Sellosalissa Espoossa on viikonloppuna 28.–29. 1. Schubertiadit säveltäjämestarin syntymäpäivän juhlistamiseksi. Kahden päivän aikana järjestetään neljä konserttia, joiden ohjelma rakentuu Schubertin vokaali- ja soitinteoksista. Esiintymässä ovat Soile Isokoski, Marita Viitasalo, Riitta Pesola, Tommi Hakala, Kristian Attila, Eeva Koskinen, Marjukka Tepponen, Anna-Maija Korsimaa,Tommi Aalto, Panu Pärssinen, Arttu Kataja ja Kiril Kozlovsky.
Lauantai-iltana Espoon Sellosalissa kuuli yleisön keskuudessa mainittavan, että Schubertin musiikkia jaksaa kuunnella vaikka kuinka paljon. Yleisöä oli paikalla lähes täysi sali. Espoossa ymmärretään siis hyvän päälle.
Trio Finladian täysromanttinen ote Schubertin B-duuri -trion alussa oli vakuuttavaa – toisaalta keveyttä ja ilmavuutta oli myös runsaasti tarjolla. Trion ilmaisuasteikko on näin ihailtavan laaja. Viitasalon herkkä, liedtyöskentelyssä hiotunut pianismi tuotti taitavien kumppaneiden kanssa läpikuultavaa ja erinomaisesti tasapainotettua sointia.
Riitta Pesolan sello lauloi erityisen kauniisti trion toisen osan Andante un poco meno mosso alussa. Espoon Sellosali soi herkästi myös hiljaisemmissa kohdissa. Toisen osan lopun kansanmusiikkilainaus sai myös nautittavan käsittelyn.
Kolmas osa tuntui ensin hieman vaisulta, mutta triotaitteen myötä esittäjien ajatus osasta kirkastui osoittautuen tarkoin harkituksi. Finaali oli todellista schubertiaanista iloittelua, missä Eeva Koskisen lämmin ja huumorintajuinen viulismi oli parhaimmillaan. Trion loppunousu kiihdytyksineen oli upea ja yleisö palkitsi esiintyjät lämpimin aplodein.
Tommi Hakala ja Kristian Attila esittivät väliajan jälkeen Schwanengesang-sarjan pitäen puolessa välissä vain pienen hengähdystauon. Olin siirtynyt väliajan jälkeen liian lähelle esiintymislavaa ja Hakalan muhkea baritoni tuntui suorastaan jylisevän korvissani. Siirryttyäni laulusarjasta puolessa välissä kuusi riviä taaemmaksi saatoin vasta nauttia tyydyttävästi tästä Schubertin kuoleman jälkeen kootusta kokonaisuudesta.
Tuon pienen tauon jälkeen Der Atlas ja Ihr Bild -lauluissa Attilan hienot soinnut alarekisterissä ja pianon pahaenteiset tremolot olivat hyvin vaikuttavia. Näitä seurannut kepeä Das Fischermädchen soi eloisasti ja antoi kuulijallekin hetken aikaa hengähtää. Die Stadt oli jälleen pelottavan dramaattista. Am Meer -laulussa Tommi Hakala sai esittää hienoa legatoaan. Der Doppelgänger ylimaallisine sointuineen muodostui teoksen kulminaatioksi. Sarjan viimeisen laulun Taubenpost sydämen kaipuun esiintyjät tulkitsivat levollisen kirkastuneesti. Innostuneet aplodit saivat esiintyjät toistamaan iki-ihanan Städchen-laulun, mikä tunnetaan myös Serenadina.
Sellosalissa oli kiinnitetty huomiota myös tyylikkääseen ylöspanoon. Schwanengesang-sarjan aikana oli esiintymislavan takaseinälle heijastettu osittain verhoihin oletettavasti jokin Schubertin kirje ja sen päälle videokameralla Hakalan kasvot. Konserttisaleissa voi modernin tekniikan ansiosta aivan hyvin käyttää tähän tapaan esitystä tukevaa kuvitusta.