Ilja Gringolts
Oslon filharmonikkojen tuleva ylikapellimestari, Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri sekä Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Klaus Mäkelä johtaa Radion sinfoniaorkesteria 13.-14.3. sekä Lauantaiuusinnassa 16.3. Musiikkitalossa. Ohjelmassa on modernistien Anton Webernin ja Luciano Berion tekemiä Bach-sovituksia, Mendelssohnin 3. sinfonia sekä Beethovenin viulukonsertto. Konserton solistina esiintyy Leningradissa v. 1982 syntynyt Ilja Gringolts.
Urkuyö ja Aaria -festivaali 6.6.–29.8.2019 tuo lukuisia laulu-, urku- ja kamarimusiikin kansainvälisiä huipputaiteilijoita Espooseen. Festivaalilla esiintyvät muun muassa laulajat Camilla Nylund, Topi Lehtipuu, Tuomas Katajala, Arttu Kataja, Tuuli Takala ja Aarne Pelkonen, pianisti Ralf Gothóni, konserttiurkurit Kalevi Kiviniemi ja Petúr Sakari, kitaristi Marzi Nyman, näyttelijä Seela Sella sekä itävaltalainen sellisti Stephan Koncz Berliinin filharmonikoista.
Festivaalin korkeatasoisen ohjelman muodostavat taidemusiikin tunnetut ja myös harvinaisemmat helmet renessanssista nykyaikaan. Taiteellisena johtajana toimii pianisti Erkki Korhonen. Avajaiskonsertti pidetään Tapiolan kirkossa 6. kesäkuuta, minkä jälkeen jokaviikkoiset myöhäisiltojen konsertit jatkuvat Espoon tuomiokirkon tunnelmallisessa keskiaikaisessa miljöössä aina torstaisin 13.6.–29.8.
Festivaalin avajaiskonsertissa 6.6. kuullaan huippukokoonpanon esittämänä Gioachino Rossinin Petite messe solennelle. Teoksen solisteina laulavat Tuuli Takala, sopraano, Anu Ontronen, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori, ja Arttu Kataja, baritoni. Kamarimusiikillisen kokoonpanon täydentävät Erkki Korhonen, piano ja musiikinjohto, Joel Papinoja, piano, Jussi Littunen, harmoni sekä Urkuyö ja Aarian festivaalikuoro.
Aarioiden ja liedin loistoa
Euroopan oopperalavat valloittanut Camilla Nylund, sopraano, hurmaa yhdessä miehensä, hollantilaisen tenorilaulaja Anton Sariksen kanssa kauneimmilla musikaali- ja ooppera-aarioilla sekä rakkausduetoilla elokuun 22. päivä. Ikuista rakkautta – Evig kärlek -nimisessä konsertissa esiintyvät lisäksi Erica Nygård, huilu ja Niels Burgmann, urut ja piano.
Monipuolisina taiteilijoina tunnetut Topi Lehtipuu, tenori, ja Ralf Gothóni, piano, esiintyvät yhteisessä liedkonsertissaan Urkuyö ja Aariassa 1. elokuuta. Konsertin ohjelmassa on yksi taidelaulun klassikkoteoksista, Robert Schumannin Dichterliebe sekä suomalainen laulusarjahelmi, Seppo Nummen Lassi Nummen runoihin säveltämä Vuoripaimen.
Kymmenen vuotta yhdessä esiintynyt ja kansainvälisissä kilpailuissa palkittu liedduo Aarne Pelkonen, baritoni, ja Juho Alakärppä, piano, vievät matkalle ihmiselämän syvyyksiin ja vapauden kaipuuseen 4. heinäkuuta Franz Schubertin, Robert Schumannin, Gustav Mahlerin, Henri Duparcin ja Jean Sibeliuksen lauluja sisältävässä ohjelmassaan.
Näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin ja pianisti Kristian Attilan yhteinen esitys jatkaa ihmiselämän kysymysten pohdintaa Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän -konsertissa elokuun 15. päivänä. Katri Valan Valvoja-runon säkeestä nimensä saanut esitys yhdistää musiikkia, runoja ja taiteilijaparien kirjeitä. Esityksessä kuullaan muun muassa Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan ja Ilkka Kuusiston sävellyksiä,Katri Valan, L. Onervan ja Aino Kallaksen runoja sekä Aino Sibeliuksen ja Alma Kuulan kirjeitä.
Instrumenttiensa huipputaitajia
Musiikin kameleonttina tunnettu kitaristi Marzi Nyman ja urkujen Paganiniksi kutsuttu konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi muodostavat esiintyjäduon, jolta voinee odottaa mitä vaan. Hengessä ja tulessa -nimisessä improvisatorisessa konsertissaan Nyman ja Kiviniemi hyödyntävät sähkökitaran ja urkujen monipuolisuutta luoden jotain uutta ja ennen kokematonta. 18. heinäkuuta kuultavan konsertin säveltäjänimiä ovat Jehan Alain, Geroges Delerue, Marzi Nyman, Léon Boëllmann ja Andreas Willscher.
Pohjois-Euroopan johtaviin konserttiurkureihin lukeutuva, Pariisin Notre Damessakin esiintynyt Pétur Sakari valloittaa Espoon tuomiokirkon urut kesäkuun 13. päivä. Nuoruus ja uutta luova urkutaide kohtaa konsertissa kokemuksen kautta syntyvät puhuttelevat tulkinnat, kun konsertin laulumusiikista vastaa baritonilegenda Jorma Hynninen. Hynnisen ohjelmassa on Toivo Kuulan, Oskar Merikannon ja Einojuhani Rautavaaran lauluja.
Berliinin filharmonikkojen sellisti Stephan Koncz esiintyy Urkuyö ja Aarian konsertissa kesäkuun 27. päivä yhdessä espoolaisten taiteilijoiden, baritoni Jussi Vänttisen ja pianisti Maija Weitzin kanssa. Itävaltalainen Koncz tunnetaan monipuolisena muusikkona, joka Berliinin filharmonian lisäksi soittaa useissa kamariyhtyeissä sekä solistina ja on myös säveltäjä ja kapellimestari. Konczin, Weitzin ja Lappeenrannan laulukilpailut tänä vuonna voittaneen Vänttisen konsertissa kuullaan muun muassa Franz Schubertin, Ludwig van Beethovenin ja Louis Spohrin musiikkia.
Nousevia kykyjä
Timo Mustakallio -laulukilpailun vuoden 2019 voittajia saadaan tuoreeltaan kuulla Urkuyö ja Aarian konsertissa 25. heinäkuuta. Konsertissa esiintyvät laulajat ilmoitetaan Timo Mustakallio -laulukilpailun 14.7. käytävän loppukilpailun jälkeen. Pianistina esiintyy Tuula Hällström. Konsertin yhteistyökumppaneina ovat Timo Mustakallio -säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Eero Rantalan rahasto ja Savonlinnan Oopperajuhlat.
Festivaalin yhteistyö Kansan Sivistysrahastoon kuuluvan Päivi ja Paavo Lipposen rahaston kanssa jatkuu kolmatta vuotta. Tänä vuonna festivaalilla esiintyvät rahaston 2019 stipendiaatit sopraano Jutta Holmström ja basso Visa Kohva pianistinaan Erkki Korhonen. 11. heinäkuuta pidettävässä konsertissa luvassa on ooppera-aarioiden dramatiikkaa ja kesäisten laulujen herkkyyttä.
Kansallisooppera Espoossa -konsertissa 8. elokuuta Kansallisoopperan orkesterin solisteina esiintyvät sopraano Virva Puumala, joka on tämän vuoden Lappeenrannan laulukilpailujen toinen voittaja, sekä Oopperaorkesterin harpun äänenjohtajana toimiva Stefania Saglietti. Gabriel Faurén, Claude Debussyn ja Igor Stravinskyn musiikkia sisältävän konsertin johtaa Taavi Oramo, ja se järjestetään yhteistyössä Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa.
