Amfion pro musica classica

Suomen ensimmäinen ruotsinkielinen koululaisooppera kertoo ihmisten, eläinten ja luonnon suhteesta

ko-blobid1_1552307828450

Alakouluoppilaiden ja oopperan ammattilaisten yhteistyönä syntyvä Djurens planet saa ensi-iltansa 15.3.2019 Kansallisoopperan Alminsalissa. Teos on Suomen kansallisoopperan ja -baletin ensimmäinen ruotsinkielinen koululaisooppera ja se toteutetaan ruotsinkielisten säätiöiden tuella.

Djurens planet kertoo yksinäisestä Joysta, joka haluaa löytää ystäviä. Joy päättää tehdä koirastaan Jackista videon ja lataa sen nettiin. Videosta tulee hitti ja Joysta yhdessä yössä kuuluisa. Kun mukaan sekaantuu Mainosmies, huomaavat Jack ja Joy pian olevansa koekaniineina portaalissa, jonka kautta pääsee avaruuden tuntemattomiin kolkkiin. Seuraavana hetkenä he löytävät itsensä Eläinten planeetalta, jossa ihminen on vain yksi eläinlaji muiden joukossa.

Pääteema koululaisoopperassa on tällä kertaa ihmisen suhde eläimiin. Planeettamme on eläinten ja ihmisten, olemme kaikki oikeutettuja elämään täällä – mutta kuinka paljon saamme päättää toisten elämästä? Mitä kaikkea me ihmiset voisimmekaan oppia eläimiltä? Jokainen meistä on arvokas, ja lopulta haluamme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Oopperassa esiintyvät koululaiset sekä rooleissa vuorottelevat oopperalaulajat Hedwig Paulig ja Saara KiiveriElli Vallinoja ja Katariina Heikkilä sekä Tiitus Ylipää jaRiku Pelo. Teoksen on säveltänyt Cecilia Damström ja kirjoittanut Monica Vikström-JokelaDjurens planetin musiikki ja libretto ovat syntyneet Åshjödenin koulun oppilaiden ideoiden pohjalta.

Esitysten kapellimestareina vuorottelevat Tuomas Juutilainen ja Martin Segerstråle ja kitaristeina Taavi Kiviranta ja Otto Kentala. Teoksen ohjaa Martina Roos ja lavastuksesta ja puvustuksesta vastaa Anna Kontek. Syksystä 2019 alkaen koulujen oppilaat pääsevät mukaan projektiin eri puolilla Suomea.

Suomen kansallisooppera ja -baletti on tuottanut koululaisoopperoita alakoululaisten kanssa jo 18 vuoden ajan: omakohtaista kokemusta oopperan tekemisestä on saanut lähes 30 000 oppilasta noin kolmessasadassa koulussa eri puolilla Suomea. Aikaisempia tuotantoja ovat olleet mm. Herman Rechbergerin ”Noitasapatti” (2000), Markus Fageruddin ”Kerjäläiset” (2003), Atso Almilan ”Auringonkukat” (2009) ja Olli Kortekankaan ”Jannen salaisuus” (2015). Ja viimeisimpänä Timo Hietalan säveltämä ja Palefacen kirjoittama ”Ihmepoika A”, joka palkittiin vuoden 2017 parhaana oopperana kansainvälisessä Young Audiences Music Awards (YAMawards) -kilpailussa. Koululaisoopperoiden tavoitteena on lisätä oppilaiden itsetuntemusta, vahvistaa sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, tutustuttaa oopperaan taidemuotona ja luoda kaikin puolin ainutkertainen kokemus.


Den första skoloperan på svenska i Finland handlar om förhållandet mellan människorna, djuren och naturen

Djurens planet kommer till som ett samarbete mellan elever i årskurserna 3–6 och yrkesfolk från Operan. Den får sin premiär 15.3.2019 i Almisalen på Nationaloperan. Verket är Finlands nationaloperas och -baletts första skolopera på svenska och den förverkligas med stöd från de finlandssvenska fonderna.

