Amfion pro musica classica

24.11. Happy Nordic Music Days!

Säveltäjä Lars Petter Hagenin kuratoimat Pohjoismaiset musiikkipäivät ensi vuonna Oslossa ovat jo etukäteen herättäneet säveltäjäpiireissä paljon keskustelua paitsi teemoiltaan, myös tulossa olevilla ohjelmistovalinnoillaan. Festivaalin ”Call for scores” kuuluu mm. seuraavasti:

”THE FOLLOWING TOPICS, AMONG OTHER THINGS, WILL BE MUSICALLY INVESTIGATED

* The abandoned avant-garde. Works by composers that have left an avant-garde musical expression – for one reason or another. You may send in examples of two different styles to illustrate this situation.
* The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. Critical perspectives on discipline, modesty and devoutness in Nordic music.”

http://www.happynordicmusicdays.no
http://www.happynordicmusicdays.no/index2.html

Pohjoismaisten musiikkipäivien suhteen usein puhututtanut kysymys on ollut miksi joku haluaisi tulla kuuntelemaan vain ja ainoastaan pohjoismaista musiikkia. Pahimmillaan ko. festivaalin ohjelma voisi olla (en sano, että näin on ollut)  tasa-arvoisten ja demokraattisten maiden demokraattisesti valittua konsensushenkistä musiikkia.

Lars Petter Hagen tarttuu minusta onnistuneesti sellaisiin aiheisiin, joiden kautta kenties voi nähdä pohjoismaisen musiikin uudesta näkökulmasta. Samasta syystä viime lokakuun alussa Helsingissä pidetyt Pohjoismaiset musiikkipäivät, joiden taiteellisena johtajana toimi säveltäjä Markus Fagerudd, keskittyivät pohjoismaisen musiikkiteatterin tarkasteluun.

Sitä paitsi Hagenin festivaalin linja tarjoaa pidemmällä aikavälillä mahdollisuuden oikeaan demokraattisuuteen; mikäli taatttaisiin peräkkäisten festivaalien erilaisuus, esimerkiksi riittävän erilaisen maun omaavilla taiteellisilla johtajilla, muutaman vuoden perspektiivillä kuultaisiin kenties entistä suurempi määrä erilaista pohjoismaista musiikkia. Varmasti syntyisi myös vastareaktioita eri vuoden festareiden välille, mikä terävöittäisi festivaalin profiilia.

Olisinko itse samaa mieltä Hagenin kanssa tai tietyn position ottaminen esimerkiksi modernismin suhteen ovat niin ollen tässä asiassa festivaalin kannalta vähemmän tärkeitä kysymyksiä.

Zagros Balderissa – Kamarimusiikkia kaupungin sydämessä

Vuonna 1993 toimintansa aloittanut Zagros täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden uuden musiikin yhtyeenä aloittaneen Zagrosin alkuaikojen idealistisuus, kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus ovat säilyneet toiminnan perustana koko 15-vuotisen taipaleen ajan. Zagrosin ohjelmistoa ovat leimanneet 1900-luvun modernit klassikot ja uusin nykymusiikki sekä näiden ennakkoluuloton yhdistäminen vanhemman kamarimusiikin mestariteoksiin.

Zagrosin oma konserttisarja Zagros Balderissa – Kamarimusiikkia kaupungin sydämessä sai alkunsa vuonna 2004 ja jatkuu edelleen. Syyskauden viimeisessä konsertissa 29.11. klo 19.00 Zagros juhlistaa 15-vuotista taivaltaan modernien klassikkojen sekä suomalaisen nykymusiikin parissa.

Risto Nieminen Juhlaviikoilta Lissaboniin

Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Risto Nieminen siirtyy Lissabonissa toimivan Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtajaksi. Toimenkuvaan  kuuluu Gulbenkianin sinfoniaorkesterin ja kuoron sekä konserttisalin toiminnan organisointi.

Gulbenkian-säätiö on perustettu 1956. Se toimii yleishyödyllisiin tarkoituksiin taiteen, hyväntekeväisyyden, koulutuksen ja tieteen alueella. Säätiö vastaa merkittävästä osasta Lissabonin klassisen musiikin tarjontaa.

Risto Nieminen tuli Juhlaviikkojen johtoon Pariisin Ircam-musiikkikeskuksen (Centre Georges-Pompidou) taiteellisen johtajan tehtävästä 1997. Lissaboniin hän siirtyy huhtikuussa 2009. Helsinki-viikon säätiön hallitus aloittaa uuden toiminnanjohtajan haun Juhlaviikoille alkuvuodesta.