Festivaalin lopuksi elokuun 29. päivä esiintyy pääkaupunkiseudun eturivin laulajista muodostettu uusi lauluyhtye Vuo Ensemble. Yhtyeessä laulavat Olga Heikkilä, sopraano, Katariina Heikkilä, mezzosopraano, Simo Mäkinen ja Mats Lillhannus, tenori, sekä Elja Puukko ja Jussi Merikanto, basso. Lume di Notte -konsertissa kuullaan laulumusiikin mestariteoksia renessanssin ajalta meidän päiviimme asti, säveltäjinä muun muassa John Wilbye, Giaches de Wert, Carlo Gesualdo, Ildebrando Pizzetti ja John Tavener.
Festivaalin ilmaisohjelmat
Juhannusiltamissa 20. kesäkuuta saadaan nauttia yhteislauluista, nuorten laulajien musiikkiesityksistä ja suviyön tunnelmasta. Taiteellisen johtajan Erkki Korhosen juontamissa Juhannusiltamissa esiintyvät Laura Juvonen, sopraano, ja Aapo-Tapani Kilpelä, bassobaritoni. Juhannusiltamiin on vapaa pääsy, kuten myös ennen konsertteja pidettäviin taiteilijatapaamisiin ja urkujen esittelyihin. Avajaiskonsertin yhteydessä järjestetään taiteilijatapaaminen heti konsertin jälkeen Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa.
Kaija Saariaho, Pia Freund, Minna Pensola ja Minna Tervamäki Tampere-talon lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio
Tampere-talon kymmenen päivän mittainen Kylässä Kaija Saariaho -festivaali käynnistyi perjantaina intensiivisellä poikkitaiteellisella avauskonsertilla, joka rakentui kahden Saariahon vokaaliteoksen, From the Grammar of Dreams (1988) ja Lonh (1996) ympärille.
Konsertin kokonaisuuden olivat suunnitelleet yhteistyössä sopraano Pia Freund, viulisti Minna Pensola ja tanssija-koreografi Minna Tervamäki. Musiikkia, tilaa, liikettä, valoja ja videomateriaalia yhteen sulauttavassa kokonaisuudessa saatiin kuulla kahden Saariahon teoksen lomassa monipuolinen ja hämmästyttävän toimiva kokonaisuus Bachia, Honeggeria, Pärtiä ja Shchedriniä. Mahtuipa joukkoon vielä Pensolan ja Tervamäen yhteinen improvisaatiokin.
Illan avasi From the Grammar of Dreams, Sylvia Plathin romaanista Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963) sekä vuonna 1965 postuumisti julkaistusta kokolemasta Ariel poimitun Paralytic-runon katkelmiin pohjautuva, äärettömän ilmaisuvoimainen vokaaliteos, jossa elämän ja kuoleman teemat kietoutuvat mielenterveysongelmien parissa kamppailleen kirjailijan ravisteleviin kokemuksiin.
Pia Freund toteutti tämän alun perin kahdelle sopraanolle kirjoitetun teoksen molemmat vokaaliosuudet Tampere-talossa elektoniikan avustamana, laulaen toisen stemman livenä aiemmin nauhoittamansa osuuden parina. Lavalla Freundia säesti Minna Tervamäen tanssima koreografia, ratkaisu, joka sulautui teoksen henkeen varsin hyvin.
Kaikkiaan noin kymmenminuuttinen From the Grammar of Dreams muodostaa verraten lyhyestä kestostaan huolimatta laajan draamallisen kokonaisuuden, jonka kaksi ääntä ilmentävät monia todellisuuksia ja näkökulmia, välillä toisensa kohdaten, milloin myötäillen, milloin törmäten, välillä toisistaan pois matkaten. Kiihkeät purkaukset ja staattiset tuokiokuvat tuovat tekstuuriin ja tunnelmaan voimakkaita kontrasteja.
