16. elokuuta on mahdollisuus kuulla Einojuhani Rautavaaran Vigilia Uspenskin katedraalissa, osana sen 150-vuotisjuhlia. Helsingin kamarikuoro, Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro esittää teoksen myös Järvenpään kirkossa 21.8. Teoksen johtaa kuoron taiteellinen johtaja Nils Schweckendiek, tenorisolistina esiintyy Niall Chorell ja haastavan basso profundo -soolon laulaa Club For Fivesta tuttu Tuukka Haapaniemi.
Einojuhani Rautavaara (1928–2016) kirjoitti ortodoksisen, suomenkielisen Vigiliansa Johannes Kastajan muistolle vuonna 1971 ja muokkasi siitä myöhemmin nyt kuultavan konserttiversion.
Monet himot minua
hamasta minun nuoruudestani ahdistavat,
mutta Sinä itse puolestani seiso
ja pelasta minut, Vapahtajani.
Vigilia tarkoittaa valvomista tai yövartiota ja alun perin vigilia-jumalanpalvelus on ollut kokoöinen palvelus. Vigilia toimitetaan ortodoksisissa kirkoissa lauantai-iltaisin tai juhlien aattoiltoina.
”Kuorosatsillaan, mikrointervalleilla, kuiskauksilla ja glissandoilla säveltäjä on lähentänyt Vigiliaansa ehkä enemmän bysanttilaiseen perinteeseen kuin 1800-luvulta periytyvään slaavilaiseen traditioon”, kertoo Helsingin ortodoksisen seurakunnan kanttori ja Helsingin kamarikuoron laulaja Varvara Merras-Häyrynen. ”Sävellyksessä on mukana myös yksi aito bysanttilainen sävelmä Aamupalveluksen antifoni-osassa Monet himot minua hamasta nuoruudestani ahdistavat.”
Vaikka teos kantaesitettiin jumalanpalveluksena, näyttää siltä, että sen laajempi merkitys tulee ilmi konserttikäytössä: ortodoksisen ajatusmaailman läpi tarkastellaan kristinuskon mysteerejä suurena yhteisenä perintönä. Rautavaaran erikoistehot istuvat luontevasti tekstiin ja saavat toisinaan vahvasti kuvaannollisen merkityksen: esimerkiksi glissandot (ylöspäin) ylösnousemuksen tai (alaspäin) kadotukseen joutumisen symboleina.
Tänä kesänä Helsingin kamarikuoro on esittänyt Vigilian jo kesäkuussa Brysselissä Musiq’3-festivaalilla sekä heinäkuussa Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalilla. Elokuun lopussa teoksesta tehdään uusi levytys. Merkittävän teoksen toistaiseksi ainoa levytys on vuodelta 1998.