Amfion pro musica classica

Kansallisoopperan Opera Beyond käynnistyi oivallisella immersiivisen taiteen konferenssilla

Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen Opera Beyondin avajaisissa torstaina

Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen Opera Beyondin avajaisissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Kansallisoopperalla järjestetty kaksipäiväinen Opera Beyond First Session -konferenssi tarjosi kiehtovan kurkistuksen virtuaaliteknologian mahdollisuuksiin esittävän säveltaiteen ja oopperan kontekstissa.

Opera Beyondin taustavaikuttajana on ollut Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen, jonka mielenkiinto uuden teknologian taiteellisiin mahdollisuuksiin on näkynyt mm. Philharmonia-orkesterin monissa projekteissa kuluneen vuosikymmenen aikana. Näistä ensimmäinen, Re-Rite, toi Stravinskyn Kevätuhrin vuorovaikutteisena installaationa kävijöiden ulottuville. Tätä seurasivat puolestaan Holstin Planeettoihin pohjautuva Universe of Sound sekä The Orchestra -tablettisovellus.

Helsingin taidemuseossakin viime elokuussa vieraillut, nimensä mukaisesti virtuaaliteknologiaan perustuva Virtual Orchestra taas asettaa kuulijan Philharmonia-orkesterin keskelle Lontoon Royal Festival Hallin lavalle Sibeliuksen 5. sinfonian finaalissa. Projektin ohjelmisto on sittemmin laajentunut Mahlerin 3. sinfonian taltioinnilla.

Äkkiseltään nämä virtuaaliympäristökokeilut saattavat toki pelkistyä hauskoiksi harjoitelmiksi, mutta tarkemmin pohtiessa huomaa niihin liittyvän aidosti uudenlaisia mahdollisuuksia. Vaikka musiikin taltioinnissa on tietenkin tapahtunut huomattavaa äänentoiston laadun kehitystä, äänitteiden perusperiaatteet ovat kuitenkin pysyneet jotakuinkin ennallaan. Suoratoistopalveluiden kehittyminen on toki myllännyt musiikin jakelukanavat uusiksi.

Virtuaaliteknologia voi, parhaimmillaan, tarjota kuitenkin jotakin laadullisesti uudenlaista. Vuorovaikutteisuus ja immersiivisyys, kuten katsojan/kuulijan mahdollisuus seurata esitystä orkesterin keskeltä, voivat laajentaa kokemuksellisuutta suuntiin, joihin sen enempää perinteiset tallennusmenetelmät kuin konsertissa käyntikään eivät taivu.

Philharomonia-orkesterin innovaatiojohtaja Luke Ritchie Alminsalissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Philharomonia-orkesterin innovaatiojohtaja Luke Ritchie Alminsalissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Kuten First Sessionin monissa puheenvuoroissa painotettiin, immersiivisten teknogioiden arvo ei niinkään ole olevan todellisuuden millintarkassa jäljittelyssä, vaan uudentyyppisissä kokemisen ja tarinankerronnan muodoissa.  Johns Hopkins -yliopistossa immersiivisen tarinankerronan tutkimusta johtava Gabo Arora korostikin uusien teknologioiden mahdollisuuksia ymmärryksen ja empatian herättämisen keinoina.

Playlines -yhtiön luova johtaja Rob Morgan ja Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang puolestaan tarkastelivat, kuinka vuorovaikutteisen kerronnan mahdollistava teknologia muuttaa taiteen kokijan roolia vastaanottajasta tekijäksi, jonka valinnoilla on vaikutusta teoksen muotoon. Näiden periaatteiden taustalta voi löytää kytköksiä aleatoriikkaan, John Cageen tai tiettyihin Fluxus-estetiikan juonteisiin, jos kohta näihin sisältyy isoja eroavaisuuksiakin.

Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang Opera Beyondissa perjantaina

Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang Opera Beyondissa perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Käytännön esimerkkejä virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden sovelluksista näyttämötaiteen konteksteissa esittelivät kiehtovasti Royal Shakespeare Companyn digitaalisen kehitystytön johtaja Sarah Ellis, 59 Productionsin markkinointijohtaja Richard Slaney, säveltäjä Mathis Nitschke sekä taiteilija ja tutkija Tanja Bastamow Aalto-yliopistosta.

Vaikka puheenvuoroissa esitelty teknologia soveltaa monilta osin elokuvataiteen ja -teollisuuden parissa jo hyvän aikaa käytettyjä keinoja, niiden reaaliaikainen yhdistäminen elävään esitykseen asettaa kuitenkin aivan uudenlaisia haasteita ja tuo lopputulokseen oman erityisen jännityksensä.