From the Grammar of Dreams. Minna Tervamäki ja Pia Freund. Kuva: Jari Kallio
Freundin tulkinnassa huokaukset, kuiskaukset, melismat, intensiiviset huipennukset ja vaikuttavat hiljentymät kohoavat Plathin teksteistä alati ilmaisuvoimaisina vangiten kuulijansa huomion ja pitäen tiukasti otteessaan alkutahdeista päätökseen saakka.
Konsertissa From the Grammar of Dreamsia kehystivät niin ikään Sylvia Plathin elämään ja tuotantoon pohjannut Freundin ja Tervamäen dramatisoitu johdanto sekä illan ensimmäisen osan päättäneet videokuvan säestämät Plathin sanat. Vaikka jälkimmäisen osuuden kesto oli kenties hieman pitkänpuoleinen suhteessa kokonaisuuteen, rakentui näistä elementeistä kuitenkin varsin puhutteleva kokonaisuus.
Konsertin jälkimmäinen puolikas käynnistyi puolestaan oivallisesti Bachin E-duuri-sooloviulupartitan preludilla, jonka Minna Pensola soitti laskeutuessaan verkkaisesti portaita katsomosta lavalle.
Arthur Honeggerin sooloviulusonaatin allegretto grazioso -osan johdattelemana seurasi yksi illan kohokohdista, Arvo Pärtin Es sang vor langen Jahren (1984), Clemens Bretanon kaipuuntäytteiseen tekstiin pohjautuva vähäeleisen hienovarainen sävellys lauluäänelle, viululle ja alttoviululle.
Es sang vor langen Jahren. Pia Freund ja Minna Pensola. Kuva: Jari Kallio
Es sang vor langen Jahren kuultiin Tampere-talossa Pensolan sovituksena, jossa alttoviulun osuus oli integroitu sulavasti sooloviulun stemmaan. Pia Freund eli Pärtin pelkistetynkauniin vokaalilinjan kerrassaan vaikuttavasti, hengittäen saumattomasti yhdessä Pensolan hienon säestyksen kanssa.
Näistä koskettavista vaikutelmista siirryttiin Shchedrinin Balalaikan (1997) pariin. Nimensä mukaisesti tämä kauttaaltaan pizzicatoa hyödyntävä sooloviulukappale imitoi jossain määrin leikitellenkin balalaikan sointimaailmaa ja siihen assosioituvaa sävelkieltä. Tätä mainiosta esitystä seurasi Pensolan ja Tervamäen improvisaatio, jossa musiikki ja liike pelasivat kiehtovan kisailevasti yhteen.
Honeggerin sonaatin largo-osa toimi siltana illan huipentavaan päätökseen, Saariahon Lonhiin (1996) sopraanolle ja elektroniikalle. Jaufre Rudelin oksitaaninkieliseen tekstiin pohjaava Lonh on lumoavan kaunis, niin ikään kaipuun läpäisemä teos, joka toimi sittemmin kasvualustana Saariahon ensimmäiselle oopperalle Kaukainen rakkaus (L’amour de loin, 2000).
Lonhin kiehtova säestys rakentuu elektronisesti tuotetusta materiaalista, jonka ambienssissa puhekatkelmat, moninaiset lyömäsoittimelliset aihelmat sekä luonnon äänet tai niiden imitaatiot muodostavat alati kiehtovan soivan todellisuuden, jonka lomasta ainutlaatuisen kuulas vokaaliosuus kohoaa alati ilmaisuvoimaisena peilaten myöhäiskeskiaikaisen trubaduurilaulun tekstiä mitä idiomaattisimmin.
Lonh. Pia Freund ja Minna Tervamäki. Kuva: Jari Kallio
Pia Freund antoi Lonhin vokaaliosuudelle kertakaikkisen vaikuttavan soivan ilmentymän, jonka laaja ilmaisuasteikko kuiskauksista liki loitsumaisen ekstaattisiin nousuihin vangitsi musiikin olemuksen koko lailla täydellisesti. Tervamäen koreografia kohosi oivallisesti musiikista sulautuen kuulonvaraiseen elämykseen erinomaisesti.
