Amfion pro musica classica

Arvio: Juhlaviikkojen Gurrelieder hehkui täydessä loistossaan

18.8.2019 13:06 , Jätä kommentti ,
Arnold Schönbergin valtaisa Gurrelieder Musiikkitalossa perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Arnold Schönbergin valtaisa Gurrelieder Musiikkitalossa perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Helsingin juhlaviikoilla tehtiin esittävän säveltaiteen historiaa, kun Arnold Schönbergin Gurrelieder (1900-11) soi perjantai-iltana ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Susanna Mälkin johdolla Gurrelieder soi upeasti kahden sinfoniaorkesterin, kolmen kuoron ja kuuden solistin voimin. 

Valtavien mittasuhteidensa ansiosta Gurrelieder ainutlaatuinen kokemus niin nähtynä kuin kuultunakin. Muotonsa puolesta Schönbergin Jens Peter Jacobsenin tekstiin (Robert Franz Arnoldin saksannoksena) pohjaavaa teosta on vaikea istuttaa perinteisiin kategorioihin.

Gurrelieder sai alkunsa pianosäesteisenä laulusarjana, jota Schönberg alkoi säveltää vuonna 1900 erästä kilpailua varten. Kilpailun aikaraja kuitenkin meni menojaan, ja yhdeksän laulun käsikirjoitus päätyi pöytälaatikkoon kolmeksi vuodeksi. 

Kun säveltäjä lopulta palasi laulujensa pariin, hän muokkasi nistä yhteinäisenä soivan kokonaisuuden lisäten alkuun preludin. Näin sai alkunsa Gurreliederin ensimmäinen osa, Wagnerin Tristan ja Isolden (1857-59/1865) jalanjälkiä seuraava kuningas Waldemarin ja Toven kielletyn rakkauden kuvaus.      

On kuitenkin huomattava, että jo ensimmäisen osan lopulla Schönbergin sävelkieli irrottautuu wagneriaanisilta juuriltaan, kuten voi havaita Metsäkyyhkyn laulun huikean omaleimaisesta ilmaisuvoimasta, jossa kuningatar Helwigin mestauttaman Toven kuoleman traagisuus soi mitä väkevämmin, 

Toinen osa on tiivis kuvaus Waldemarin uhmasta Jumalaa vastaan, kun taas kolmannessa osassa kuulijan eteen avautuu täysimittainen kauhuskenaario, liki oopperamainen kuvaus ikiyöhön tuomitun Waldemarin ja tämän ritareiden aavemaisista metsästysretkistä. 

Tätä kalman ratsujoukkoa tarkastellaan niin kauhistuneen talonpojan silminnäkijätodistuksena, Klaus-narrin ironisena komediana kuin itse Waldemarin ja hänen miestensäkin kautta. 

Kolmannen osan päättää Sommerwindes wilde Jagd, jossa yhdistyvät Pierrot Lunairea (1912) ennakoiva melodrama ja valtaisa loppukuoro, jossa taivaalle ponnahtavan auringon kehrä murtaa kirouksen ja karkottaa yön kauhut loistossaan. 

Saatuaan kolmannen osan valmiiksi, Schönberg joutui jälleen sysäämään Gurreliederin syrjään muutamaksi vuodeksi muiden sävellysprojektien tieltä. Vasta vuosina 1910-11 hän ehti saattaa orkestraation päätökseensä. 

Ja kuinka ainutlaatuinen tuo orkestraatio onkaan! Gurrelieder vaatii noin sadanviidenkymmenen soittajan orkesterin sekä valtaisan, kahdeksanäänisen kuoron. Partituurista voi löytää jotakuinkin kaiken kuviteltavissa olevan ja enemmänkin, kuten kahdeksan huilua, kymmenen käyrätorvea, neljä wagnertuubaa, neljä harppua sekä yli kahdeksankymmenen muusikon jousisektion. 

Kahdella patarumpalilla ja kuudella lyömäsoittajalla riittää myös kiirettä Schönbergin partituurin parissa. Rumpujen, ksylofonien, koskettimien ja kellojen ohella mukaan mahtuu myös ripaus musique concrètea kalisevien ketjujen muodossa. 

Vuoden 1913 Wienin-kantaesityksestään saakka Gurrrelieder on ollut menestys. Alkuvuosina se otettiin innostuneesti vastaan niin Amsterdamissa (1921), Lontoossa (1928) kuin Philadelphiassain (1932). Schönberg itsekin arvosti teostaan suuresti, joskin hän pyrki ottamaan etäisyyttä sen alati kasvavaan suosioon.  

