonaatti katsotaankin kuuluvaksi Beethovenin keskikauden teoksiin, on siinä vahvasti myöhäiskauden sävellyksien tyylillisiä ominaispiirteitä: mietiskelevyyttä, eteerisyyttä ja improvisatorisuutta. Kontrasti varhaiskauden varsin mutkattomaan 1. sonaattiin op. 12/1 on räikeä. Vapaasti assosioiden ensimmäinen sonaatti voisi olla kuin kaikkitietävä, hieman arrogantti ja hulvaton nuori jannu, kun taas viimeinen sonaatti on kuin (oikeasti) kaikkitietävä, humaani, mutta hilpeä herrasmies. Vapaata assosiaatiota jatkaessani mieleeni nousevat James Bond ja Obi-Wan Kenobi, vaikka James Bondista ei hulvatonta jannua saa tekemälläkään.
Mielestäni on kiehtovaa kuulla tai lukea taiteilijoiden henkilökohtaisista kokemukseen ja käsittämiseen liittyvistä ajatuksista, siksi halusimme sarjan käsiohjelmissa kirjoittaa subjektiivisesti ja jättää tyhjentävät teosesittelyt muihin yhteyksiin. Neljännen konsertin käsiohjelmassa kirjoitin seuraavasti:
”Sarjaa työstäessäni minua on mietityttänyt erityisesti tempo ja kontrolli. Jo melko pitkän uran orkesterimuusikkona tehneenä suhtaudun tempoon leikkimielisesti sanottuna syndroomaattisesti. Orkesterisoittamisen perusarvoihin ainakin Suomessa kuuluu välillä ärsyttäviin ulottuvuuksiin ulottuva kontrolli. Otan vaikka esimerkiksi niin kutsutun juoksemisen, jonka välttely on kuin Herran pelkoa, minkä vuoksi musiikillinen ilmaisu jää usein yksiväriseksi. Beethovenin musiikille tyypillisen manian ilmaisemisessa kontrolli on kuin Diapamia; lääkettä, joka turruttaa, mutta ei kuitenkaan poista syytä. Joskus musiikin luonne vaatii juoksemista. Tietenkin on itsestään selvää, että kontrollia tarvitaan, vaikka se onkin pahis. Sen kanssa pitää vain oppia elämään kuin mielen pimeän puolen kanssa: Sitä ei saa kieltää, eikä sille saa antaa liikaa valtaa.”
Toisin sanoen, olemme suhtautuneet tempoon ilmaisun välineenä, emme vakiona. Olemme lähestyneet sonaatteja niiden tekstuuria mahdollisimman objektiivisesti kuunnellen ja etsineet luontevia ratkaisuja Beethovenin karaktääri- ja huumoripitoiseen musiikin hahmottumiseksi. Tuo objektiivisuus ei tietenkään ole mahdollista. Jos sinulla on visio, teet kaikkesi löytääksesi sille kestävät perustelut. Kaikilla muusikoilla on näkemys siitä millaisena hän itse haluaa jonkun tietyn teoksen kuulla. Sen ”idean” ilmaisemisen eteen teemme töitä. Objektiivisuus lienee enemmänkin omien ideoiden kyseenalaistamista.
Pasi Eerikäinen
Viulisti Pasi Eerikäisen, pianisti Emil Holmströmin ja sellisti Petja Kainulaisen Beethoven-sarjan viimeiset konsertit kuullaan tiistaina 15.1. klo 19 Kuopion musiikkikeskuksessa, keskiviikkona 16.1. klo 19 Porvoon Pikkukirkossa ja sunnuntaina 20.1. klo 16 Kauniaisten Uudessa Paviljongissa. Ohjelmassa Beethovenin viulusonaatit nro 1 op. 12/1 ja nro 10 op. 96 sekä sellosonaatti nro 5 op. 102/2. Lisätietoa sarjasta: www.eerikainen.fi tai www.facebook.com/beethoven.cycle