Djurens planet handlar om den ensamma Joy, som försöker få vänner. Joy beslutar sig för att göra en video om sin hund Jack och sätta ut den på nätet. Videon blir en hit och Joy blir berömd över en natt. Då Reklammannen blandar sig i leken, märker Jack och Joy snart att de blivit försökskaniner i en portal, som leder till cyberrymdens okända skrymslen. Strax befinner de sig på Djurens planet där människan bara är ett djur bland alla andra djurarter.

Huvudtemat i skoloperan är denna gång människans förhållande till djuren. Vår planet tillhör djuren och människorna, vi är alla berättigade att bo här – men i hur hög grad får vi bestämma över andras liv? Vad allt kan inte vi mänskor lära oss av djuren? Var och en av oss är värdefull, och när allt kommer omkring vill vi bli hörda och sedda.

I operan uppträder skolelever och i rollerna alternerar operasångarna Hedwig Paulig och Saara KiiveriElli Vallinoja och Katariina Heikkilä samt Tiitus Ylipää ochRiku Pelo. Verket har tonsatts av Cecilia Damström och texten skrivits av Monica Vikström-Jokela. Musiken och librettot i Djurens planet har fått impulser och idéer av samarbetet med elever vid Åshöjdens skola. Som dirigenter vid föreställningarna alternerar Tuomas Juutilainen och Martin Segerstråle och som gitarrister Taavi Kiviranta och Otto Kentala. Operan regisseras av Martina Roos och för scenografin och kostymerna svarar Anna Kontek. Från hösten 2019 får elever från finlandssvenska skolor på olika håll i landet komma med i projektet.

RSO-festivaali: Magnus Lindberg – uutuuksia, suurteoksia ja sielun veljiä

Radion sinfoniaorkesteri järjesti ensimmäisen oman festivaalinsa tammikuussa 2018. Yli 10 000 kuulijaa tavoittaneen tapahtuman teemana oli Beethoven.Seuraava RSO-festivaali pidetään 11.–31.10.2019 ja silloin keskiössä on orkesterin pitkäaikainen musiikillinen kumppani, säveltäjä Magnus Lindberg.

Ensimmäinen RSO:n esittämä Lindberg-teos oli Sculpture 2 vuonna 1981. ”Kappale oli varsinainen risukasa. Se ei pelästyttänyt orkesteria, vaan olen siitä lähtien saanut kasvaa säveltäjänä ja kartuttaa taitojani ensin Jukka-Pekka Sarasteen, sitten Sakari Oramon ja nyt Hannu Linnun johtaman hienon orkesterin kanssa”, Magnus Lindberg iloitsee.

Lähes neljänkymmenen yhteisen vuoden aikana RSO on esittänyt miltei koko Lindbergin orkesteriteosten tuotannon ja sävellyksiä on ollut ohjelmassa myös monilla ulkomaan kiertueilla. Viimeisin kantaesitys kuultiin Suomen 100-vuotispäivänä, jolloin RSO esitti ja levytti Lindbergin orkesteriteoksen Tempus fugit.

Ohjelmassa klassikot Kraft ja Aura sekä kaksi Suomen ensiesitystä

Festivaaliohjelman punaisena lankana on etsiä yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä, mikä on Magnus Lindbergin tuotannolle tyypillistä. ”Lindbergin musiikissa kuuluvat historian ihailu ja sen haastaminen. Hänen tuotantonsa on kiinteässä yhteydessä traditioon, ja sen tähänastiset tyylikaudet kertovat kiehtovasti niin säveltäjän omasta kehityksestä kuin häntä ympäröivän maailman ilmiöistä”, linjaa ylikapellimestari Hannu Lintu.

Beethoven-tapahtuman tapaan ohjelmassa on sinfoniakonsertteja, oopperaa, kamarimusiikkia, resitaaleja ja keskusteluja. Festivaalin huipentuma on samalla yksi syksyn konserttitarjonnan kohokohdista, kun Hannu Lintu johtaa 25.10. jo kulttimaineeseen kohonneen Lindbergin Kraftin sekä monumentaaliseenAuran. Suomen ensiesityksinä kuullaan juuri Lontoossa kantaesitetty Lindbergin kuoro-orkesteriteos Triumf att finnas till sekä Ensemble intercontemporainin tilaama uusi orkesteriteos.