Kaikkiaan perjantaista muodostui hieno avaus kiehtovalle Saariaho-festivaalille, joka huipentuu ensi sunnuntaina La Passion de Simonen kamariorkesteriversion Suomen ensiesitykselle.
– Jari Kallio
Pia Freund, sopraano
Minna Pensola, viulu
Minna Tervamäki, tanssi ja koreografia
Kaija Saariaho: From the Grammar of Dreams kahdelle sopraanolle (1988)
Johann Sebastian Bach: Preludi sooluviulupartitasta E-duuri, BWV 1006 (1720)
Arthur Honegger: Allegretto grazioso ja Largo sonaatista sooloviululle d-molli (1940)
Arvo Pärt: Es sang vor langen Jahren sopraanolle ja viululle (1984)
Rodion Shchedrin: Balalaika sooloviululle (1997)
Minna Pensola & Minna Tervamäki: Improvisaatio
Kaija Saariaho: Lonh sopraanolle ja elektroniikalle (1996)
Tampere-talon pieni sali
Pe 1.3.2019, klo 19.00
Jaakko Kuusiston Jää-ooppera sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa 25.1.2019. Teos on poikkeuksellinen Kansallisoopperan kantaesitysten historiassa: sen liput myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa. Suuren kysynnän ansiosta Jää sai myös lisäesityksen.
Yleisradio suoratoistaa ja taltioi Jään esityksen tiistaina 5.3.2019. Suoratoisto on nähtävissä Yle Areenassa, Oopperan ja Baletin virtuaalinäyttämö Stage24:llä ja OperaVision-suoratoistopalvelussa, jossa teos on katsottavissa englanninkielisellä tekstityksellä kuusi kuukautta esityspäivästä. OperaVisionin YouTube-kanavalla taltiointi on nähtävissä muutaman päivän kuluttua esityksestä kolmella eri tekstitysversiolla: englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Lisäksi Jään radiointi kuullaan lauantaina 23.3. klo 19.02 alkaen Yle Radio 1:ssä; televisiointi nähdään Yle Teemalla pääsiäisenä.
Jää perustuu Ulla-Lena Lundbergin samannimiseen Finlandia-palkittuun romaaniin. Romaanin pohjalta libreton on kirjoittanut Juhani Koivisto. Nuori pappi muuttaa perheineen etäiselle saarelle, ja heti ensimmäisen saarnan jälkeen hänestä tulee pidetty ja arvostettu. Petter ja Mona päättävät jäädä lapsineen saarelle. Petter saa tutkintonsa suoritettua, hänet vihitään virkaan, saarten välille rakennetaan siltaa, elämä edistyy ja kaikki on hyvin. Talvella jää yhdistää saaret ja ihmiset liikkuvat. Mutta jää on petollista, eikä Petter osaa varoa.
Suoratoistossa 5. maaliskuuta Petter Kummelin roolissa nähdään Ville Rusanen ja Monana Marjukka Tepponen. Muissa rooleissa esiintyvät mm. Jussi Merikanto, Jenny Carlstedt, Jenni Lättilä, Pekka Kuivalainen ja Hannu Niemelä. Esityksen johtaa Jaakko Kuusisto. Esityksen väliajalla teoksesta keskustelevat sopraano Mari Palo, baritoni Aarne Pelkonen, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto ja libretisti Juhani Koivisto. Keskustelua vetävät Ylen toimittajat Inari Tilli ja Ainomaija Pennanen.
Operan Is strömmas live över hela världen 5.3.
Jaakko Kuusistos Is fick sin premiär på Nationaloperan 25.1.2019. Bland alla uruppföranden på Nationaloperan är verket exceptionellt; biljetterna såldes ut redan före premiären. På grund av den stora efterfrågan lades ytterligare en extra visning till de planerade föreställningar av Is.
