Amfion pro musica classica

RSO:n tuleva ylikapellimestari Nicholas Collon johtaa 17.5.

RSO:n ylikapellimestarina syksyllä 2021 aloittava Nicholas Collon johtaa RSO:a 17.5. Musiikkitalossa. Ohjelmassa on Julian Andersonin FantasiasBerlioz’n Fantastinen sinfonia sekä Ravelin pianokonsertto, jonka solistina esiintyy turkkilaistaustainen pianisti-säveltäjä Fazil Say. Myöhäisillan kamarimusiikissa kuullaan myös Sayn oma pianokvintetto, jossa hän soittaa yhdessä RSO:n muusikoiden kanssa.

Mahler-sarja päättyy David Zinmanin johdolla

RSO on esittänyt kuluneella kaudella kaikki Gustav Mahlerin sinfoniat. Viimeisenä on vuorossa Adagio keskeneräiseksi jääneestä 10. sinfoniasta. Orkesteri esittää teoksen kapellimestari David Zinmanin johdolla 8.5.Mahlerin lisäksi ohjelmassa on Beethovenin sinfonia nro 3.
Yhdysvaltalainen David Zinman kuuluu aikamme kokeneimpiin ja arvostetuimpiin kapellimestareihin. Vuonna 2014 hän päätti 19 vuotta kestäneen kautensa Zürichin Tonhalle -orkesterin musiikillisena johtajana, minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin kunniakapellimestariksi.

Stephen Hough

Stephen Hough

Stephen Hough esittää kaikki Beethovenin pianokonsertot RSO:n solistina

Radion sinfoniaorkesterin kausi 2018-2019 päättyy Beethovenin pianokonserttojen kokonaisesitykseen. Keskiviikkona 22.5. ohjelmassa ovat numerot 2, 3 ja 4 ja torstaina 23.5. numerot 1 ja 5. Solistina esiintyy maailmankuulu brittipianisti Stephen Hough, joka myös levyttää teokset RSO:n kanssa Hyperion-levymerkille. Konsertit johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu.

Hannu Lintu ehdolla Kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestariksi

Suomen kansallisooppera ja -baletti sr:n hallitus hyväksyi kokouksessaan 2.5.2019 nimitys- ja palkitsemisvaliokunnan puoltaman pääjohtaja Gita Kadambin esityksen Hannu Linnun ehdokkuudesta ylikapellimestariksi. Hallitus päättää ylikapellimestarin valinnasta 8.5. illalla kuultuaan ensin Kansallisoopperan ja -baletin eräitä taiteellisia henkilöstöryhmiä.

Kansallisoopperan ja -baletin uuden ylikapellimestarin 4,5-vuotinen kausi alkaa 1.1.2022 ja päättyy 30.6.2026. Ylikapellimestarin pääasialliset tehtävät ovat produktioiden ja konserttien johtamisen lisäksi orkesterin kehittäminen ja kuoron kehittäminen yhteistyössä kuoromestareiden kanssa. Ylikapellimestari vastaa toiminnastaan oopperan taiteelliselle johtajalle Lilli Paasikivelle.

Hannu Lintu on työskennellyt vuodesta 2013 alkaen Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Tätä yhteistyötä leimaa vahva kansainvälinenkin menestys useine palkittuine levytyksineen. Lintu vierailee säännöllisesti arvostettujen orkestereiden kapellimestarina: tulevalla kaudella hän johtaa mm. Orchestre de Paris´ta, Hollannin Radion Sinfoniaorkesteria, Montrealin, Detroitin, Bostonin ja Chicagon sinfoniaorkestereita sekä orkestereita Singaporessa ja Tokiossa.

Lintu on myös johtanut oopperakirjallisuuden keskeisiä merkkiteoksia ja suomalaista nykyoopperaa Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla, viimeisimmäksi Kansallisoopperan Wozzeckin.

Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että Hannu Lintu on merkittävä suomalainen kapellimestari, joka on tässä vaiheessa uraansa halukas siirtämään taiteellisen työnsä painopistettä oopperan suuntaan. Hän on RSO:n ylikapellimestarina kehittänyt orkesterinsa sointikulttuuria ja tätä ammattitaitoa hän tulee hyödyntämään myös Kansallisoopperassa ja -baletissa. Johtaessaan oopperateoksia hän on osoittanut hallitsevansa suvereenisti oopperan suuren koneiston ja samalla tarjonnut näkemyksellisiä tulkintoja. Linnun korkeaa profiilia suomalaisessa musiikkielämässä voidaan myös hyödyntää Kansallisoopperan ja -baletin vahvana puolestapuhujana, tukijana ja kehittäjänä.

RSO:n tuleva ylikapellimestari on Nicholas Collon

Nicholas Collon

Nicholas Collon

Radion sinfoniaorkesterin tulevaksi ylikapellimestariksi on valittu englantilainen Nicholas Collon. Hän aloittaa tehtävässään syksyllä 2021, kun nykyisen ylikapellimestari Hannu Linnun sopimuskausi päättyy.

Nicholas Collon on nyt perustamansa Aurora -orkesterin ylikapellimestari Lontoossa, Residentie -orkesterin ylikapellimestari Haagissa sekä Gürzenich -orkesterin päävierailija Kölnissä. Haagin ylikapellimestarikausi päättyy heinäkuussa 2021.

”Olen valtavan iloinen päästessäni mukaan Radion sinfoniaorkesterin seuraavaan vaiheeseen. Johdin RSO:a ensi kerran maaliskuussa 2017 ja vaikutuin orkesterin teknisestä taituruudesta, hämmästyttävästä tarkkuudesta, intohimosta, musikaalisuudesta sekä eri musiikkityylien syvällisestä tuntemuksesta”, Collon sanoo.

“Odotan innolla, että voin tuoda oman panokseni hienoon suomalaiseen musiikkikulttuuriin, joka ammentaa Sibeliuksen ja hänen jälkipolviensa musiikista. Minua innostaa myös orkesterin muusikoiden kyky ja jano heittäytyä mukaan minkä tahansa ohjelmiston haasteisiin. Uskon, että voimme yhdessä jatkaa rakentamista tälle ainutlaatuiselle perustalle ja näyttää, mitä 2000-luvun sinfoniaorkesteri voi olla ja mitä sen pitää olla.”

Pysyvien kiinnitystensä lisäksi Collon on vieraillut johtamassa merkittäviä orkestereita, kuten Lontoon Philharmonia -orkesteria, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria, Ensemble intercontemporain -nykymusiikkiorkesteria sekä Birminghamin sinfoniaorkesteria. Oopperaa Collon on johtanut mm. Englannin Kansallisoopperassa ja Kölnin oopperassa. Opintonsa hän suoritti Eton Collegessa ja Cambridgen yliopistossa.

Muusikoiden valinta

Nicholas Collonin monipuolinen ohjelmisto ulottuu barokista nykymusiikkiin, ja hänen tulkintaansa eri aikakausien teoksista on kiitetty traditiotietoisiksi ja vaikuttaviksi.

”Tässä mielessä hän jatkaa RSO:n ylikapellimestareiden perinteitä luontevalla tavalla. BBC:n Proms -lähetysten myötä olemme saaneet nauttia myös Collonin loistavista taidoista ja ideoista mediassa. Arvostettu kansainvälinen kapellimestari on lisäksi uusi vahva valttikortti suomalaisen musiikin esiintuomisessa”, sanoo intendentti Tuula Sarotie.

RSO on kansainvälistynyt viime vuosina voimakkaasti muutenkin – orkesterin muusikot edustavat kahtatoista eri kansallisuutta ja työkieli on jo pitkään ollut englanti.

Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarin valinnan tekevät orkesterin muusikot. Collonin valinta oli yksimielinen. Jo ensivierailullaan maaliskuussa 2017 kapellimestari teki RSO:n muusikoihin suuren vaikutuksen. “Ilmapiiri oli poikkeuksellisen inspiroitunut heti harjoitusten alkaessa ja konsertti oli yksi viime vuosien huippuhetkistä”, kuvaa Tuula Sarotie.

”Collon on erittäin taitava kapellimestari, joka kykenee auttamaan muusikoita huippusaavutuksiin. Hänen musisointinsa on luonnollista sekä spontaanisti hetkessä elävää ja inspiroivaa. Olemme seuranneet kiinnostuksella hänen ohjelmistosuunnitteluaan ja projektejaan Aurora-orkesterin kanssa”, kertoo orkesterivaltuuskunnan puheenjohtaja ja viulisti Maria Puusaari.

Aurora-orkesteri on saavuttanut Collonin taiteellisessa ohjauksessa vakiintuneen suosion niin Isossa-Britanniassa kuin muuallakin. Jokin aika sitten tämä Lontoon Kings Place -konserttitalossa toimiva orkesteri aloitti 5-vuotisen konserttisarjan, jossa he esittävät kaikki Mozartin pianokonsertot. Aurora tekee läheistä yhteistyötä myös Southbank -konserttikeskuksen kanssa, missä heillä on konsertin uusia muotoja tutkiva “Orchestral Theatre” -sarja. BBC Proms -festivaalilla Aurora on esiintynyt vuosittain vuodesta 2010 lähtien.

RSO:n tehtävä suomalaisen musiikkikulttuurin kehittäjänä ja ylläpitäjänä säilyy englantilaisenkin ylikapellimestarin toimikaudella.

”Collon paneutuu Suomen musiikkielämään perusteellisesti lähivuosina ja tuo siihen oman vahvan panoksensa. Hänellä on jo pitkä ja intohimoinen suhde Sibeliuksen teoksiin”, kertoo Tuula Sarotie.

Nicholas Collon johtaa Radion sinfoniaorkesteria 17.5.2019 Musiikkitalossa. Ohjelmassa on Julian Andersonin Fantasias, Hector Berlioz’n Fantastinen sinfonia sekä Maurice Ravelin pianokonsertto, jonka solistina esiintyy Fazil Say. Tulevalla kaudella Collon vierailee RSO:n kapellimestarina helmikuussa 2020, jolloin kuullaan mm. Pekka Kuusiston esittämä Thomas Adès’n viulukonsertto ja Kalevi Ahon Sinfoniset tanssit.

Arvio: Thomas Adèsin pianokonserton ensiesitys Leipzigissa oli todellinen löytöretki

Kirill Gerstein, Thomas Adès ja Gewandhaus-orkesteri. Kuva: Jari Kallio

Kirill Gerstein, Thomas Adès ja Gewandhaus-orkesteri. Kuva: Jari Kallio

Leipzigin Gewandhausorchesterin johtajankorokkeella menneellä viikolla vierailleella brittiläisellä säveltäjä-kapellimestari Thomas Adèsilla oli tuomisinaan kertakaikkisen oivallinen ohjelmisto, jonka ehdoton huipentuma oli hänen uuden pianokonserttonsa (2018) Euroopan ensiesitys.

Konsertto sai kantaesityksensä säveltäjän johdolla Bostonin sinfoniaorkesterin konsertissa maaliskuun alussa. Kuten nyt Leipzigissakin, kantaesityksen solistina kuultiin Kirill Gersteinia, jolle teos on kirjoitettu. Adèsin ja Gersteinin matkassa konsertto saapuu marraskuussa myös Suomeen, osana Helsingin kaupunginorkesterin ensi syksyn konserttisarjaa.