Pekka Kuusisto esittää Lindbergin viulukonserton nro 1

Vierailevana orkesterina on Tapiola Sinfonietta, jonka solistina Pekka Kuusisto esittää Lindbergin 1. viulukonserton ja Laura Mikkola 1. pianokonserton. Teemasäveltäjä esiintyy itsekin muutamassa konsertissa niin pianistina kuin kapellimestarinakin.

Lindbergin sielun veljien – Igor Stravinskyn ja Robert Schumannin teoksia on ohjelmassa festivaalin kamarimusiikkikonsertissa. Chopin-kilpailun voittaja, juuri menestyksekkään debyytin RSO:n kanssa tehnyt pianisti Seong-Jin Cho on koonnut ohjelman, joka ilmentää Magnus Lindbergin rakkautta pianoon ja sen laajaan perusohjelmistoon.

Festivaali päättyy Fabio Biondin johtamaan, harvoin Suomessa esitettyyn Gluckin oopperaan Orfeo ed Euridice.


RSO-FESTIVAALI MAGNUS LINDBERG 11.–31.10.2019

11.10. klo 19
Mustavalkoinen rakkauteni

Seong-Jin Cho, piano
W. A. Mozart: Fantasia d-molli K 397
W. A. Mozart: Sonaatti B-duuri K 281
Franz Schubert: Wanderer-fantasia
Alban Berg: Sonaatti op. 1
Franz Liszt: Sonaatti h-molli

16.10. klo 19
Ääni ja vimma

Hannu Lintu, kapellimestari
Joonas Ahonen, piano
Emil Holmström, piano
Jouko Laivuori, piano
Magnus Lindberg, piano
Piia Komsi, sopraano
Anna Danik, mezzosopraano
Simo Mäkinen, tenori
Aarne Pelkonen, baritoni
Musiikkitalon Kuoro, valm. Niels Schweckendiek
Magnus Lindberg: Related Rocks
Igor Stravinsky: Les Noces
Magnus Lindberg: Kinetics
Magnus Lindberg: Triumf att finnas till, ensiesitys Suomessa

Ennen konserttia klo 18 Alalämpiö:
Festivaali alkakoon! Säveltäjä Magnus Lindberg ja ylikapellimestari Hannu Lintu esittelevät ohjelmaa

Myöhäisillan kamarimusiikki:
Joonas Ahonen, piano
J. S. Bach: Toccata G-duuri BWV 916
Igor Stravinsky (sov. Agosti): Kolme tanssia baletista Tulilintu
.
18.10. klo 19 Temppeliaukion kirkko
Dialogit

Tapiola Sinfonietta
Magnus Lindberg, kapellimestari
Laura Mikkola, piano
Pekka Kuusisto, viulu
Magnus Lindberg: Pianokonsertto nro 1
Magnus Lindberg: Viulukonsertto nro 1
Magnus Lindberg: Uusi teos, ensiesitys Suomessa (Ensemble intercontemporain -orkesterin tilaus)
J.S. Bach – Harrison Birtwistle: Bach Measures

20.10. klo 15 Harjoitussali PAAVO
Sieluni veljet

RSO:n muusikot
Igor Stravinsky: Oktetto
Magnus Lindberg: Maguey de tlalcoyote, ensiesitys Suomessa
Robert Schumann: Pianokvintetto

25.10. klo 19
Voima  

Hannu Lintu, kapellimestari
Magnus Lindberg, piano
Tuomas Lehto, sello
Giuseppe Gentile, klarinetti
Kazutaka Morita, patarummut
Naoki Yasuda, patarummut
Juhani Liimatainen, elektroniikka
Magnus Lindberg: Kraft
Magnus Lindberg: Aura

Myöhäisillan kamarimusiikki:
Laura Vikman, viulu
Jouko Laivuori, piano
J.S. Bach (sov. Schumann): Partita nro 2 d-molli BVW 1004

30.-31.10. klo 19
Juuret 

Fabio Biondi, kapellimestari
Caitlin Hulcup, mezzosopraano (Orfeo)
Helena Juntunen, sopraano (Euridice)
Tuuli Lindeberg, sopraano (Amor)
Helsingin kamarikuoro, valm. Nils Schweckendiek
Christoph Gluck: Orfeo ed Euridice

Arvio: Saariaho-festivaali huipentui La Passion de Simonen ensiesitykseen Tampere-talossa

Säveltäjä Kaija Saariaho. Kuva: Jari Kallio

Säveltäjä Kaija Saariaho. Kuva: Jari Kallio

Sunnuntai-iltana Tampere-talon Kylässä Kaija Saariaho -festivaali sai hienon huipennuksen vaikuttavassa päätöskonsertissa, jossa kuultiin La Passion de Simonen (2006/2013) ensemble-version Suomen ensiesitys.