Alun perin peliteollisuuden parissa kehitettyjen virtuaaliympäristöjen hyötykäyttö taidelaitoksissa on jo vakiinnuttamassa asemaansa osana produktioiden tuotantoa. Kansallisooppera esimerkiksi käyttää virtuaaliversiota näyttämöstä ja auditoriostaan lavastus- ja valaistussuunnittelussa. Valaistusmestari Olli-Pekka Koivusen mukaan teknologia lisää kustannustehokkuutta, kun näyttämöaikaa tarvitaan entistä vähemmän produktioiden suunnitteluvaiheessa.

Immersiivinen teknologia sovelluksineen on kuitenkin monilta osin vasta hahmottumassa, ja kehitystyössä vaaditaan muodon ja sisällön dialogia, jossa tekniikka palvelee tarkoitusta, korosti Nokia Bell Labsin taiteen ja tekniikan tutkimusjohtaja Domhnail Hernon puheenvuorossaan. Hänen mukaansa velvollisuutemme on vaatia käyttöömme inhimillisempää ja tarkoituksenmukaisempaa teknologiaa.

Hernon ja WondARlanin perustaja Gait Ariel pohtivat myös monia uusien teknologioiden eettisiä kysymyksiä sekä käyttäjän asemaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kuten aina, kolikossa on kaksi puolta. Uudet innovaatiot tuottavat tarkoituksenmukaisia ja epätarkoituksenmukaisia sovelluksia, joiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia on tarkasteltava jatkuvalla kriittisyydellä, jos halutaan päästä hyvään, tarkoitustaan palvelevaan lopputulokseen.

Taiteen maailmassa teknologian arvo määräytyy ensisijaisesti sen kautta, miten se tukee taideteoksen päämäärää, ilmaisuvoimaa ja sisältöä. Meow Wolfin digitaalisen tarinankerronnan tuottaja Sarah Brin osoitti oivallisesti Wagnerin ja Skrjabinin visioiden yhtäläisyyksiä tämän ajan immersiivisen teknologian lupauksiin ja mahdollisuuksiin.

Asiantuntijapuheenvuorojen ohessa First Sessionissa järjestettiin Memories of the Future -kilpailun finaali. Reilun kahdensadan hakijatahon joukosta finaaliin valitut kahdeksan tiimiä esittelivät kukin näkemyksensä immersiivisen taideteoksen konseptista, joka toteutetaan yhteistyössä Kansallisoopperan, Salosen ja Paula Vesalan kanssa vuoden 2020 aikana.

Memories of the Future -kilpailun voittajatiimi Alminsalin lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Memories of the Future -kilpailun voittajatiimi Alminsalin lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Varsin korkean tason kilpailun voittajaksi Opera Beyondin jury valitsi työnimellä Echo esitellyn konseptin, jonka toteuttivat Essi Huotari, Joonas Nissinen, Haikki Heiskanen, Minja Axelsson, Olli Kilpi, Iina Taijonlahti ja Saara Mäkinen. Salosen ja Vesalan arvion mukaan Echo-konsepti tarjosi monipuolisimpia musiikillisia mahdollisuuksia muodostaen siten hedelmällisen pohjan teoksen lopullisen muodon kehittämiselle.

Kaikkiaan kaksipäiväinen tapahtuma oli mitä kiehtovin niin visioiden kuin konkretiankin tasolla. Konferenssin soisi mieluusti muodostuvan perinteeksi.

– Jari Kallio

 

Opera Beyond First Session

Suomen kansallisooppera ja baletti,  Alminsali

to 30.5. ja pe 31.5. 2019

Susanna Mälkki jatkaa Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina

Susanna Mälkki. Kuva © HKO/Stefan Bremer.

Susanna Mälkki. Kuva © HKO/Stefan Bremer.

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Susanna Mälkin sopimus jatkuu vuoden 2021 jälkeen. Nyt solmittu uusi kaksivuotissopimus sisältää myös option kahden vuoden jatkokauteen. Mälkki aloitti Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina syksyllä 2016.

Ylikapellimestari Susanna Mälkki on hyvin tyytyväinen voidessaan jatkaa hedelmällistä yhteistyötä orkesterin kanssa edelleen. ”HKO on kuin suomalaisen musiikin maajoukkue, jonka kanssa on suuri ilo olla lavalla niin kotikaupungissa kuin maailmallakin. Mitkään suunnitelmat eivät tälle porukalle ole liian suuria! Niiden toteuttamista me nyt siis yhdessä jatkamme.”