Gerstein on oivallinen muusikko, jonka laaja repertoaari ulottuu kantaohjelmistosta harvinaisuuksiin, kuten Busonin järkälemäiseen konserttoon, josta pianistilta on juuri ilmestynyt hieno levytys Sakari Oramon johtaman Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. Moni-ilmeisenä ja seikkailullisena taiteilijana Gerstein onkin mitä erinomaisin solisti Adèsin uudelle konsertolle.

Vaikka uusi sävellys on ensimmäinen Adèsin teosluettelossa pianokonsertoksi otsikoitu teos, sitä edeltää kuitenkin kaksi pianolle ja orkesterille sävellettyä konsertoivaa kappaletta, Concerto Conciso (1997) ja Suomessakin hiljattain kuultu In Seven Days (2008). Näin ollen uuden konserton otsikkovalinta onkin huomionarvoinen, sillä se viitannee teoksen edeltäjiään konserttomaisempaan olemukseen, kolmiosaiseen nopea-hidas-nopea -rakenteeseen, täysimittaiseen virtuositeettiin sekä dialogiin solistin ja orkesterin välillä.

Ja kuinka loputtoman kiehtovaa tuo dialogi onkaan! Ääriosat ovat Nancarrow-henkisen rytmiikan ja hurmioituneiden sointivärien juhlaa, joissa Adèsin pistämätön soitinnustaito esittäytyy täydessä mitassaan. Pintapuolisesti musiikissa voi aistia assosiaatioita esimerkiksi Lisztiin ja Raveliin, mutta pohjimmiltaan musiikki on alusta loppuun mitä omintakeisinta Adèsia.

Patarummun isku käynnistää ensimmäisen osan ikään kuin airuena pianon esiinmarssille. Jousten ja puupuhallinten säestämänä solisti johdattaa musiikin kohti ensimmäistä huipennusta, johon koko orkesteri liittyy. Avaustahdeilta saakka kuulijan jakamattoman huomion vangitsee musiikin tarttuva svengi. Osan edetessä avautuu alati kiehtova soivien kuvien sarja, joita Adèsin kekseliäs soitinnus sävyttää mitä mielikuvituksellisimmin. Kastanjeteille ja marimballe kirjoitettu osuus on yksi monista välittömästi muistiin piirtyvistä detaljeista.

Pulppuava kadenssi johtaa osan päätöstaitteeseen, jossa koko orkesteri yhtyy soivaan pyörteeseen, joka kieppuu kieppumistaan päätössoinnun jysähdykseen saakka.

Hidas toinen osa on kuin täydelliseksi hiottu jalokivi, jossa pianon ja kongien yhteen kietoutuneiden harmonioiden hohde avaa ennenkuulumattomia sointimaisemia, joita verhoaa symbaalin etäisen humun väräjävä usva. Tämä intiimi sointimatka tarjoaa juuri täydellisen kontrastin ääriosien ulospäin suuntautuvalle olemukselle.

Finaalissa sointivirrasta kohoaa harmonisten ja rytmisten jännitteiden lumoava labyrintti. Osan keskivaiheilla musiikin liike pysähtyy hetkeksi ennen lopullista purkausta kohti huumaavaa päätöstä.

Konserton Euroopan ensiesitys sen nimikkosolistin soittamana ja säveltäjän johtamana oli vaikuttava kokemus. Gerstein hallitsi soolo-osuuden kutkuttavat haasteet kerrassaan ällistyttävällä taituruudellaan ja syvällisellä muusikkoudellaan. Orkesteri oli omaksunut Adèsin yhtä lailla haastavan orkesterisatsin läpikotaisin. Säveltäjän johdolla musiikissa oli ihailtavaa läpikuultavuutta ja yksityiskohtien rikkautta. Sanalla sanoen, konsertto oli todellinen elämys.

Pianokonserton tulevaa esityskalenteria katsellessa tulee nopeasti vakuuttuneeksi siitä, että teos tulee, ansaitusti, ottamaan pian oman vakiintuneen paikkansa ohjelmistossa.