Yleisradio streamar direkt och spelar in Is under föreställningen tisdagen 5.3.2019. Direktuppspelningen kan ses på Yle Areenan, Operans och Balettens virtuella scen Stage24 och plattformen OperaVision, där verket är tillgängligt med engelsk textning i sex månader efter föreställningsdagen. På OperaVisions YouTube-kanal kan inspelningen några dagar efter föreställningen ses i tre olika versioner med textning på engelska, franska eller tyska. Därtill radieras Is lördagen 23.3 kl. 19.02 i Yle Radio 1 och televiseringen äger rum under påsken på Yle Teema & Fem.
Is bygger på Ulla-Lena Lundbergs Finlandiaprisbelönta roman med samma namn. Librettot är skrivet av Juhani Koivisto på basis av romanen. En ung präst med familj flyttar till en avlägsen ö och genast efter sin första predikan blir han omtyckt och uppskattad. Petter och Mona beslutar sig för att stanna kvar på ön med sina barn. Petter avlägger sin pastoralexamen, han vigs till kyrkoherde, en bro byggs mellan öarna, livet går vidare och allt är gott och väl. På vintern underlättar isen kontakten mellan öarna och folk besöker varandra. Men isen är bedräglig och Petter är inte tillräckligt försiktig.
I direktuppspelningen den 5 mars görs Petter Kummelins roll av Ville Rusanen och Monas roll av Marjukka Tepponen. I de övriga rollerna uppträder bland andra Jussi Merikanto, Jenny Carlstedt, Jenni Lättilä, Pekka Kuivalainen och Hannu Niemelä. Föreställningen dirigeras av Jaakko Kuusisto. Under pausen diskuteras verket av sopranen Mari Palo, barytonen Aarne Pelkonen, kompositören och dirigenten Jaakko Kuusisto och librettisten Juhani Koivisto. Diskussionen leds av radioredaktörerna Inari Tilli och Ainomaija Pennanen.
Ari Helander
Helsingin yliopiston Musiikkiseuran Pianopiirissä esitelmöi torstaina 28.2.2019 pianonsoiton lehtori Ari Helander aiheenaan Clara Wieck-Schumann (1819-1896), pianisti ja säveltäjä, yksi naisten musiikin suuria ikoneja. Puhe ja musiikkinäytteet valaisivat kiehtovasti tätä 1800-luvun musiikkielämän suurhahmoa; Helander paneutui realistisen dramaattisesti hänen elämänsä vaiheisiin.
Clara koki hieman samanlaisen ihmelapsikohtalon isänsä Friedrich Wieckin, kuulun pianopedagogin (1783-1873) kanssa kuin Mozart aikoinaan Leopoldin holhottina. Näille isille loistavasta lapsesta tuli myös liiketoimi, joilla he itse pääsivät Euroopan korkeimpiin piireihin. Wieckillä oli paljon lapsia, mutta hän piti vain tytöistä, koska heidät saattoi helpommin alistaa käskyvaltaan. Isä-Wieck kirjoitti myös Claran puolesta minä-muotoista päiväkirjaa. Pikku-Clara oli hiljaa, mitä ilmiötä on nykyisin kuvattu psykologissa valikoivaksi mutismiksi. Clarasta tuli loistava pianisti jo aivan pienenä, metodi oli yksinkertainen: yksi soittotunti päivässä ja kaksi tuntia harjoittelua, ei muuta. Muu koulunkäynti rajoittui englannin ja ranskan opintoihin, koska niitä saattoi tarvita kansainvlisellä uralla. Myöhemmin Clara oli pahoillaan yleissivistyksensä puutteista. Clara piti konsertteja Leipzigissa ja Pariisissa 1830. Goethe kuuli Claraa, ja sanoi, että tämä soitti kuuden pojan voimalla. Pariisin matka ei onnistunut siellä raivoavan koleran takia; siellä Clara tapasi Chopinin ja Lisztin. Hän soitti aikuisen ymmärryksellä, mutta hänen katseensa oli surullinen ja kärsivä.