Gurreliederin pitkän syntyhistorian aikana Schönbergin ilmaisu kehittyi tonaalispohjaisilta juuriltaan kohti atonaalisuutta ja lopulta dodekafoniaa, joten lopulta valmistuessaan teos oli oikeastaan kaiku menneisyydestä, tosin hyvin raikuva sellainen.  

Vaikka Gurrelieder on monin tavoin siirtymäkauden teos, sen yltiöpäisyydessä on kuitenkin jotakin kerrassaan ainutlaatuista. Se on myös äärimmäisyyksien teos, sillä huikaisevina soivien kuoro- ja orkesterifreskojen rinnalla Gurreliederissä on myös mitä hienovireisintä kamarimusiikillista herkkyyttä. 

Kiitos Schönbergin erehtymättömön soitinnuksen taidon, valtaisan esittäjistön mielekäs balansoiminen onnistuu ainakin suuriman osan ajasta. Silti nykyisin on tavallista, että kapellimestarit muokkaavat kuorosatsia jonkin verran varmistaakseen tasapainoisen lopputuloksen. Tähän kehottaa partituurikin. Periodisoittimin monet balanssin haasteet olisivat kenties ratkaistavissa parhaiten.     

Reaalimaailmassa schönbergiläiset mittasuhteet kattavan periodiorkesterin kokoaminen olisi kuitenkin itsessään ehkä turhan iso haaste. Niinpä ei voinut olla muuta kuin kertakaikkisen tyytyväinen Helsingin kaupunginorkesterin ja Sinfonia Lahden ilmiömäiseen yhteistyöhon Mälkin johdolla musiikitalossa.  

Tarkasteltaessa tämän hienon esityksen solisteja, on todettava, että kenties mieleenpainuvimmat hetket saatiin kuulla sivurooleissa. Wolfgang Ablinger-Sperrhacken Klaus-narri, jonka hän lauloi myös Esa-Pekka Salosen johdolla viime vuonna Lontoossa, oli jälleen silkkaa riemua, herkullisesti soivaa, terävää ironiaa. 

Samalla tapaa syvän vaikutuksen teki Katarina Karnéus Metsäkyyhkynä, jonka laulussa syvä suru ja silkka kauhu saivat mitä liikuttavimman ilmaisun. Mälkin tarkasti balansoiman orkesteriosuuden siivittämänä Metsäkyyhkyn laulu oli yksi illan kohokohtia, 

Luihin ja ytimiin pureutuvana yöllisten kauhunäkyjen kertojana Gidon Saksin Talonpoika jätti niin ikään pitkäkestoisen vaikutuksen kuulijan kokemusmaailmaan, kun taas Salome Kammer oivallinen lausunta liki surrealistisessa Herr Gänsefuß, Frau Gänsekraut -melodaamassa muodosti jälleen yhden kohokohdan. 

Kuten tavallista, lausujan ääni oli vahvistettu mielekkään balanssin saavuttamiseksi. Tämä on nykyinstrumenttien volyymin vuoksi jotakuinkin välttämätöntä. Silti vahvistusta olisi voinut käyttää Musiikkitalossa jossain määrin hienovaraisemmin äänen luonnollisuuden säilyttämiseksi.  

Emily Magee lauloi Tovensa kertakaikkisen kauniisti, jos kohta tuo rooli ei välttämättä ole Gurreliederin kaikkein kiinnostavinta antia. Silti tätä erinomaista sopraanoa kuunteli enemmän kuin mielellään, kuten aina. S

Korvatulehduksesta toipuvalle Torsten Kerlille perjantai ei ollut ihanteellisin työpäivä. Siitä huolimatta hänen musiikillinen näkemyksensä kuningas Waldemarin roolista oli kiehtova, joskin tämän tästä hänen äänensä toiseksi orkesterisäestykselle. Lauantain konsertissa hänen tilallaan kuultiinkin Simon O’Neilliä, jonka hienosta Waldemar-tulkinnasta sain nauttia Lontoon Promseilla Sir Simon Rattlen johdolla kaksi vuotta sitten.   

Polyteknikkojen kuoron, Musiikkitalon kuoron ja Spira ensemblen yhteistyö oli kauttaaltaan erinomaista. Waldemarin miesten tervehdysten pahaenteinen majesteettisuus oli mitä mieleenpainuvinta samoin kuin päätöskuoron kaiken läpäisevä, vapauttava kimmellys. 