Beethovenin alkusoitot näyttävät jakautuvan mielenkiintoisella tavalla kahteen ryhmään. Toisia soitetaan varsin ahkerasti, kun taas osaa ei kuule konserteissa juuri koskaan. Jälkimmäiseen aarteiden joukkoon lukeutuu myös illan avausteos, oivallinen Zur Namensfeier -alkusoitto (1814-15), joka lienee yksi kaikkein harvimmin kuultuja Beethovenin mestariteoksia. Gewandhaus-orkesterin konserteissa Zur Namensfeier on viimeksi soinut kymmenen vuotta sitten Riccardo Chaillyn johdolla. Alkusoitto myös levytettiin tuolloin Deccalle osana Beethovenin sinfonioiden sarjaa.

Alun perin Zur Namensfeierin oli määrä saada ensiesityksensä keisari Frans I:n nimipäivänä lokakuussa 1814, osana Franciscus Assisilaisen muistojuhlaa. Beethovenin partituuri valmistui kuitenkin vasta seuraavana vuonna, ja alkusoitto kuultiin lopulta ensimmäisen kerran joulupäivänä 1815.

C-duurialkusoitto on kuuden minuutin mittainen energiapurkaus, jossa tiivistyvät mainiosti Beethovenin musiikin tunnusomaiset piirteet. Iskevät tuttisoinnut, riemukkaat käyrätorvirepliikit, jousten ketterät kuviot ja puhallinten kepeät juoksutukset kohottavat todellisen juhlatunnelman, jonka parissa orkesteri ja Adès ottivat teoksesta kaiken ilon irti siivittäen musiikin taidokkaasti lähes vaaralliseen hurmokseen. Riemastuttava teosvalinta Adèsilta ja orkesterilta.

Illan ohjelmaan sisältyi toinenkin nostattava teosharvinaisuus, nimittäin Lisztin sinfoninen runoelma Hunnenschlacht (1857). Wilhelm von Kaulbachin samannimisen freskon innoittamana syntynyt taistelukuvaelma suurelle orkesterille ja uruille on kerrassaan erinomainen sinfonisen kerronnan taidonnäyte.

Hunnenschlacht alkaa sordiinojousten sointihämyllä, johon puupuhaltimet ja käyrätorvien signaalit lomittuvat armeijoiden ryhmittyessä taistelukentälle. Jännite kasvaa kohti joukkojen kohtaamista, ja musiikki tiivistyy ensimmäiseen huipennukseensa, jota seuraa urkujen kirkastunut sisääntulo.

Vaikka kaatuneiden sielut kohoavat taivaisiin, niiden sammumaton vimma pitää taistelun käynnissä tuonpuoleisessakin. Seuraa uusi orkesterinousu, jonka kuohuihin liittyvät myös urut. Taivaallinen näky huipentuu valtavaan vaskien ja urkujen päätössointuun, jonka voima on vertaansa vailla.

Orkesterin ja Adèsin näkemys Hunnenschlactista oli verrattomasti rakennettu ja taiten balansoitu. Teoksen kokonaisarkkitehtuuri sai hienon toteutuksen, ja musiikin hurja kauneus avautui kaikessa loistossaan peitoten valkokankaiden digitaalisten efektien kyllästämät taistelukohtaukset mennen tullen.

Illan päätteeksi kuultiin vielä toinenkin taistelukentiltä sysäyksensä saanut teos, Stravinskyn maailmansodan keskellä syntynyt Kolmiosainen sinfonia (1942-45). Stravinskyn säveltäessä sinfonian päätösosaa sodan lähestyessä loppuaan keväällä 1945, päivittäin kantautuneet uutiset liittoutuneiden etenemisestä Hitlerin kukistamiseksi tarjosivat kimmokkeen sinfonian voitonriemuiseen finaaliin.

