Tilililii…. tilililii… tililil… sh*t! Pimeää. Hrrr. Ei auta, ylös! Naps, valot. Kriik, pahuksen vessanovi. Aamutakki hivelee ihoa, Hesari haisee. Hämärässä sormi tökkää radiota. Mitä, ”I am sailing”, pianoversiona, väärä kanava. Sormi tökkää uudelleen. Piano jatkaa seilaustaan. Kappale vaihtuu, ”Dies irae” Verdin Requiemista hyökyy päälle. Onneksi ei ole päänsärkyä. Pian Romeo ja Julia tanssahtelevat huoneeseen Prokofjevin tahdissa. Kello on vasta kahdeksan.
Voiko kamalammin päivä enää alkaa? Ei voi, mikäli on klassisen musiikin intohimoinen ystävä. Niin sanottu klassisen musiikin radio ei enää ole klassinen. Hissimusiikki tunkee aarioiden ja konserttojen kainalosta ääniaalloille. Sitä kuunnellessa järki jättää vannoutuneenkin musiikin ystävän.
Viimekeväisen omistajanvaihdoksen jälkeen Classic Radio on muuttanut perusteellisesti ohjelmapolitiikkaansa. Hengetön soittolista pyörii vuorokauden ympäri suoltaen kuultavaksi eilispäivän iskelmiä puolivillaisten oopperalaulajien esittäminä. Kanava yrittää vakuuttaa kansalle, että kaikki pianonplimputus ja viulunvingutus on klassista musiikkia, kappaleesta viis. Luokaton viihdemössö muodostaa sietämättömän vastakohdan länsimaisen taidemusiikin helmille.
Näin käy, kun sivistymättömät ja sieluttomat kauppamiehet pääsevät kanavan johtoon. Vain ne juonnetut ohjelmat, joita ei ennenkään jaksanut kuunnella, jatkavat kanavalla. Muulloin soi mitä hirvittävin sekameteli, aivan kuin mainoksissa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.
Mikäli haluaisi kuunnella kevyttä musiikkia, sitä tulee kyllä kymmeniltä kanavilta ja paljon paremmin esitettynä kuin Classic Radion crossoverit. Klassisen ja keskikevyen musiikin yhdistäminen on kuitenkin mahdollista. Tyylikkäänä esimerkkinä tästä voi vaikkapa kuunnella netissä irlantilaista Lyric FM:ää. Onneksi meillä on vaihtoehtoja!