Jättiläisorkesterissa helsinkiläiset ja lahtelaiset soittivat sydämensä kyllyydestä. Mälkin johdolla soitinryhmien välinen balanssi oli jotakuinkin ihanteellinen. Tekstuurit olivat kauttaaltaan sekä ilmaisuvoimaisia että riemastuttavan läpikuultavia. Olivallisesti fraseerattuna Schönbergin instrumentaatio hehkui täydessä loistossaan. Onnistunut ilta!

– Jari Kallio

 

Arnold Schönberg: Gurrelieder (1900-11) solisteille, kuoroille ja orkesterille

 

Helsingin kaupunginorkesteri

Sinfonia Lahti

 

Susanna Mälkki, kapellimestari

 

Polyteknikkojen kuoro

Musiikkitalon kuoro

Spira Ensemble

 

Saara Aittakumpu, Nils Sweckendieck, Kari Turunen, kuorojen valmennus

 

Torsten Kerl (Waldemar)

Emily Magee (Tove)

Katarina Karnéus (Waldtaube)

Wolfgang Ablinger-Sperrhacke (Klaus-narri)

Gidon Saks (Talonpoika)

Salome Kammer (Kertoja)

 

Helsingin juhlaviikot

Musiikkitalo

 

Perjantai 16. elokuuta 2019, klo 19

Kategoria: Päävalikko

Barokkia Kalasataman yössä

12.8.2019 21:26 , Jätä kommentti ,
Suomalainen barokkiorkesteri FiBO. Kuva © Juuso Westerlund

Suomalainen barokkiorkesteri FiBO. Kuva © Juuso Westerlund

Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) järjestää Kalasatamassa elokuusta lokakuuhun ulottuvalla jaksolla viisi yökonserttia. Tapahtumien pääpaino on musiikissa, mutta niihin yhdistyvät myös nykysirkus ja mediaatio. Esitykset ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

Kalasataman yö -tapahtumasarjan ensimmäinen osa, ”Brexit Music” (to 15.8.), keskittyy englantilaiseen renessanssiin ja barokkiin, joihin ovat vaikuttaneet niin Brittein saarten maantieteellinen eristäytyneisyys Manner-Euroopasta kuin samanaikainen kansainvälisyyskin.

Sarjan toinen konsertti, ”Yö on tähtikirkas”, keskittyy Italian varhaisten säveltäjämestareiden musiikkiin. Musiikissa kuuluvat yön avaruus, pysähtyneisyys ja hiljaisuus sekä onni, riemu ja rakkaus.

Kolmas osa, ”Goe nightly cares, the enemy to rest”, johdattelee myötätunnon ja ilon äärelle. Nämä teemat ovat läsnä paitsi Purcellin ja Dowlandin musiikissa, myös illan puhe- ja meditaatio-osuudessa. Puheesta ja ohjatusta meditaatiosta vastaa Sampo Koistinen.

Neljäs konsertti, ”Bach & circus triste”, kutsuu kuulijat vuorovaikutteiseen seikkailuun. Esityksen päähenkilö, Nukke, kulkee musiikin mukana yksinäisyyden murheesta kohti suurta iloa. Nuken rinnalla pyörähtelee Yksipyöräinen.

Viimeisessä konsertissa, ”Antoni Lliteres ja Eurooppa”, vierailee mallorcalainen barokkimusiikkiyhtye esittäen sikäläisen barokkisäveltäjän Antoni Lliteresin ja keskieurooppalaisten säveltäjien musiikkia.

Tanssiteos Sörnäistenniemen Möhkäle, nykysirkusteos Aramid ja barokkimusiikkitapahtumien sarja Kalasataman yö saivat Helsingin kaupungin ympäristötaidehankkeiden rahoituksen vuonna 2019.  Tapahtumat ovat osa Kalasataman ympäristötaidehanketta, jonka tavoitteena on asukkaiden viihtyvyyden parantaminen kymmeniä vuosia kestävän rakentamisvaiheen aikana.

https://fibo.fi

Kategoria: Konserttisuositukset

Suomen nuoret huiput Hvitträskin Kamarimusiikkifestivaalilla

10.8.2019 21:39 , Jätä kommentti ,
Hvittrask. Kuva © Topi Leikas /Kansallismuseo

Hvittrask. Kuva © Topi Leikas /Kansallismuseo

Kansallisromantiikan helmi, ateljeekoti Hvitträsk soi jälleen 23.–25. elokuuta. Toista kertaa järjestettävän Hvitträskin Kamarimusiikkifestivaalin konserteissa kuullaan maamme nuoria ykkösmuusikoita. Ohjelmisto ammentaa inspiraationsa aikansa merkittävimpien arkkitehtien, Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen toimistona ja kotina palvelleen pyhätön neljästä taideteoksesta.