Alun perin soolosopraanolle, kuorolle ja suurelle orkesterille sävelletyn La Passion de Simonen uudessa versiossa solistin osuus on ennallaan, mutta kuoro-osuudet on sovitettu neljälle vokalistille, ja orkesterina toimii yhdeksäntoista soittajan kamariyhtye. Lisäksi puheosuudet, jotka alkuperäisessä versiossa kuultiin ääninauhalta, ovat nyt osa elävää esitystä, näyttelijän lausumina.

Ensimmäinen versio kantaesitettiin Wienissä vuonna 2006, osana Peter Sellarsin New Crowned Hope -festivaalia.  Alkusysäys La Passion de Simonen ensemble-versisolle tuli kapellimestari Clément Mao-Takacsilta ja ohjaaja Aleksi Barrièrelta, pariisilaisen La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän taiteellisilta johtajilta. Ajatus oli itänyt kaksikon mielessä Wienin-kantaeityksestä lähtien.

Kehiteltyään konseptia pidemmälle, Mao-Takaks ja Barrière lähestyivät ajatuksineen Saariahoa, joka kiinnostui ideasta suuresti. Säveltäjän mukaan ensemble-version työstäminen osoittautui lopulta yllättävän kivuttomaksi prosessiksi.

”Siinä vaiheessa kantaesityksestä oli kulunut jo sen verran aikaa, että mua ei säälittänyt ottaa pois materiaalia, vaan koin ennemminkin kaivavani esiin partituurin tärkeimmät asiat. Ensemble-versio on alkuperäiseen verrattuna jotenkin lämpimämpi. En ihan vielä ymmärrä, miten se on oikeastaan mahdollista, kun kyseessä on kuitenkin sama musiikki, mutta sen lämpö ja kontakti yleisöön on kuitenkin aivan erilainen”, Saariaho pohti taannoisessa Amfionin haastattelussa.

Muodollisesti La Passion de Simone jakautuu, ristin tien esikuvan mukaisesti viiteentoista osaan tai asemaan, liittyen täten osaksi keskiajan kristillisyydestä juontuvaan musiikilliseen passioperinteeseen, jonka tunnetuimpia ilmentymiä ovat luonnollisesti Bachin passiot.

Bachin teoksia voidaan tarkastella pitkän musiikillisen kehityslinjan päättävinä huipentumina. Sittemmin passitotraditio vähitellen hiipui, mutta 1900-luvun jälkipuolella se alkoi kokea uutta tulemistaan Pendereckin Luukaspassion (1966) ja Pärtin Passion (1982) myötä.

Uusi vuosituhat toi mukanaan kokonaisen passioiden menestyksekkään sarjan, alkaen  Oswaldo Golijovin La Pasión según San Marcosista (2000) ja jatkuen Saariahon La Passion de Simonessa, David Langin The Little Match Girl Passionissa (2007), James MacMillanin Johannespassiossa (2007) ja Luukapassiossa (2015) sekä John Adamsin The Gospel According to the Other Maryssa (2012).

Toisin kuin suurin osa edellä mainittuja teoksia, La Passion de Simone ei pohjaudu perinteiseen evankeliumien passiokertomukseen, vaan se käsittelee filosofi Simone Weilin (1909-1943) elämää, ajatuksia ja uhrikuolemaa.

Passioperinteen mukaisesti Amin Maaloufin libreton keskushenkilönä on kertoja, jonka osuus on kirjoitettu soolosopraanolle. Kertojan kautta teos peilaa Simone Weilin elämää ja ajatuksia, pyrkien ymmärtämään sitä elämänvalintojen ketjua, joka lopulta johti tämän kuolemaan kolmenkymmenenneljän vuoden iässä.

