Valtion säveltaidetoimikunta on eilen myöntänyt vuoden 2010 säveltaiteen valtionpalkinnon, suuruudeltaan 15 000 euroa, pianotaiteilija Liisa Pohjolalle. Samassa tilaisuudessa Pohjola luovutti Erkki Melartin -tunnustuspalkinnon timanttisormuksen muodossa valitsemalleen seuraajalle, pianotaiteilija Tuija Hakkilalle. Testamentissaan Melartin lahjoitti timanttisormuksen annettavaksi naispuoliselle säveltaiteilijalle ja tältä edelleen sopivalla hetkellä seuraavalle luovutettavaksi, ”antamaan voimaa kilvoitteluun taiteilijan uralla”.
Säveltaidetoimikunta toteaa palkintoperusteluissaan:
”Liisa Pohjolaa voi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi pianon legendaksi. Yli puoli vuosisataa pianotaiteen – ja yleisemminkin esittävän säveltaiteen – huipulla on saavutus, johon kovin moni ei ole yltänyt. Virallisen ensikonserttinsa Pohjola piti Sibelius-Akatemiassa vuonna 1955: Sen jälkeen hän on konsertoinut ja esiintynyt solistina laajasti eri puolilla Eurooppaa. Kamarimuusikkona hän on työskennellyt useiden kansainvälisten huipputaiteilijoiden kanssa. Ei myöskään sovi väheksyä hänen panostaan veljiensä kanssa Duo ja Trio Pohjolassa.
Vaikka Liisa Pohjolan laaja ohjelmisto sisältää pianomusiikin koko kirjon, hänen merkityksensä on kieltämättä suurimmillaan uuden musiikin ilmaisuvoimaisena tulkkina. Hänen reilun kymmenen vuoden takainen lausahduksensa, ”olen aina halunnut tähytä johonkin sellaiseen, mitä kukaan ei ole aikaisemmin nähnyt”, kuvastaa erinomaisesti hänen taiteilijaluonnettaan. Lukuisat suomalaiset säveltäjät, kuten esimerkiksi Kalevi Aho, Erik Bergman, Mikko Heiniö, Pertti Jalava, Usko Meriläinen ja Erkki Salmenhaara ovat saaneet Liisa Pohjolasta erinomaisen tulkin teoksilleen.
Liisa Pohjolasta ei voi puhua mainitsematta hänen mittavaa ja poikkeuksellisen omistautuvaa panostaan suomalaisten pianistien kouluttajana ensin Turussa ja vuodesta 1965 alkaen Sibelius-Akatemiassa, jonka pianomusiikin professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1976. Professorinakin hän painotti lasten ja nuorten koulutuksen tärkeyttä varsinaisen yliopistokoulutuksen rinnalla. Eläkkeelle jääminen vuonna 2001 ei suinkaan ollut uran päätepiste, vaan ura jatkui – ja jatkuu edelleen – niin esiintyvänä taiteilijana kuin myös suosittuna, uusia uria aukovana pedagogina.
Liisa Pohjola on saanut uransa varrella tasaiseen tahtiin tunnustuspalkintoja, Jo vuonna 1961 hänelle myönnettiin Folkwang-Leitungspreis Essenissä. Luovan säveltaiteen edistämissäätiön palkinto tuli v. 1974, Madetoja-palkinto v. 1984, Pro Musica-säätiön palkinto 1999 ja Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2004. Merkittävimmän tunnustuksen työlleen hän kuitenkin sai tänä vuonna, kun levy-yhtiö ALBA julkaisi yhteistyössä YLE:n kanssa kolme CD-levyllistä hänen YLE:lle tekemiään nauhoituksia vuosilta 1969–2004. Monipuolinen, kuitenkin 1900-luvun musiikkiin painottuva ohjelmisto antaa kuulijalle kiistattoman kuvan soittajan pettämättömästä musiikillisesta vaistosta sekä poikkeuksellisen elävistä, temperamenttisista esityksistä.”