Sibelius-Akatemian konserttisalissa sunnuntaina 8.11. teki uusi Quadrion-jousikvartetti ensiesiintymisensä Helsingissä. Kvartettia luotsaa sen primas Elina Vähälä, ja muut jäsenet ovat viulisti Maaria Leino, alttoviulisti Riitta-Liisa Ristiluoma ja sellisti Jussi Vähälä. Käsiohjelman mukaan kvartetti perustettiin vuonna 2008 ja sen ensiesiintyminen oli Hauhon musiikkijuhlilla heinäkuussa 2009.
Kuinka jousikvartetit syntyvät? Usein sattumalta esimerkiksi jonkin musiikkifestivaalin yhteydessä, ehkä hieman jonkun sopivan henkilön yhteen saattamana. Jotkut puolestaan ovat soittaneet yhdessä jo opiskeluajoista alkaen. Kuinka ne jaksavat hioa kokoonpanoaan, jossa jokainen ääni, sointu ja fraseeraus pitää saada kohdalleen? Yleensä harjoittelu vain osoittautuu niin inspiroivaksi, että on kertakaikkiaan pakko soittaa ja konsertoida. Quadrion koostuu taitavista soittajista – vaikka Vähälän muita ilmaisuvoimaisempi soitto erottuu joukosta, niin primakselle se sallittakoon.
Ensiviulun sointia auttaa varmaan myös Suomen Kulttuurirahaston omistama Stradivarius-viulu, mistä Vähälä saa hienoja kvaliteetteja loppumattomiin. Varsinkin konsertin avausteoksen, Mendelssohnin f-molli -jousikvarteton edetessä alkoi toivoa myös yhtyeen muille jäsenille saman luokan soittimia. Suomeen on hankittu OKO-pankin toimesta jousikvartetille yhteensopivat laatusoittimet – tässä olisi yhtye, joka todennäköisesti hyötyisi saadessaan nuo soittimet käyttöönsä! Mendelssohnin dramaattinen kvartetto, itseasiassa hänen viimeinen kamarimusiikkisävellyksensä, on sävelletty hänen sisarensa Fannyn, joka oli myös etevä säveltäjä ja pianisti, kuoleman johdosta vuonna 1847.
Toisena teoksena ennen väliaikaa saimme kuulla Benjamin Brittenin toisen jousikvarteton vuodelta 1941. Quadrionin soitto tuntui vapautuvan lisää tämän kappaleen parissa ja nyt syntyikin upeita heittoja ja vapaasti soivia satseja. Kolmannen osan alun hyytävät viulujen ja alttoviulun unisonot nostivat hienosti tunnelmaa ja finaali olikin sitten varsinaista ilotulitusta.
Väliajan jälkeen tuli kvartetin lisäksi lavalle näyttelijät Rea Mauranen ja Vesa Vierikko lukemaan Leoš Janácekin (1854–1928) ja Kamila Stösslován (1891–1935) kirjeitä. Säveltäjä oli tavannut vuonna 1917 häntä lähes 40 vuotta nuoremman kauppiaanrouvan ja rakastunut tähän syvästi. Suhde pysyi platonisena ja heidän kirjeenvaihtonsa, yhteensä noin 700 kirjettä, julkaistiin vasta vuonna 1990. Vierikko otti yleisönsä toteamalla, että hänet pitää nyt kuvitella vanhaksi mieheksi ja Mauranen puolestaan nuoreksi naiseksi. Kirjeissä Janácek palvoi yksipuolisesti ihastuksensa kohdetta, kunnes Kamila löysi säveltäjän elämän loppuvuonna vastaavia tunteita omalta puoleltaan. Tämä tuli hienosti esille Maurasen ja Vierikon lukemissa kirjeissä. Tätä seurannut jousikvarteton ”Intiimejä kirjeitä” esitys oli ilman muuta konsertin kohokohta. Saattoi kokea, että Quadrion syttyi tähän teokseen yhteisesti ja alussa vaivannut erilaisuus oli poispyyhkäisty. Kvartetti sai konsertin jälkipuolella esille myös kauniita hiljaisia sävyjä ja ne antoivat toiveita mielenkiitoisesta tulevaisuudesta.