Saariahon seitsemänkymmentäviisiminuuttinen partituuri kasvaa orgaanisesti avaussivuiltaan laajaksi musiikilliseksi matkaksi, jonka ilmiasu vaihtelee liki staattisista meditaatioista voimallisiin purkauksiin, joiden emotionaalinen puhuttelevuus ja suoraviivaisuus on ennenkuulumatonta Saariahon tuotannossa.

Kaija Saariaho ja Avanti! La Passion de Simonen harjoituksissa Tampere-talossa. Kuva: Jari Kallio

Kaija Saariaho ja Avanti! La Passion de Simonen harjoituksissa Tampere-talossa. Kuva: Jari Kallio

La Passion de Simonen avaavasta musiikillisesta materiaalista kohoaa moni-ilmeinen tekstuurien ja musiikillisten muotojen sarja, joka muodostaa alati muuttuvan kokonaisuuden, peilaten Simone Weilin matkaa kohti uhrikuolemaa ja metafyysistä ylösnousemusta.

Kertojan laaja soolo-osuus, jonka sopraano Sayuri Araida lauloi kertakaikkisen vaikuttavasti, on puettu mitä kauneimpaan ja ilmaisuvoimaisimpaan musiikilliseen asuun, joka karttaa visusti oopperalaulun maneereja.

”Mä en halunnut siihen rooliin mitään briljeeraamista. Sillä on sanoma, eikä siinä ruveta sitten korkeita nuotteja venyttelemään”, Saariaho kuvasi lähestymistapaansa.

Passioperinteen hengessä kuoron tehtävänä on rakentavaa kommentaaria soolo-osuuden lomaan. Tämän lisäksi lauluääniä käytetään läpi La Passison de Simonen instrumentaalisesti laajentamaan orkesterikudoksen sointivärien kirjoa.

La Chambre aux échos -ryhmän neljä vokalistia, Sandra Darcel, Marianne Seleskovitch, Johan Viau ja Romain Dayez lauloivat moninaiset osuutensa häikäisevän puhtaasti ja värikylläisesti. Näyttämöllisesti vokaalikvartetti oli myös mitä vakuuttavin, tuoden produktioon koskettavaa intiimiyttä.

Simone Weilin näyttämöllinen läsnäolo toteutui oivallisesti näyttelijä Isabelle Seleskovitchin osuudessa, tuoden kokonaisuuteen oman kiehtovan tasonsa. Seleskovitchin hienovaraisen tulkinnan huipentuma koettiin kahdeksannen aseman alun lyhyessä duossa Sayuri Araidan kanssa. Tässä kertojan ja Simone Weilin lyhyessä kohtaamisessa sama tekstikatkelma kuullaan sekä laulettuna että puhuttuna, ohikiitävänä kosketuspintana, jonka näyttämöllisenä vastakohtana nähdään Seleskovitchin ja Araidan lyhyt halaus.

La Passion de Simone Tampere-talossa sunnuntaina. Kuva: Jari Kallio

La Passion de Simone Tampere-talossa sunnuntaina. Kuva: Jari Kallio

Aleksi Barrièren voimallinen näyttämöllepano kohosi vakuuttavasti musiikista ja libretosta, johtaen mitä luontevimman henkilöohjauksen kautta mitä palkitsevimpaan elämykseen. Kolmekymmentä- ja neljäkymmentälukujen arkistomateriaalia ja oman aikamme kuvastoa yhdistävä video-osuus täydensi näyttämöllepanon yhteiskunnallisen kommentaarin ulottuvuutta erinomaisen ajankohtaisesti.

Étienne Exbrayat’n hienon valosuunnittelun täydentämänä La Passion de Simone sai Tampere-talossa upean näyttämötoteutuksen, jonka saumaton yhteys musiikkiin teki syvän vaikutuksen.

Avanti! toteutti Saariahon partituurin rikkumattoman idiomaattisesti. Clément Mao-Takacsin johdolla musiikki heräsi eloon kaikessa moninaisuudessaan ja yksityiskohtien tulvivassa kirkkaudessaan. Tekstuurien läpikuultavuus ja värikylläisyys oli mitä nautittavinta samalla, kun balanssi laulajien ja orkesterin välillä toteutui kerrassaan ihanteellisesti.