Mälkki johtaa ylikapellimestarikaudellaan Helsingin kaupunginorkesterissa 8-10 konserttiproduktiota vuosittain, minkä lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluvat orkesterin kiertuetoiminta ja levytykset. Ylikapellimestari myös vastaa Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisesta suunnittelusta yhteistyössä intendentti Aleksi Malmbergin kanssa.

”Susanna Mälkin syvä musiikillinen näkemys ja omistautuminen HKO:n ylikapellimestarina laajasti orkesterin kehittämiseen ovat johdattaneet meidät merkitykselliselle matkalle. Hänen ja orkesterin yhdessä tekemän työn anti kuuluu ja tuntuu helsinkiläisille kotiyleisöillemme sekä kansainvälisesti. Olen innoissani siitä, että voimme jatkaa tätä ainutlaatuista yhteistyötä”, sanoo Malmberg

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Susanna Mälkki työskentelee lisäksi Los Angelesin filharmonikkojen päävierailijana. Konserttikaudella 2019-2020 hän debytoi Orchestre de Paris’ssa sekä Orchestra dell’ Accademia Nationale di Santa Ceciliassa Roomassa. Tulevan kauden kohokohtia ovat myös konsertit New Yorkin filharmonikoiden, Bostonin sinfoniaorkesterin, Chicagon sinfoniaorkesterin ja Clevelandin orkesterin sekä Lontoon sinfoniaorkesterin ja Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa. Pariisin oopperassa hän johtaa Philippe Boesmansin oopperan Yvonne, Bourgognen prinsessa.

Candomino ja Musica Vocale virolaisten kuorosäveltäjien äärellä

Musica Vocale

Musica Vocale

Espoolainen Candomino ja Liedon kamarikuoro Musica Vocale tuovat musiikkiterveisiä Suomenlahden takaa ”Eesti õhtud – Kaikuja Virosta” -konsertissa ma 3.6. klo 19.30 Olarin kirkossa Espoossa. Konserttivierailu on Musica Vocalen ensimmäinen Olarissa.

”Eesti õhtud – Kaikuja Virosta” -konsertissa yhdistyvät virolainen musiikki ja suomalainen kansallisromantiikka. Teoksia kuullaan mm. Arvo Pärtiltä, Urmas Sisaskilta, Cyrillus Kreekiltä, Jean Sibeliukselta, Leevi Madetojalta ja Selim Palmgrenilta. Lisäksi konserteissa muistetaan Jaakko Linjaman 110-vuotisjuhlavuotta rakastetulla Myrsky-teoksella ja kuullaanpa myös Jouko Linjaman Candominolle säveltämää tuotantoa.

Musica Vocalea johtava Tomi Satomaa palaa konsertin myötä juurilleen Olarin kirkkoon. Jo pienenä kirkon flyygelin alla pyörineelle Satomaalle Olarin kirkkoon liittyy paljon muistoja: hän on laulanut Candominon riveissä isänsä Tauno Satomaan johdolla kymmenen vuotta. Tomi Satomaa on yksi ikäpolvensa merkittäviä urkureita ja kirkkomuusikkoja Suomessa. Satomaa työskentelee tällä hetkellä aktiivisesti konsertoivana urkurina, kanttorina Liedon seurakunnassa ja kuoronjohtajana. Paraisten vokaaliyhtyeenä aloittaneen Musica Vocalen Satomaa perusti vuonna 2011 ja kuoro on toimintansa aikana noussut Satomaan johdolla pienestä lauluyhtyeestä korkeatasoiseksi kamarikuoroksi.

Esko Kallion johtama Candomino osallistui tänä keväänä Tallinnan 16. kansainväliseen kuorokilpailuun sijoittuen toiseksi kamarikuoro-sarjassa. Kilpailumatkalta saadun musiikillisen inspiraation ensimmäiset hedelmät kuullaan tässä konsertissa.

Viitasaaren Musiikin ajassa valoteoksia, virtuaalitodellisuutta ja pitkäaikaisten yhteistöiden hedelmiä

Kansainvälinen nykymusiikin festivaali Musiikin aika järjestetään Viitasaarella 2.–7.7.2019, nyt jo 38 kerran. Tämän vuoden festivaali sukeltaa mystisyyden ja hengellisyyden syövereihin tutkien monimuotoisten musiikkiteosten kautta valon olemusta eksistentiaalisena ulottuvuutena. Festivaalin keskiössä ovat Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin teokset ja tuotannot, joita kuullaan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Festivaalin säveltäjävieraan Saariahon musiikkia on muutoinkin runsaasti festivaaliohjelmassa. Odotettu kantaesitys festivaalilla on Alexander Schubertin virtuaalitodellisuutta hyödyntävä ja äänen, valon ja liikkeen toisiinsa kytkeytymistä pohtiva Unity Switch -installaatio, jossa yleisö on itse mukana.