Arvio: ilmiömäinen Frank Peter Zimmermann

Frank Peter Zimmermannin sulava virtuositeetti lumosi Finlandia-talon yleisön torstaina HKO:n, kapellimestari John Storgårdsin ja Zimmermannin esittäessä toisena iltana peräkkäin Jean Sibeliuksen viulukonserton. Raskassoutuiseen, pateettiseen traditioon sortumaton esitys innoitti tuoreudellaan. Vaikka yksityiskohtien tasolla Zimmermannin vaivaton soitto saattoi tuntua epäsibeliaaniselta, laveammalla muodon tasolla sen luonteikkuus oli tasapainoista ja taiturillisuudessaan mykistävää.Sibeliuksen konserton ensimmäinen osa on kokonaisuudessaankin fragmentaarinen, kuin yksi jatkuva, suuri kadenssi. Zimmermann onnistui kuitenkin jatkuvasti eteenpäin katsovilla, mutta luontevilla fraaseillaan pitämään liikkeen tunnun yllä. Vaikeaksi tiedetty soolostemma ei tällä kertaa teettänyt ylimääräisiä, ”tunteikkaita” hidastuksia, vaan Zimmermannin soitto nauroi teknisille haasteille ja onnistui puhdistamaan ainakin minun peruskliseisiin tottuneita korviani. Zimmermann myös rauhoitti tarvittaessa ja soitti g-kieleltä äärimmäisen korkeista asemista poikkeuksellisen upealla äänellä ja puhtaasti. Vain osan lopussa pieni kiirehtiminen aiheutti lievää sekaannusta orkesterissa, joka pysyi muutoin hyvin solistin kelkassa.

Ensimmäisen osan tapaan myös kolmas osa oli tempoltaan totuttua nopeampi. Zimmermannin läpeensä musikantti, hurmioutunut soitto oli kuin lievästi koleerista, mutta ennenkaikkea elämänjanoista nousuhumalaa. Mykistävän täydellisesti onnistuneen toisen osan jälkeen viimeisen osan briljantit juoksutukset ja vaivattoman taipuisat rytmit saivat ilahduttavasti edelleen vastakaikua Storgårdsin johtaman HKO:n soittajilta, jotka  kovasta temposta huolimatta pystyivät toteuttamaan Zimmermannin näyn tästä itselleen niin tutusta konsertosta.

Ylimääräisenä soitetuissa Niccolo Paganinin God save the Queen -variaatioissa Zimmermann vahvisti sen, kuinka hän uskomattoman liukkaassa tempossa pystyy aivan luontevasti, suorastaan helppoudella tuomaan uskomattomien teknisten haasteiden sijaan näkyville muusikkoutensa ja huumorintajunsa.

Konsertin muissa numeroissa pysyttiin sitä vastoin maan pinnalla. Erich Korngoldin nuoruuden teos Tänzchen im alten Stil (Pieni tanssi vanhaan tyyliin, 1919), jonka kantaesitys on varsin tuore tapaus ja tapahtunut Jyväskylässä viime vuonna juuri Storgårdsin toimesta, oli tunnelmaltaan kevyt ja viihteellinen teos. Nostalgisessa hengessä sävelletty harjoitelman viihteellisyys syntyi hyvällä tavalla musiikillisen materiaalin keveydestä sekä helppoudesta ja vähemmän mairittelevalla tavalla dramaturgisesti epäkiinnostavasta rakenteesta.

Brucknerin kuudes sinfonia on säveltäjänsä sinfoniasarjassa jokseenkin poikkeava teos. Se ei tunnu pyrkivän myyttisiin hengellisiin näkyihin eikä täyttymyksen tunteeseen vaan pitäytyy varsin yksioikoiseissa ilmaisussa. Hyvin brucknermaista on sen sijaan varsinkin ensiosan toisteisuus. Yhdessä hyvin riisutun tematiikan kanssa se herättää ainakin minussa kuulijana kaipauksen erilaisiin muotoiluihin – klassismin traditiosta kumpuavaan tyyliin muotoilla toistuvia asioita aina hieman eri tavoin. Myöhäisromanttinen liiottelevuus ei Bruckneriin toki sopisi, joten Storgårdsin ja HKO:n sinänsä hieno, partituurille uskollinen esitys teki kunniaa teokselle. Erityisesti pidin puupuhaltimien elävistä sooloista, mutta hatunnoston ansaitsevat myös vaskien laadukas suoritus Brucknerin kovin korkealle kirjoitettujen soolojen parissa.

Naantalin musiikkijuhlien talvikonserteissa Sibeliusta ja Sallista

Naantalin Musiikkijuhlat järjestää kaksi talvikonserttia 21.–22.2.2009 Naantalin luostarikirkossa. Kamarimusiikille omistetun viikonlopun teemana on kahden keskeisen suomalaisen säveltäjän, Jean Sibeliuksen ja Aulis Sallisen musiikki.
Konserteissa esiintyvät sopraano Johanna Rusanen-Kartano yhdessä pianisti Juhani Lagerspetzin kanssa, jousikvartetti Meta4 sekä Arto Noras, sello ja Ralf Gothóni, piano. Sekä Rusanen-Kartano että Meta4 esiintyvät ensimmäistä kertaa Naantalissa.

Lauantaina 21.2. Naantalin kirkossa kuullaan Aulis Sallisen Neljä laulua unesta oopperasta Ratsumies sekä Jean Sibeliuksen Jousikvartetto d-molli, op. 56 ”Voces intimae”. Sunnuntaina 22.2. ohjelmassa on Sibeliuksen lauluja sekä Sallisen Sonaatti sellolle ja pianolle, op. 86, jonka Noras ja Gothóni myös levyttävät konsertin jälkeen.

Naantalin Musiikkijuhlien talvikonserteista on tullut suosittu perinne, konsertit järjestetään nyt neljättä kertaa. Liput konsertteihin ovat myynnissä Lippupisteen myyntipisteissä sekä Naantalin Matkailussa.

Katso Naantalin Musiikkijuhlien talvikonserttien koko ohjelma