Kenties mieleenpainuvimpia musiikillisia hetkiä olivat oboen ja celestan vuorollaan muodostamat duetot sopraanosolistin kanssa. Samoin viidennen aseman tehdasmusiikki kiehtovine rytmeineen, joissa orkesterin ja laulajien osuudet lomittuvat mitä omaperäisimmin, kiinnittyi muistiin välittömän tehokkaasti.

Kaija Saariaho ja La Passion de Simonen esiintyjät Tampere-talon lavalla. Kuva: Jari Kallio

Kaija Saariaho ja La Passion de Simonen esiintyjät Tampere-talon lavalla. Kuva: Jari Kallio

La Passion de Simonen kaikin puolin suurenmoinen produktio sai Tampere-talon yleisöltä syvästi vaikuttuneen ja innostuneen vastaanoton, osoittaen, jälleen kerran, aikamme musiikkiteatterin ilmaisuvoiman.

– Jari Kallio

 

Kaija Saariaho: La Passion de Simone (2006/2013)

 

Avanti!

La Chambre aux échos

Clément Mao-Takacs, kapellimestari

 

Sayuri Araida, sopraano

Isabelle Seleskovitch, näyttelijä

Sandra Darcel, sopraano

Marianne Seleskovitch, mezzosopraano

Johan Viau, tenori

Romain Dauez, bassobaritoni

 

Aleksi Barrière, ohjaus

Étienne Exbrayat, valaistus

Pauline Squelbut, lavastus

 

Tampere-talo, Tampere

Sunnuntai 10. maaliskuuta 2019, klo 19

Arvio: Henrik Järvi soitti ja kertoi Palmgrenista

Selim Palmgren. Kuva © Museovirasto

Selim Palmgren. Kuva © Museovirasto

HYMSin pianopiirin ilta 7.3.2019

Selim Palmgren (1873–1951) oli epäilemättä merkittävin suomalainen säveltäjä, joka keskittyi pianolle säveltämiseen; hänen viiden pianokonserton sarjastaan nr. 2, ”Virta”, on saavuttanut jonkinlaisen kansalliskonserton aseman. Henrik Järvi valmistelee taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiaan säveltäjästä. On varmasti hyödyllistä koota ajatuksia ja ideoita jo ennen väitöstä ja testata niitä erilaisilla yleisöillä. Helsingin yliopiston musiikkiseura on varmasti tähän sovelias paikka. Kuuluuhan Palmgrenin muotokuvakin Vanhan ylioppilastalon toisen kerroksen musiikkisalin galleriaan.

Palmgren sävelsi 50 vuoden ajan, joten hänen tuotantonsa läpäisee tyylikausia varhaisesta romantiikasta impressionismiin. Mutta onko Palmgen sittenkään impressionisti? Pikemminkin samoin kuin Carl Hirnin tapauksessa hänen musiikkinsa harmoninen perusta on täysin tonaalista joskin muunnesoinnuin rikastettua tekstuuria, mutta lähtemättä sellaisiin radikaaleihin muotoratkaisuihin kuin Debussy. Järvi soitti edustavan valikoiman harvoin kuultua Palmgrenia: Nordische Sommer op. 39, Pieni balladi (1913), Finska rytmer op. 31, Karjalan tanssi, sovitus Sibeliuksen laulusta Flickan kom…. sekä kappaleista op. 54 Kuutamo, ja kappaleista op. 71 Caprice barbaresque (1920). Mutta varmaan se Palmgren, joka ensimäisenä tulee kaikille mieleen on Meren, En routen ja Kolmikohtauksisen nokturnon Palmgren. Mannerheim-ihailijat tuntevat hänen marssinsa ylipäällikölle. Järvi soitti em. teokset erinomaisen sujuvalla ja virheettömällä tekniikalla.