Stravinskyn teosluettelossa sinfoniaksi otsikoituja teoksia on kaikkiaan viisi alkaen ensimmäisestä opuksesta, Rimski-Korsakov -henkisestä Es-duurisinfoniasta (1905-07/1913). Koska Debussyn muistolle sävelletty Sinfonioita puhaltimille (1920) käyttää käsitettä jokseenkin erilaisessa merkityksessä, Stravinskyn paluu sinfonioiden pariin tapahtui vasta 1930-luvulla, jolloin syntyivät Psalmisinfonia (1930) ja C-duurisinfonia (1938-40).

Kaikissa sinfonioissaan Stravinsky poikkeaa Mahlerin viitoittamilta kaikkeutta syleilevien soivien todellisuuksien poluilta hyödyntäen huomattavasti keskitetympiä mutta siltä äärettömän kiehtovia keinovaroja. Jokaisen sinfonian myötä Stravinsky luo tyylinsä uudelleen hämmästyttävän kekseliäästi.

Kolmiosainen sinfonia on sävelletty suurelle orkesterille, johon kuuluu Petrushkan (1910-11) tapaan piano. Lienee tuskin sattumaa, että sinfonian valmistuttua säveltäjä laati balettiklassikostaan uudistetun version. Vaikka Kolmiosainen sinfonia on konserttiteos, voi sen värikylläiseen orkesterikaapuun puetun avausosan rytmisessä liike-energiassa ja oikukkaissa aksenteissa aistia baletin henkeä.

Adès ja Gewandhaus-orkesteri tavoittivat ensimmäisen osan olemuksen kerrassaan idiomaattisesti. Huoliteltu rytmiikka ja tarkkaan hiottu balanssi toivat artikulaatioon ihailtavaa kuulautta. Oivaltavasti fraseeratut melodialinjat kohosivat orkesterikudoksesta vaikuttavasti.

Orkesteri teki niin ikään erinomaista työtä hienovireisen toisen osan parissa, toteuttaen harpun ja soolopuhaltimien taidokkaan dialogin mieleenpainuvasti. Jousten keinahtelevan säestyksen saattelemana musiikki vaeltaa monenlaisten maisemien läpi ennakoiden kohdakkoin Bernard Herrmannin klassikkosävellyksiä Alfred Hitchcockin elokuviin.

Lyhyt välisoitto toimii siltana vapautuneeseen finaaliin, jonka liike-energia purkautuu orkesteritutteihin, joiden lomassa kuullaan mitä kekseliäimpiä kamarimusiikillisia jaksoja. Osan edetessä musiikin jännitteet kasvavat ja purkautuvat lopulta koko orkesterin elinvoimaiseen päätökseen.

Adès ja orkesteri kietoivat finaalin riemullisen mukaansatempaavaan soivaan asuun vieden illan seikkailuhenkisen löytöretken verrattomaan päätökseensä.

– Jari Kallio

 

Gewandhausorchester

Thomas Adès, kapellimestari

 

Kirill Gerstein, piano

 

Ludwig van Beethoven: Zur Namensfeier -alkusoitto, Op. 114 (1814-15)

Thomas Adès: Konsertto pianolle ja orkesterille (2018, Euroopan ensiesitys)

Franz Liszt: Hunnenschlacht, sinfoninen runo nro 11, S 105 (1857)

Igor Stravinsky: Kolmioisainen sinfonia (1942-45)

 

Gewandhaus, Leipzig

Torstai 25. huhtikuuta 2019, klo 20

BRQ Vantaa Festivalin ohjelmistossa vanhan musiikin helmiä juhlavuoden kunniaksi

Vanhan musiikin festivaali BRQ Vantaa Festival järjestetään tänä vuonna 5.–11.8.2018 jo kymmenettä kertaa. Suomen kansainvälisin periodisoittimiin keskittyvä festivaali tuo elokuussa Suomeen vanhan musiikin huippunimiä.