Festivaalin teemaa tutkitaan Saariahon ja Stockhausenin teosten kautta – Saariahon ensimmäinen näyttämöteos Study for Life ensi kertaa konsertissa 1981 jälkeen

Festivaalin vuoden 2019 teemana on Valon kielioppi – The Grammar of Light. Valo on ollut tärkeä lähtökohta festivaalin molempien pääsäveltäjien, Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin, tuotannossa. ”Molemmilla säveltäjillä on omaperäinen suhde valoon, johon linkittyy henkisyyden, aistillisuuden ja valaistumisen monet tasot. Molemmat ovat myös tulleet tunnetuksi yhteistyöstään läheisten luottomuusikoiden, kuten festivaalilla esiintyvän ja opettavan huilisti Camilla Hoitengan kanssa. On myös tärkeä muistaa, että nykymusiikin supertähden Stockhausenin viimeinen vierailu Suomessa Helsinki Biennalessa vuonna 1989 oli Kaijan aikaansaannosta”, festivaalin taiteellinen johtaja Johan Tallgren avaa tarkemmin teeman filosofista pohjaa ja vastakakkainasetteluja.

Valolla onkin keskeinen rooli monessa festivaalin konsertissa. Valolla ei luoda pelkästään tunnelmaa, vaan se nousee tasavertaiseksi kumppaniksi taiteilijoiden, äänten ja liikkeen kanssa. Festivaalin avajaiskonsertissa tiistaina 2.7. ”Signals and Sequences” videotaiteilija Klaas Verpoest loihtii kolmiulotteisen kosmisen tilan konserttisalin seinille pasunisti Thomas R. Mooren soittaessa yleisön keskeltä Signale zur Invasion -teoksen samanaikaisesti Oktophonie-nauhateoksen kanssa. Molemmat teokset löytyvät Stockhausenin valtavan Lichtin Dienstag (Tiistai) eli ”Sodan päivä” -kokonaisuudesta. Lauantain 6.7. pääkonsertissa ”The Heart of Darkness” Saariahon näyttämöteos Study for Life sopraanolle, näyttelijälle, elektroniikalle ja valoille kuullan ensimmäistä kertaa vuoden 1981 kantaesityksen jälkeen Tuuli Lindebergin ja ranskalaisen kollektiivin La Chambre aux échosin esittämänä. Teos perustuu T. S. Eliotin kuuluisaan ”The Hollow Men” -runoon. Saariahon viulukonserton näyttämöllistetty versio Graal Théätre saa niin ikään moniaistisen tulkinnan valojen, videoiden, ja Aleksi Barrièren libreton myötä. Maailmalla kiertäneen produktion viulistina kuulemme Peter Herresthalia ja Uusinta Ensembleä johtaa Musiikin aika -fani Christian Karlsen.

Keskiviikon 3.7. konsertissa ”Play echoes of another person” uppoudutaan kommunikaatioon tuonpuolisen kanssa. Osakan legendaarisessa EXPO70:ssa kantaesitetty Stockhausenin analogisen kauden kulttiteos Poles kuullaan Camilla Hoitengan, Taavi Kerikmäen ja Tammo Sumeran toteutuksessa. Teoksen esitysohjeista nimensä lainanneessa konsertissa yleisö pääsee uppoutumaan teoksen kosmisiin spiraaleihin ympäri salia sijoitettujen kaiuttimien keskellä. Myös konsertin toiset säveltäjät kommunikoivat tuonpuoleisen kanssa hyvinkin erinäisin tavoin.

Kantaesityksessä sukelletaan artistin elämään VR-lasien avulla

Musiikin ajan ja defunensemblen tilausteoksessa Unity Switch yleisölle tarjoutuu mahdollisuus seurata muusikoiden työskentelyä heidän päänsä sisältä. Diginatiivisäveltäjäsukupolven ykkösnimiin kuuluvan saksalaisen Alexander Schubertin luomassa kokonaisuudessa muusikot ja yleisö yhdistetään toisiinsa videolasien ja korvamonitorien avulla, ja lopputulos rakentuu sen hetken todellisuuden mukaan osallistujien reagoidessa toistensa liikeisiin, ääniin ja näkökenttiin. Festivaalilla kantaesityksensä saava installaatio pyörii Vanhalla yhteiskoululla perjantaina 5.7. ja lauantaina 6.7. yleisön vaihtuessa aina viidentoista minuutin välein.

