Amfion pro musica classica

Helsingin Konservatorion Orfeus manalassa kulkee rokokoon ja 1950-luvun tunnelmien kautta nykypäivään

Helsingin Konservatorion ammatillisen koulutuksen opiskelijat esittävät konservatorion konserttisalissa 15.2.–3.3.2019 Jacques Offenbachin ensimmäisen täysimittaisen operetin Orfeus manalassa. Operetti tunnetaan vetoavista melodioista ja iskevistä rytmeistä. Can-can eli infernaalinen galoppi on operetin yksi tunnetuimmista sävelmistä.

Orfeus manalassa on Helsingin Konservatorion kevään suurtuotanto, jossa on mukana noin 30 laulunopiskelijaa, Helsinki Concordia -orkesterin noin 40 nuorta muusikkoa ja 16 tanssijaa Sibelius-lukion tanssilinjalta.

Juulia Tapolan ohjauksessa antiikin taru ja monitasoinen satiiri on viety rokokoon ja 1950-luvun tunnelmiin, mutta myös nykypäivän catwalkeille ja neonvaloihin. Helsinki Concordiaa johtaa Petri Sakari. Jacques Offenbachin (1819–1880) syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 200 vuotta. Operetin kantaesitys 160 vuotta sitten oli valtaisa menestys ja sen raikas melodisuus vetoaa yhä edelleen.

Helsingin Konservatoriolla on pitkät perinteet suurten oopperaproduktioiden tuottamisessa. Konservatorio tuottaa ison oopperan keskimäärin joka toinen vuosi. Lue konservatorion verkkosivuilta lisää oopperatoiminnan historiasta

– Orfeus manalassa sopii hyvin nuorille laulajille. Yritämme löytää aina sellaisia teoksia, joissa opiskelijat pääsevät kehittymään, eivätkä joudu laulamaan liian varhain liian vaikeita rooleja. Opiskelijoille on tärkeää saada kokemus kokonaisesta oopperaproduktiosta sinfoniaorkestereineen ja koko koneistoineen akustisesti erinomaisessa salissamme, toteaa korrepetiittori Ilona Lamberg.

Konservatorion omien opiskelijoiden lisäksi Orfeus manalassa -operetissa esiintyy myös Metropolia Ammattikorkeakoulun, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opiskelijoita ja Sibelius-lukion tanssilinjan opiskelijoita.

Yuja Wang peruuttaa – tilalle Alexander Melnikov

Aleksandr Melnikov. Kuva © Julien Mignot

Aleksandr Melnikov. Kuva © Julien Mignot

Pianisti Yuja Wang on peruuttanut esiintymisensä Radion sinfoniaorkesterin solistina 25.1. Peruutus johtuu aikataulutuksen ongelmista, joita pianisti itse kommentoi näin:
”It is with a heavy heart that I am letting you all know that due to scheduling issues I am unable to appear with the Finnish Radio Symphony Orchestra later this month, where I was due to perform Schumann’s Piano Concerto. It’s always upsetting having to cancel any appearance and I send my apologies to everyone who was intending to be at the concert, to the Finnish Radio Symphony Orchestra and to Hannu Lintu. I hope for your understanding and look forward to returning to perform for the wonderful Helsinki audience as soon as possible.” 

Wangin tilalla soittaa arvostettu, klassismin ja romantiikan ajan ohjelmiston hienostoneena tulkkina tunnettu venäläissyntyinen Aleksander Melnikov. Melnikov on muun muassa Lontoon Wigmore Hallin nimikkotaiteilija kaudella 2018-19 ja Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri.

Konsertin ohjelma ei vaihdu. RSO esittää ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla Webernin sinfonian, Schumannin pianokonserton sekä Thomas Larcherin sinfonian nro 2.