10 vuotta täyttävän festivaalin juhlakonsertissa Giovanni Antoninin perustama ja luotsaama italialainen huippubarokkiorkesteri Il Giardino Armonico, joka on tehnyt huikean, yli kolmikymmenvuotisen matkan vanhan musiikin huipulla, konsertoi nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Yhtyeen levytyksiä on palkittu huipputunnustuksin: Grammy-, Diapason d’Or-, Gramophone-, Choc de l’annee- ja Echo Klassik -palkinnoin. Il Giardino Armonicon yhteistyökumppaneina ovat musisoineet myös maailmantähdet Cecilia Bartolista Patricia Kopatchinskajaan, Viktoria Mullovaan, Sol Gabettaan, Isabelle Faustiin ja Labèquen sisaruksiin. Elokuussa kuullaan Bachin ja Telemannin orkesteriteoksia festivaalin päättävässä juhlakonsertissa.

Kolminkertainen Gramaphone-palkinnon voittaja, lauluyhtye Gothic Voices matkaa Suomen ensivierailullaan kuvitteellisiin uuden vuoden hääjuhlallisuuksiin keskiajan lopulla. Kunniavieraana on aikansa merkittävin säveltäjä Guillaume Dufay, jonka motetit upeine soitinväreineen ylevöittävät tunnelmaa. Espanjan johtaviin vanhan musiikin yhtyeisiin lukeutuva Capella de Ministrers vie puolestaan kuulijat matkalle varhaisrenessanssin kukoistukseen Lucrezia Borgian (1480–1519) askelin. Vastikään parhaan vanhan musiikin levytyksestä ICMA-palkittu Capella de Ministrers hakee vertaistaan varhaisen välimerellisen musiikin tulkkina.

Orkesterikonserttien lomassa yleisölle tarjoillaan raikas annos resitaaleja. Yleisön rakastama sopraano Tuuli Lindeberg eläytyy naisen kertojaääneen 1600-luvun ranskalaisessa musiikissa yhdessä Eero Palviaisen kanssa. Nicholas Mulroy ja Elizabeth Kenny yhdistävät voimansa tutkiakseen bel canto -tyylin englantilaisia ja italialaisia alkujuuria. Ohjelmassa oopperan tunneilmaisu tiivistyy intiimeimpään muotoonsa tenorille ja teorbille. Illan aikana kuullaan myös tuoreen Nico Muhlyn sooloteorbiteoksen Suomen kantaesitys.

Muita resitaaleja tarjoavat näppäilysoittimin yleisön suosikki, kitaristi Otto Tolonen, ranskalainen luutisti Claire Antonini ja virolaisen kanteleen taitaja Anna-Liisa Eller. Unohtaa ei sovi myöskään nuoren virtuoosin Justin Taylorin cembaloiltaa tai Lauri Honkavirran levollista Lepohetki-konserttia taidemuseo Artsissa. Maija Lampelan ja kumppaneiden konsertissa selviää, miltä kuulostaa ranskalaisten ylhäisönaisten 1700-luvulla suosima heleä-ääninen pardessus de viole.

Avajaiskonsertissa pohjanmaalaisyleisöjä ihastuttanut ja levytyksillään hurmannut Barocco Boreale saapuu ensi kertaa pääkaupunkiseudulle. Yhtyettä luotsaa moninkertainen Emma-voittaja Kreeta-Maria Kentala, joka soittaa konsertissa Gianbattista Rogerin arvoviulua vuodelta 1691. Ohjelmassaan kokoonpano loihtii henkiin hollantilaisen kreivi Unico Wilhelm van Wassenaerin säkenöivän värikkäät jousikonsertot.

BRQ Vantaa Festivalin konsertit järjestetään Vantaan Pyhän Laurin kirkossa ja kappelissa sekä pääkonsertti Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.