Valtion säveltaidetoimikunta on myöntänyt 15 000 euron suuruisen säveltaiteen valtionpalkinnon säveltäjä, professori Ilkka Kuusistolle.
Edelleen aktiivisesti säveltävä Kuusisto palkittiin sekä elämäntyöstään että viime vuosien merkittävistä saavutuksista.
Kirmo Lintisen säveltämä Fitness-kevytooppera on Suomen ensimmäinen ”barokkiooppera”. Sen esikuva on noin 28 oopperaa säveltänyt Jean-Philippe Rameau (1683–1764). ”Rameauta ihaileva Lintinen tunnustaa tämän suoraan itsekin”, muistuttaa kriitikko Hannu-Ilari Lampila.
Lampilan mukaan Lintinen ei parodioi esikuvaansa, vaan jäljittelee häntä uskollisesti: ”Pilkka on Fitness-kevytoopperan ase, ja näin se osaltaan kunnioittaa barokin suuren irvileuan henkeä.”
Ruotsissa on aloitettu oopperaprojekti, jonka tarkoituksena on kuvata suomalaisten muuttoa ja asettumista Ruotsiin. Eskilstunan kaupunki on lähdössä oopperan rahoittajaksi.
Sibelius-Akatemian perustamisesta tulee sunnuntaina kuluneeksi 125 vuotta. Samalla vietetään suomalaisen musiikin päivää. Suomen ainoasta musiikkiyliopistosta valmistuu taiteilijoita, opettajia ja asiantuntijoita. Opiskelijamäärä on noin 1 700.
9.–10.3.
Taas Lapissa, Rovaniemellä, sillä nyt tuli kylään kollegani Pariisin I yliopistosta eli Pantheon-Sorbonnesta, säveltäjä Costin Miereanu. Hän on IDEAC laitoksen johtaja, jonka aikoinaan perusti kuuluisa fenomenlogi Etienne Souriau. Meillä on yhteinen projekti alkamassa: semiotiikan paneurooppalainen verkosto, johon tulee mukaan 31 yliopistoa. Hänen balettinsa oli hiljattain Pariisin Palais Garnierissa. Tunnen hänet jo kaukaa. Opiskeluaikana emme koskaan tavanneet, vaikka hän oli jo emigroitunut Romaniasta. Hänestä Daniel Charles sanoi, että hän on ainoa romanialainen, joka ei koko ajan itke.
Joka tapauksssa tällä välin Rovaniemelä on sää lämmennyt, ollaan nollassa. Pohjanhovi on viehättävä asuinpaikka, pääsemme illalliselle uskomattoman pittoreskiin ravintolaan Ounasvaaran laelle, jossa rinteen lumiset kuuset on valaistu vihreällä ja sinisellä valolla. Tarjoilija on elegantti unkarilainen ja taustalla soi hillitty taidemusiikki. Eihän tällaista ole edes Helsingissä. Mutta illalla pääsemme Irish Pubiin, jonne odotetaan vieraaksi MA Nummista. Sitä täytyy kyllä kuulla. Mutta häntä ei kuulu, hirveä tupakansavu ja melu.
Lähden ulos raikasta ilmaa hengittämään, mutta samassa maetro saapuu, ja esittelen tuttavani hänelle. ‘Nyt kuulette jotain mitä ette ole ikinä kuulleet’, lupaa Numminen.Se on eräänlaista undergound-lausuntaa teknomusiikin taustaa vasten. Ei siis tullutkaan sitä loistavaa parodiaa Wittgensteinistä: Wovon man nicht sprechen kann darüber muss man schweigen.