1828 kuvioihin ilmaantui nuori opiskelija Robert Schumann, jonka Wieck otti oppilaakseen. Robert oli aluksi kuin isoveli Claralle. Isä kohteli omia poikiaan julmasti: joka oli unohtanut läksynsä joutui hakatuksi, potkituksi ja kiskotuksi tukasta. Robert kirjoitti: Olenko tullut ihmisten pariin? 1837 hän meni salakihloihin ja taisteli kolme vuotta Wieckin tahtoa vastaan päästäkseen naimisiin. Lopulta kun se onnistui, hän oli 30-vuotias ja Clara 21.
Claran sävellykset ovat jo sangen taidokkaita: Scherzo d-molli op. 10, Caprice en forme de valse op. 2/8. Wienissä ihmiset ryntäsivät häntä kuulemaan; hän sai maan korkeimman musiikkitittelin:Kuninkaallisen ja Keisarillisen Kamarivirtuoosin arvon. Kotona Clara sai soittaa vain silloin kun Robert ei säveltänyt.
He olivat 1848 Dresdenissä kapinan aikaan – kuten Richard Wagner – ja pelastuivat taisteluista. Perhe muutti Düsseldrofin, mutta Robertin jatkuvat masennukset ajoivat hänet itsemurhayritykseen ja sitä tietä loppuiäksi eli pariksi vuodeksi Endenichin hermoparantolaan. Clara ei käynyt häntä juuri katsomassa vaan jatkoi uraansa kahdeksasta lapsesta ja kahdesta keskenmenosta huolimatta. Hän ei heistä piitannut, vaan antoi toisten hoidettavaksi. Kaikki he kokivat eri tavoin traagisen kohtalon. Runoilija Felixiä (1854-1879) sanottiin Johannes Brahmsin pojaksi (näin väitetään Felixin veljenpojan Alfred Schumannin skandaalikirjassa); Felix kirjoitti runoja, joita Johannes sävelsi. Johannes muutti taloon ja huolehti perheestä Robertin jälkeen. Clara ei halunnut, että hänen lapsistaan tulisi kenestäkään taiteilijoita, koska he saattaisivat kenties häpeään isänsä nimen. Itse hän lopetti säveltämisen Robertin kuolemaan ja aloitti kansainvälisen pianotähden uran. Häntä pidettiijn pianon papittarena, hän pukeutui aina mustiiin. Hän soitti ensimmäisenä nykyisenkaltaisia resitaaleja, joissa ei ollut muita avustajia.
Mitä sanoisimme hänen sävellyksistään? Charles Rosen on käsitellyt naissäveltäjien ongelmallisia uria kirjassaan The Romantic Generation, ja pahoitellut mm. Fanny Mendelssohin kohtaloa. 1878 Clara oli Frankfurtissa musiikinopettajana, jolloin rehtori sanoi: ”Tässä talossa ei tule olemaan yhtäkään naisopettajaa – paitsi Madame Schumann, mutta hän vastaakin täysin miestä.” Clara soitti Robertin musiikkia, ei tosin myöhäisiä teoksia, koska ne olivat liian henkilökohtaisia hänelle. Kaikki Robertin sairaala-ajan sävellykset ja kirjeet hän tuhosi. Clara piti viimeisen konserttinsa 1891. Hän ei itse arvostanut itseään säveltäjänä eli oli saman kaanonin uhri. Nyt kun niitä kuulee, huomaa että kaikki on siroa ja huoiteltua ja ilmeikästä biedermeyeriä, mutta musiikillinen substanssi esiintyy aina vain kahden-neljän tahdin säkein eikä kanna pidemmälle. Ero on suuri, jos vertaa vaikkapa Brahmsin säveltämään lauluun Meine liebe ist grün Felixin tekstiin.
Helanderin esitelmää yleisö kuunteli henkeä pidättäen. Professori Meurman sanoi jälkeen päin, ettei ollut koskaan nähnyt näin hienoja powerpointeja.
– Eero Tarasti