Järven väitöksen pääidea kävi selväksi. Palmgren itse kertoi haluavansa luoda Euroopassa edustuskelpoisen suomalaisen pianomusiikin tradition – näin hän sanoi kirjeessään Robert Kajanukselle. Hän siis halusi kehittää ja luoda traditiota, mutta taustalla häämöttää toinenkin konteksti: suuri romantiikan pianotraditio, johon Palmgren ja monet kauden kotimaiset pianistit kokivat kuuluvansa tai ainakin tahtoivat kuulua. Erittäin monet olivat opiskelleet sellaisilla nimillä kuin Moscheles, Reinecke, Leschetizky, Grünfeld, Scharwenka, Siloti, Reisenauer, Cortot ja Krause. Heitä esiintyi myös tiheään Helsingissä, jossa kuultiin maailman mestaripianistien resitaaleja huomattavasti useammin tuolloin kuin nykyisin. Kieltämättä tässä jännitteessä kotimaisen tyylin, en sanoisi kotitekoisen, – ja suuren romanttisen perinteen välille sijoittuu Palmgrenin koko tuotanto pianolle. Leschetizkyn hahmo kummittelee taustalla, tuo kuuluisa autoritäärinen opettajahamo, jonka kerrotaan sanoneen, kun äiti toi ihmelapsensa kuultavaksi: ”Sisään!” … ja sitten: ”Soita”, ja sen jälkeen: ”Ulos”.

Järvi oli analysoinut Palmgrenin pianotyyliä ja löytänyt siitä seuraavat kategoriat: laulavuus kaikkein ylimpänä – tämähän oli juuri romantiikan pianoklangin ydin, ja se syntyi täydellisestä eläytymisestä; Alfred Cortot opetti Schumannin Kinderszenen-sarjastaDer Dichter spricht” -osaa sanomalla, että Il ne faut pas le jouer, il faut le rêver (Sitä ei pidä soittaa, se pitää uneksia), korkeavirtuoosiset elementit, improvisatorinen ote, kansanmusiikin käyttö, tietty inhimillisyys, elegisyys ja melankolia (minkä syynä Järvi piti äidin varhaista poismenoa); tietty välittömyys ja mahtailun karttaminen. Itse asiassa hän toteutti musiikissa samaa kuin Nuori Suomi -liikkeen taiteilijat kirjallisuudessa ja maalaustaiteessa.

Assistenttina luennoin aikoinaan Palmgenista ja soitin savikiekkolevyltä hänen omaa soittoaan ja ikävä kyllä rikoin levyn. Myöhemmin oppilaani Kimmo Korhonen julkaisi Palmgren-elämäkerran. Kuvanauhalla on säilynyt Palmgrenin soittoa uutiskatsauksessa vuodelta 1951. Joka tapauksessa Palmgren oli kansainvälinen kuuluisuus; jopa Sibelius katsoi tarpeelliseksi kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Selim Palmgren ger en stor konsert i Berlin… Således blef han den första finnen – icke jag. Allt tyder på att jag är ur spelet.” (Juli 1913, Sibelius: Dagbok 1909–1944.)

Ja muistan kun tapasin Rio de Janeirossa vuonna 1976 Aloysyo de Alencar Pinton, Afrikan musiikin laitoksen johtajan, joka oli tehnyt pianistinuran Casadesus’n oppilaana Pariisissa: hän mainitsi Palmgrenin spontaanisti.

– Eero Tarasti

 

 

 

Kuhmon Kamarimusiikki mukana maailman suurimmassa taidetestauksessa

Kuhmon Kamarimusiikki saa vieraikseen yli 900 nuorta taidetestaajaa maaliskuun konsertteihinsa Kuusamossa ja Kuhmossa. Taidetestaajissa on kyse Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton yhteisestä hankkeesta, joka mahdollistaa kahdeksasluokkalaisten koululaisten tutustumisen taiteeseen. Hanke on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke. Se maksaa yli 20 miljoonaa ja se tavoittaa kolmen lukuvuoden 2017–2020 aikana kahdeksasluokkalaisista lähes 100 %.