Duokonserteissa suomalaiset ja kansainväliset tähdet ammentavat yhteisyöstä

Mystisyyden, hengellisyyden ja valon aspekteja pöyhitään myös festivaalin monissa duokonserteissa. Pitkään jatkuneet yhteistyöt artistien välillä ylittävät nykypäivän hektisen ja pinnallisen keskustelun ja uppoavat syvemmälle luomistyön prosesseihin.

Tilaimprovisaatioiden suuri nimi, saksofonisti John Butcher tuo festivaalille kaksi pitkäaikaista yhteistyökumppaniaan. Keskinäinen luottamus mahdollistaa tilaan ja aikaan nojautuvan improvisaation yhdessä taitelijakumppanin kanssa. Aiemmissa kohtaamisissa harpisti Rhodri Daviesin kanssa on saksofonia esimerkiksi voitu käyttää harpun filtterinä tai harppua soittaa saksofonin ilmavirralla. Mitä Butcher ja analogisen live-elektroniikan mestari Thomas Lehn tekevät toisessa konsertissa on vielä arvoituksen peitossa. Konsertit ”Chaos is the Spectre” keskiviikkona 3.7. ja ”Exuberance and Extinction” perjantaina 5.7.

Perjantain kirkkokonsertissa ”Secret Voices” 5.7. sellisti Jakob Kullberg ja viulisti Aliisa Neige Barrière rakentavat mosaiikin Kaija Saariahon heille säveltämästä ja nyt ensimmäistä kertaa Suomessa kuultavasta Concordia-teoksesta, Tobias Humen renessanssimelodioista, joita Kullberg, Barrière ja Saariaho ovat sovittaneet, Per Nørgårdin Secret Voices -sarjasta sekä pohjoismaisista sooloviulu- ja sooloselloteoksista. Sovitukset ja teosten osien vapaa limittyminen vievät kuulijat matkalle ilmassa ja ajassa.

Torstain 4.7. intiimissä konsertissa duo Tuuli Lindeberg & Petri Kumela saa vieraaksi Camilla Hoitengan Saariahon Adjössä. ”Nordic Dwellings” -konsertin pohjoismaisten säveltäjien teoksissa valo nostaa esille arkipäivän askareet, joissa muistetaan myös melankolian mestaria John Dowlandia. Konsertissa kantaesitetään myös duon tilaama, Øyvind Mælandin ”det du trodde du aldri ville huske”.

Muu ohjelmisto

Konserttiohjelmaan kuuluu tuttuun tapaan myös festivaalin yhteydessä järjestettävien kurssien päätöskonsertit, tällä kertaa jopa neljin kappalein. Sävellyskurssin päätöskonsertissa Uusinta Ensemble kantaesittää teokset kahdeksalta nuorelta säveltäjältä. Kamarimusiikkikurssin päätöskonserteissa kuulemme muun muassa Saariahon ja Stockhausenin teoksia. Improvisaatiokurssin päätöskonsertin sisältöä emme luonnollisesti vielä tiedä, sillä se toteutetaan improvisoiden. Kurssit saivat enemmän hakijoita kuin koskaan kesäakatemian historiassa, yli 123 hakijaa 20 maasta.

 

Gramex jakoi 9 miljoonaa euroa musiikille

Gramex on jakanut  9 miljoonaa € korvauksia. Summasta meni 4,7 miljoonaa taiteilijoille ja 4,3 miljoonaa tuottajille. Kyse on Gramexin kevät-tilityksestä, jossa jaetaan pääasiassa taustamusiikin käytöstä sekä median musiikinkäytöstä kerättyjä korvauksia.

Gramex tilittää keräämiään tekijänoikeuskorvauksia nykyisin kolme kertaa vuodessa. Gramexilla on perinteisesti ollut esityskorvauksiin painottuva kevättilitys ja tallennuskorvauksiin painottuva syystilitys. Näiden rinnalle tuli viime vuonna joulutilitys, jossa jaetaan esityskorvauksia saman vuoden alkupuoliskolta. Uuden Apollo-tilitysjärjestelmän ansiosta Gramex pystyy tilittämään korvauksia jo samana vuonna kuin niitä kerätään, eli jopa kaksi kertaa aiempaa nopeammin.

Nyt jaetut korvaukset sisälsivät noin 3,5 miljoonaa euroa mediakäytöstä, 3,0 miljoonaa euroa taustamusiikista ja 2,5 miljoonaa euroa muista musiikin käyttötavoista kertyneitä korvauksia