Vieraillessaan Suomen kansallismuseon museoperheeseen kuuluvassa Hvitträskissä muutama vuosi sitten Beata Antikainen sai idean tuoda kamarimusiikin takaisin Hvitträskiin. Viime elokuussa ensimmäistä kertaa Hvitträskin taiteilijakodissa järjestetty festivaali hurmasi yleisön musiikillaan ja tunnelmallaan.

”Ensimmäisen festivaalin ohjelman punaisena lankana toimi Hvitträsk kokonaisuutena, sen kansallisromanttinen jugend-arkkitehtuuri, ympärillä kukoistava kaunis luonto sekä mielenkiintoinen historia. Tänä vuonna kaikki neljä konserttia ovat saaneet innoituksensa talon neljästä eri taideteoksesta”, Antikainen, festivaalin taiteellinen johtaja ja siellä konsertoiva taiteilija, kertoo.

Hvitträskin Kamarimusiikkifestivaali esittelee nuoria, kansainvälistä menestystä ja kokemusta jo niittäneitä huippumuusikoita. Festivaalilla esiintyy muun muassa Tsaikovski-kilpailun tuore finalisti, sellisti Senja Rummukainen, arvostetussa Menuhin-kilpailuissa palkittu Otto Antikainen sekä ulkomaan vahvistuksena TONALi Grand Prix -kilpailussa palkittu viulisti Won ho Kim. Moni muusikoista tekee paluun festivaalille; pianisti Johannes Piirto kuuluu festivaalin debytantteihin.

Esitettäviin teoksiin kuuluu Suomessa harvoin soitettu septettiversio  Sibeliuksen En Saga sta. Teos kuullaan usein sinfoniaorkesterin esittämänä. Festivaalin avajaiskonsertti ammentaa Hvitträskin ruokasalia kaunistavasta Satu-penkkiryijystä. Neljä sulotarta -konsertin teemana ovat naissäveltäjät. Lauantaina 24.8. päästäänkin herkuttelemaan muun muassa Lotta Wennäkosken ja Clara Schumannin liedeistä koloratuurisopraano Piia Komsin tulkitsemana.

https://www.kansallismuseo.fi/fi/tapahtumat/hvittraeskin-kamarimusiikkifestivaali

Kategoria: Konserttisuositukset

Sävelharvinaisuuksia Gallen-Kallelan museossa su 11.8.

9.8.2019 21:15 , Jätä kommentti ,

Gallen-Kallelan museossa Espoon Tarvaspäässä sunnuntaina 11.8. klo 18  kuullaan musiikkia Agnes Tschetschulinilta, Ida Mobergilta ym. suomalaisilta ja pohjoismaisilta 1800-luvun säveltäjänaisilta   Nainen ja Viulu -konserttisarjan viidennessä konsertissa. Pienimuotoisen musiikin kirjoittaminen oli naissäveltäjille väylä saada musiikkiaan kuuluville ja esitetyksi aikana, jolloin säveltävä nainen oli erikoisuus. Etenkin salonkimusiikki oli hyvin suosittua viime vuosisadan vaihteessa, ja romanssi löytynee lähes jokaisen säveltäjän teosluettelosta. Tässä konsertissa kuullaan viehättäviä harvinaisuuksia naissäveltäjien kynästä.

Nainen ja viulu V: Romanssi
Mirka Malmi, viulu
Tiina Karakorpi, piano
Susanna Välimäki, juontaja

Konserttisarja Nainen ja Viulu on viulisti Mirka Malmin suunnittelema kokonaisuus pohjoismaisten naisten säveltämää viulu- ja kamarimusiikkia vuosilta 1850–1950..

