Suomen kantaesitys Gustav Holstin Savitri-kamarioopperasta (1908). Teoksen libretto pohjautuu sanskritinkieliseen Mahabharata- eepokseen. Hieno tilaisuus kuulla Planeetat-sävellyksestä tunnetuksi tulleen Holstin muuta tuotantoa.
Sibelius olikin eroottinen symbolisti
Magdeburgin yliopiston musiikkitieteen professori Tomi Mäkelä on tehnyt eräänlaisen kansalaisvelvollisuutensa ja laatinut laajan, hyvin mielenkiintoisen saksankielisen Sibelius-monografian.
Saksa on se tärkeä musiikkimaa, jossa on kaikesta päättäen vallalla edelleen kummallisia, takapajuisia Sibelius-käsityksiä. Niistä saadaan kiittää erityisesti vaikutusvaltaista kulttuurifilosofia ja -sosiologia Theodor Adornoa, joka haukkui jo Sibeliuksen elinaikana hänet primitiiviseksi, kyvyttömäksi metsien mieheksi.
”Poesie in der Luft -kirjassa Mäkelä löytää hämmästyttävän määrän Sibeliuksen yhteyksiä aikansa erilaisiin taidevirtauksiin. Erityisen tärkeää on, että Mäkelä painottaa Sibeliuksen läheistä suhdetta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun modernismiin”, kirjoittaa teoksen Helsingin Sanomissa arvioinut Hannu-Ilari Lampila.
Yleisradiolle luovutettiin Heino Kasken julkaisemattomia lauluja
Yleisradio on ottanut vastaan säveltäjä Heino Kasken julkaisemattomia sävellyskäsikirjoituksia. Sävellykset oli määrätty Yleisradiolle Kasken testamentissa, mutta testamentin toive toteutui vasta keskiviikkona, samana päivänä kun Kasken kuolemasta oli kulunut päivälleen 50 vuotta.
Kirjastoissa kokeillaan musiikkipalvelua netissä
Pääkaupunkiseudun, Kirkkonummen sekä Tampereen ja sen lähiseutujen kirjastot kokeilevat uutta musiikinkuuntelupalvelua. Internetissä toimiva musiikkipalvelu tarjoaa kirjastojen asiakkaille kuunneltavaksi yli 16 000 CD-levyä.
Taloustaidetta
Taloustaidetta
Lueskelen toisinaan Talouselämä-lehteä, jostain syystä usein lääkärissä odotellessani. Viime viikon numerossa Pekka Seppänen kaipaa kolumnissaan vastavoimaa vallanpitäjille ja toteaa perinteisen vastavoiman olleen taiteilijat. Hänen mukaansa taide pyrkii nykyäänkin aikaansaamaan muutoksia, mutta ei yhteiskunnassa, vaan pankkitileillä. Seppäsen kolumnin mukaan kirjailijan päätavoite ei ole maailman parantaminen, vaan Finlandia-palkinto. Rokkarin uran kruunaa platinalevy ja kutsu Linnan juhliin, eivätkä he Seppäsen sanoin lähetä edelliselle sukupolvelle haisevaa vastalausetta, vaan ammattitaitoisia vientitukianomuksia.
Samassa numerossa oli juttu taiteesta sijoituskohteena otsikolla ”Paras taide tuottaa kuin pörssi”. Ko. artikkelissa esiin nostettiin erityisesti Ilkka Lammen töiden hurja arvonnousu. Pitää siis valitettavasti edelleen paikkansa, että taiteilijan kannattaa kuolla traagisesti ja nuorena.
Taiteen keräilijä, filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden tutkija Pauliina Laitinen-Laiho toteaa artikkelin viimeisessä kappaleessa näin: ”Suomessa ajatellaan, että apurahat työllistäisivät taiteilijoita, mutta se ei pidä paikkaansa. Ne ovat tunnustuksia taiteellisesta työstä. Paras kannustin taiteilijalle on hyvin toimiva taidekauppa.” Mielenkiintoinen kommentti Helsingin ja Turun yliopistoissa sekä Turun Kauppakorkekoulussa opiskelleelle henkilölle. Yliopistojen tutkimusapurahoja voisi myös alkaa myöntää tunnustuksina. Kuka sitten rahoittaisi tutkimuksen? Ehkä se onnistuisi joissakin tapauksissa sponsorituella. Tutkimuksen valmistuttua yliopisto voisi palkita tutkimuksen tehneen tutkijansa apurahalla.
Saman lauseen apurahan tunnustusluonteesta olen kuullut muutamia kertoja myös kevyen musiikin leiristä, mm. silloin kun nyt jo edesmenneelle Juice Leskiselle myönnettiin taiteilija-eläke.
Kun apurahoja aletaan myöntää tunnustuksina tai palkintoina, kannattaa ne lopettaa. Tällä hetkellä apurahoilla on vielä selvä funktio, mutta jos ne muuttuvat palkinto-/tunnustusluonteisiksi, alkaa apurahakritiikki pitää paikkansa; miksi tukea yhteiskunnallisesti sellaista, mikä muutenkin tulee toimeen? Parempi kuitenkin olisi edelleenkin suunnata niitä nimensä mukaisesti sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan. Muutetaan nimi vaikkapa taiteen kehittelytueksi, mikäli se sopii nykymaailmaan paremmin. Innovatiivinen taide ei Talouselämän määrittelemän ”parhaan taiteen” lailla ”tuota kuin pörssi”, paitsi ehkä 50-100 vuoden perspektiivillä.