Kuhmon Kamarimusiikki tarjoaa nuorille mahdollisuuden tutustua tyypilliseen kamarimusiikin konserttiin. Taidetestaajat matkaavat konserteissa maailman ympäri tunnissa. Matkalle vievät sävellykset Jean Sibeliukselta, Manuel de Fallalta, Johannes Brahmsilta, John Cagelta ja Vladimir Mendelssohnilta. Konsertin taiteilijat ovat kesän festivaalin konkarikaartia – esiintymässä ovat pianisti Irina Zahharenkova, viulisti Daniel Rowland, sellisti Martti Rousi ja taiteellinen johtaja, alttoviulisti Vladimir Mendelssohn.

Kaikille taidetestaajille on lähetetty etkoina eli ennakkomateriaalina tietoa tulevan konsertin sävellyksistä ja taiteilijoista sekä yleistä tietoa konserttikäyttäytymisestä. Taidetestaajien Kuhmon vierailussa ovat mukana Kuhmon Kamarimusiikin lisäksi Kuhmo-talo, Kalevalakeskus Juminkeko sekä Luontokeskus Petola. Kuhmon konserttiin Kuhmon ulkopuolelta tulevat käyvät tutustumisvierailulla jossakin kolmesta kohteesta ennen tai jälkeen konsertin. Kuhmoon tulijat ovat saaneet ennakkomateriaalia kaikista näistä kulttuuri- ja luonto-Kuhmon tärkeimmistä kohteista. Konserttikäynnin jälkeen kaikki saavat myös jatkomateriaalin, jossa käydään lävitse konserteissa koettua.

”Meille on suuri kunnia saada tällainen suuri joukko nuoria taidetestaajia konsertteihin”, kertoo Kuhmon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen. ”Nuoret ovat todellakin oikeita testaajia, sillä he arvioivat taidekokemuksensa tarkoitusta varten kehitetyllä sovelluksella ja näistä palautteista syntyy maailman suurin organisoitu taidekritiikki.”  ”Kommenttien pohjalta tiedämme paremmin nuorten mieltymyksiä ja voimme kehittää yhteistyötämme koulujen ja nuorten kanssa”, toteaa Rusanen hankkeen merkityksestä. Nuorten kommentit ovat julkisia ja niitä voi lukea Taidetestaajien kotisivujen www.taidetestaajat.fi kautta. Arvioita on kertynyt tähän mennessä koko hankkeen osalta jo lähes 80.000.

Kuhmon konsertti täyttää Kuhmo-talon Lentua-salin 22.3. kokonaan. Kuhmoon ilmoittautuneita on tällä hetkellä 623. Koululaisia tulee koti-Kuhmon lisäksi Sotkamosta, Kajaanista, Paltamosta, Suomussalmelta, Juukasta, Lieksasta, Nurmeksesta ja Valtimolta. Kuusamon konserttiin 21.3. osallistuu 286 koululaista Kuusamon lisäksi Taivalkoskelta, Posiolta ja Sallasta.

Koulujen ja taideorganisaatioiden välisessä yhteydenpidossa on välittäjätahona toiminut Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Eri puolilla Suomea työskentelee 19 aluekoordinaattoria, joilla on ollut tärkeä rooli yhteistyömallin luojina ja kehittäjinä. Kuhmon Kamarimusiikin ja koulujen välinen yhteistyö on tapahtunut Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluekoordinaattorin kautta.

”On suuri ilo, että Kuhmon Kamarimusiikki on Taidetestaajissa mukana ja Kainuun sekä naapurimaakuntien nuoret pääsevät tutustumaan kamarimusiikin saloihin. Etkot ja jatkot tukevat kamarimusiikkiin pureutumista, ja on mielenkiintoista nähdä millaisia arvioita nuoret konserttien jälkeen jättävät”, kertoo aluekoordinaattori Anne Pelttari.

Taidetestaajien vaikuttavuudesta on tekeillä kolme akateemista tutkimusta, joita toteuttavat Taideyliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Nuorisotutkimusseura. Tutkimukset valmistuvat vuosina 2019 ja 2020.  Kuhmon Kamarimusiikki on mukana Nuorisotutkimusseuran tutkimuksessa.

Kuusamotalon konserttiin pääsee mukaan myös 100 henkeä yleisöksi. Kuhmo-talossa pidetään Taidetestaajien konsertin lisäksi yleisölle suunnattu konsertti 22.3. illalla. Silloin kuljetaan maailman ympäri kahdessa tunnissa