Alustava ohjelma:

  • Agnes Tschetschulin (1859–1942):
    Finska Gardets marsch
    Gavotte
    Stemmingsbillede
    Alla Zingaresca
  • Ida Moberg (1859–1947):
    Marcia
  • Betsy Holmberg (1860–1900):
    Scherzo
  • Anna Lindeman (1859–1938):
    Serenade op.12 nro 1
  • Agathe Backer Grøndahl (1847–1907):
    Taagedans op. 68 nro 1
  • Borghild Holmsen (1865–1938):
    Romanse norvégienne op. 15
  • Valborg Aulin (1860–1928):
    Elegie op. 8. nro 3
  • Amanda Maier-Röntgen (1853–1894):
    Sechs stücke für Clavier und Violin
    1. Allegro vivace
    2. Allegro con moto
    3. Lento
    4. Allegro molto. Leidenschaftlich
    5. Tranquillamente
    6. Allegro, ma non troppo. Frisch, schwedisch – un poco tranquillo – Andante con moto – Presto – Tempo 1
  • Laura Netzel (1839–1927):
    Romance op. 40
    Chanson Slave op. 53

Konserttilippu sisältää museon pääsymaksun sekä näyttelyopastuksen klo 17.

http://www.gallen-kallela.fi/nayttely_tapahtuma/nainen-ja-viulu-romanssi/

Kategoria: Konserttisuositukset

Savonlinnan oopperajuhlat päättyi lauantaina – Karita Mattilan 60-vuotisjuhlagaala kesällä 2020 jo loppuunmyyty

8.8.2019 11:41 , Jätä kommentti ,

Savonlinnan Oopperajuhlien tapahtumissa vieraili tänä kesänä noin 65 000 kävijää. ”Lisäksi euromääräinen lipunmyynti oli huippuluokkaa”, kertoo festivaalijohtaja Jan Strandholm. ”Tämä on juhlille äärimmäisen tärkeää, koska omarahoitusosuutemme on 85 %.”

Yleisöhitiksi nousi Kari Heiskasen ohjaama Sevillan parturi, joka viihdytti ensi-illassaan niin, että esitykset myytiin loppuun. Suosikkiteos jatkaa ohjelmistossa ensi kesänä. ”Yleisön laaja kiinnostus meitä kohtaan ilahduttaa aina. Meillä on myös aivan fantastinen ja suuri tiimi toteuttamassa festivaalia. Tänäkin kesänä jopa 1300 ihmistä teki töitä Oopperajuhlien hyväksi. Kaikki työskentelevät suurella sydämellä ja se näkyy ja kuuluu”, Strandholm sanoo.

Myös La Scalan vierailu oli sekä yleisöpalautteen että kriitikoiden mukaan menestys. Teatterin ensimmäistä vierailua Suomeen todisti Olavinlinnan katsomossa reilut 9000 ihmistä ja kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä. Myös italialaiset vieraat ylistivät festivaalin järjestelyjä ja Savonlinnan tunnelmaa. ”Kaikki puhuvat nyt siitä, kuinka lämmin ilmapiiri oli Savonlinnassa ja kuinka hienosti yleisö otti meidät vastaan, eikä vain linnassa. Aivan erityistä oli se, että suomalaiset tulivat kiittämään niin solisteja, soittajia kuin kuorolaisia kadulla, puistoissa ja ravintolassa. Sellaista meille ei tapahdu missään”, kertoi kiertueen koordinoinut Andrea Vitalini La Scalasta Itä-Savo-lehden haastattelussa 24.7.2019.

La Scala -teatterin vierailu oli Oopperajuhlien kaikkien aikojen suurin taloudellinen ponnistus, yli 2 miljoonaa euroa. Se toteutettiin Jane ja Aatos Erkon säätiön sekä sponsorien tuella.

Lisää julkistuksia tulossa Ville Matvejeffin ensimmäiselle festivaalille 2020

Yli neljän viikon mittainen festivaali oli taiteellisen johtajan Jorma Silvastin viimeinen. Häntä seuraa tehtävässä kapellimestari ja pianisti Ville Matvejeff, joka astuu elokuun jälkeen oopperajuhlien taiteelliseksi johtajaksi. Hänen ensimmäinen ohjelmistonsa kiinnostaa: kesän 2020 festivaalin ennakkomyynti on viime vuosia vilkkaampaa.

Ennakkomyynnin perusteella suosituin ooppera on juhlien uutuus Kuningas Roger, jota ei ole aiemmin esitetty näyttämöllä Suomessa. Ensi kesänä nähdään myös harvinaisuuksia, kuten barokkiooppera Julius Caesar ja ranskalaisooppera Werther sekä klassikot Carmen ja La traviata. Karita Mattilan 60-vuotisjuhlagaala on jo myyty loppuun.

Matvejeff jatkaa ensimmäisen oopperafestivaalinsa suunnittelua: ”Uusia julkistuksia on vielä tulossa, kannattaa pysyä kuulolla. Hienoja taiteilijoita ja muutakin.”

Kategoria: TIEDOTTEET