Arvio: Egmontin triumfi – musiikkia Uudenvuoden päivänä

 

J. W. von Goethe

J. W. von Goethe

Uutenavuotenakin musiikkielämä jatkuu. Lähes kaikki musiikinystävät istuutuvat TV:n ääreen seuraamaan perinteistä Strauss-konserttia Wienin Musikvereinin salista. Kapellimestarit ovat vaihtuneet ja nyt oli vuorossa kuuluisa Wagner-johtaja Christian Thielemann. Hänen johdollaan orkesteri soitti erittäin kurinalaisesti, täsmällisesti ja oikein. Mutta he olivat hyvin vakavia. Thielemannia monet soittajat pelkäävät. Kuitenkin Strauss on wieniläistä musiikkia ja sen peruestetiikka on Gemütlichkeit, termi jota en yritäkään kääntää wieniläinen kirjailija Stefan Zweig sanoi, että itävaltalaiset eivät sietäneet saksalaisten ahkeruutta, tarmokkuutta, kunnianhimoa ja työteliäisyyttä. Ne eivät olleet Hofburgin, Grinzingin, Café Sacherin ja Wienerwaldin maisemissa mitään hyveitä. Mutta sentään Thielemann osasi johtaa Radetsky-marssin taputuskuoroa leikki silmäkulmassa.

Wienin konsertti päättyi juuri sopivasti klo 15 – niin että Helsingissä kerkisi Musiikkitaloon kuulemaan Aapo Häkkisen johtamaa Uudenvuoden juhlakonserttia. Sen päänumero oli harvinaisuus: Goethen näytelmä Egmont melodraamana. Konsertin alkupuoliskon vokaalinumerot, joita esitti elegantisti Elisabeth Breuer – kuolemattomat Kennst du das Land, Liebe, Sehnsucht ja Gretchen am Spinnrade sekä alkusoitto C-duuri op. 115 valmistelivat päänumeroa. Mosengeil-niminen säveltäjä teki Beethovenin musiikista declamatorische Begleitungin eli lausunnallisen säestyksen. Näytelmä on vapausdraama, jossa flanderilaisten kansanjohtaja Egmont joutuu espanjalaisen vangiksi ja teloitetaan lopuksi. Hyvin dramaattinen aihe ja realistinen niin näyttämöllä kuin musiikissa. Näyttelijä Robert Hunger-Bühler resitoi vaikuttavasti, hetkittä jopa karkean päälletunkevasti tekstiä ”skorraten”, mutta hallitsi myös lyyrisempiä nyansseja. Egmont näytelmän voi lukea suomeksi, se on ollut käännettynä jo kauan sitten Goethen valituissa teoksissa. Egmontin musiikilla on meitä kiinnostava yhteys suomalaiseen musiikkiin. Se on ollut mitä ilmeisimmin yhtälailla vapaustematiikkaan liittyvän Finlandian esikuvana: alun raskaat soinnut vaskilla ja lopussa Finlandian ”veturi-fugato” ovat peräisin Beethovenin uvertyyrin tai loppusoiton koodan triumfista. Taas melodraamaa harrasti Suomessa vielä Fredrik Pacius. Melodraamaa on sitten pidetty täysin vanhentuneena taidelajina. Väärin: mitä muuta elokuvamusiikki on kuin melodraamaa: filmissä henkilöt puhuvat ja taustalla soi non-diegeettinen säestävä musiikki. Puhdasta melodraamaa, jota tulee päivittäin TV:stä.

Yksi mielenkiintoinen filosofisluontoinen ero on Goethen ja Beethovenin vapausvisioilla. Goethe sijoittaa vapauden triumfin Egmontin uneksi ennen kuin hänet viedään surmattavaksi. Se on siis hänen hourettaan, toiveuntaan, jotain psyykkistä, joka ei vastaa todellisuutta. Sen sijaan Beethovenilla vapaustriumfi kuullaan teloituksen jälkeen: päättävä laskeva unisono seksti-intervalli, tauko, koraali – ja sitten huumaava triumfi. Se on siis ikään kuin transsendentaalinen totuus. Egmont elää, hän ei kuollutkaan, ja jos kuoli, niin ei ainakaan turhaan, hän saa palkintonsa ja samoin kansa. Tämä on todellinen idealistinen, metafyysinen näkemys. Aapo Häkkinen sai esiin mahtavan soinnin orkesteristaan. Tämän teoksen esittäminen oli oikea Uuden vuoden kulttuuriteko.

— Eero Tarasti

Kaija Saariaho ja Camilla Hoitenga Musiikin ajan kurssien opettajiksi

Viitasaarella heinäkuun alussa järjestettävä Musiikin aika -festivaali on julkaissut kaksi ensimmäistä kesäakatemiakurssiaan. Sävellyskurssia opettaa Kaija Saariaho, yksi tunnetuimmista suomalaisista nykysäveltäjistämme. Pariisissa nykyään asuva säveltäjä on 1990-luvun lopulta lähtien säveltänyt oopperoita suurella menestyksellä, ja työstää tällä hetkellä viidettä oopperaansa. Useasti palkitun säveltäjän (mm. Grawemeyer Award, Wihuri-palkinto, Nemmers Prize, Sonning Prize ja Polar Music Prize) musiikkia kuullaan runsaasti myös festivaalin ohjelmassa.

Kamarimusiikkikurssia mentoroi huilisti Camilla Hoitenga. Ympäri maailmaa esiintyvä taiteilija on tunnettu erityisesti yhteistyöstään Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin kanssa, ja palkittu Saariaho-levytyksistään. Kamarimusiikkikurssilla Hoitenga työskentelee soolosoittajien tai valmiiden kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa nykymusiikkiteosten parissa.

Kursseille ilmoittautuminen alkaa 15.1.2019, jolloin julkistetaan myös kolmas kesäakatemiakurssi. Koko festivaalin ohjelmisto julkistetaan myöhemmin keväällä 2019. Musiikin aika -festivaali sekä kesäkurssit järjestetään 2.-8.7.2019.

Rossinin Petite messe solennelle aloittaa Urkuyö ja Aaria -festivaalin Espoossa 6.6.2019

Urkuyö ja Aarian vuoden 2019 festivaalin aloittaa Gioacchino Rossinin viimeinen suurteos Petite messe solennelle kesäkuun 6. päivä Tapiolan kirkossa. Avajaiskonsertin esiintyjinä loistavat Tuuli Takala, sopraano, Anu Ontronen, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori, Arttu Kataja, baritoni, Erkki Korhonen ja Joel Papinoja, piano, Jussi Littunen, harmoni sekä Urkuyö ja Aarian Festivaalikuoro.

Petite messe solennelle valmistui 1863 Rossinin ollessa 71-vuotias, viisi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Teoksen nimi kertoo säveltäjämestarin ironisen hauskasta huumorintajusta. Grande messe solennelle (suuri vakava messu) oli tuohon aikaan muodikas sakraali sävellystyyli. Rossini halusi nimetä omansa Petite messe solenneksi (pieni vakava messu) vaikka se ei muodoltaan ole mitenkään pieni. Nimi viitannee myös kamarimusiikilliseen esityskokoonpanoon, sillä Rossini sävelsi teoksen laulajille, kahdelle pianolle ja harmonille, ja vasta myöhemmin teki siihen orkesterisovituksen.

Säveltäjämestari kietoo teoksessa taitavasti historiallisen tradition sen ajan moderniin sävellystekniikkaan ja onnistuu luomaan hienon synteesin kontrapunktisen satsin, ohikiitävän kromatiikan, yllättävän harmonisen rohkeuden ja oopperamaisen bel canton välillä. Teoksen tunnelmat vaihtelevat kamarimusiikillisesta herkkyydestä oopperamaiseen loistokkuuteen. Lähes 40 sävelletyn oopperan kokemuksella ja seesteisellä viisaudella vanha mestari tarjoaa kuulijalle elämän värien ja tunnetilojen laajan skaalan.

Petite messe solennelle jatkaa Giacchino Rossinin oopperamaisen loisteliaiden kirkkomusiikkiteosten esityksiä Urkuyö ja Aaria -festivaalilla. Kesällä 2018 kahdessa konsertissa kuultu Rossinin Stabat Mater sai suuren suosion upeilla esityksillään.

Festivaalin avajaiskonsertti pidetään Espoon kulttuurielämän sydämessä Tapiolan kirkossa ja muut konsertit tunnelmallisessa Espoon keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Festivaalin koko ohjelma julkaistaan alkuvuodesta 2019. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii pianisti Erkki Korhonen.