Amfion pro musica classica

Teosto jakoi 14,5 miljoonaa

Tekijänoikeuksia valvova järjestö Teosto tilitti tänään kotimaisille musiikin oikeudenomistajille 14,5 miljoonaa euroa. Rahaa sai 8 078 säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja kustantajaa.

Teosto edustaa 20 000:ta oikeudenomistajaa. Tilityksiä maksetaan tekijöille, joiden teoksia on edellisenä vuonna esitetty julkisesti tai tallennettu esimerkiksi äänitteille. Teoston jakama summa koostuu pääosin Suomessa viime vuonna kerätyistä musiikin esityskorvauksista. Ulkomaanesityksistä kertyneitä korvauksia jaettiin nyt 1,2 miljoonaa euroa.

Teosto keräsi viime vuonna musiikin esityskorvauksia yhteensä 42 miljoonaa euroa, josta jaetaan 85,8 prosenttia eli yhteensä 36 miljoonaa euroa koti- ja ulkomaisille oikeudenomistajille, valtaosa henkilökohtaisina tilityksinä ja 5,7 prosenttia eli 1,9 miljoonaa suomalaisen musiikin monimuotoisuuden ja viennin edistämiseen. Esimerksi vuosittain jaettava Teosto-palkinto kuuluu viimeksi mainittuun momenttiin.

Ulkomaisille musiikin tekijöille ja kustantajille Teosto tilitti viime vuonna Suomesta kerättyjä esityskorvauksia sisarjärjestöjensä välityksellä yhteensä 19,9 miljoonaa euroa. Järjestön toiminnan kulut olivat viime vuonna kuusi miljoonaa euroa. Alhaisella kuluprosentillaan Teosto on Euroopan tehokkaimpia tekijänoikeusjärjestöjä.

Topi Lehtipuu Turun musiikkijuhlien johtoon

Turun musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi nelivuotiselle kaudelle 2010–2013 on valittu tenori Topi Lehtipuu. Musiikkijuhlien pitkäaikainen taiteellinen johtaja sellisti Martti Rousi päättää johtajakautensa kesän 50-vuotisfestivaalin jälkeen.

Topi Lehtipuu (s. 1971) on tätä nykyä kysytty tenori maailmalla. Pariisissa asuva Lehtipuu opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta, kuoronjohtoa, kansanmusiikkia, äänenmuodostusta, pianon- ja viulunsoittoa sekä laulua. Lehtipuun oopperadebyytti oli Taminon rooli Mozartin Taikahuilussa Théâtre des Champs-Elyséessä vuonna 1999. Sen jälkeen hän on laulanut eri puolilla maailmaa muun muassa René Jacobsin, Sir John Eliot Gardinerin, Esa-Pekka Salosen, Sir Simon Rattlen ja muiden huippukapellimestarien johdolla. Lehtipuu tunnetaan erityisesti vanhan musiikin ja Mozartin tulkitsijana mutta on myös kysytty uuden musiikin esittäjä.

Joroisten musiikkipäivillä, joiden ohjelmasta Lehtipuu on vastannut useina kesinä, tenori on esittänyt ennakkoluulottomasti myös kurkkulaulua ja improvisointia.

Yhteisöllistä oppimista

Kuva Pakilan musiikkiopistosta.

Monesti kuulee ja lukee valitettavan siitä, miten yksinäistä useimpien klassisen musiikin soitinten opiskelu usein on. Yhteissoiton määrän lisääminen ihan jokaisella tasolla aloittelijasta Akatemialle asti olisi mielestäni ensinnäkin suotavaa, mutta asian toinen puoli on samassa laitoksessa samalla luokalla saman instrumentin soittoa opiskelevien kollegojen välinen vuorovaikutus. En ole missään nimessä sitä mieltä, että ryhmätunneilla voitaisiin korvata yksityistunteja, mutta ehkä olisi hyvä, että molempia sortteja olisi tarjolla. Myös soittamisen pitäisi olla sosiaalinen harrastus – ja ammatti.

Erityisesti pianistien soitonopiskelu on ongelmallista yhteissoiton määrän vähäisyyden kannalta. Tilanne on sikäli hankala, että pienen pianistin on omaksuttava runsaasti erilaisia taitoja ja refleksejä ennen kuin hän voi säestää melodiasoittajia. Tämä hankaloittaa samanikäisten eri soitinryhmien edustajien yhteistyötä opiskelun alkuvaiheessa. Orkesterisoiton mahdollisuuden puuttuessa pianisteilta lähes tyystin jääkin usein ainoaksi vaihtoehdoksi opintojen alkuvaiheessa pakkopullan asteelle jäävä nelikätinen soitto toisten pianistien kanssa. Myöhemminkin erityisesti pianistit keskittyvät turhan paljon soolo-ohjelmistoonsa yhteissoittotaitojensa ja jopa myöhemmän uran kannalta elintärkeiden mitä parhaiten yhdessä soittamisen kautta rakentuvien sosiaalisten verkostojen luomisen kustannuksella. He eivät suinkaan ole yksin ongelmansa kanssa, vaan esimerkiksi kitaristit, harmonikan ja kanteleen soittajat sekä nokkahuilistit ovat varsin samanlaisessa tilanteessa isompien ja jousi- ja puhallinkokoonpanojen sekä bändisoiton hallitessa yhteissoittomarkkinoita.

Jatkuvan ja runsaan yhteissoiton lisäksi hyvää tekee myös kollegoiden kanssa yhdessä oppiminen. Amsterdamin konservatoriolla monet opettajat pitävät tunteja periodiluonteisesti. Suomessa yleinen kerran viikossa tunnille -työskentelytapa on täällä jopa hiukan harvinainen, ja vaikka opettajalla olisikin tapana pitää tiiviimpiä periodeja vähän harvemmin, se ei useinkaan tarkoita sitä, että luokka olisi välttämättä koolla silloin kun opettaja on paikalla. Kaikenlaisissa tunnillakäyntitiheyksissä on puolensa, mutta täällä olen varsinkin Paul Leenhoutsin ja Jorge Isaacin nokkahuiluluokan toimintaa seuratessani huomannut, että kerran kuukaudessa kokoontuva porukka on todella hitsautunut yhteen (luokalla opiskelee myös suomalainen Petri Arvo). Heillä on tapana kuunnella toistensa tunteja melko usein sen lisäksi, että muutaman kerran vuodessa järjestetään hiukan erikoisempia periodeja tukemaan soitonopiskelua. Esimerkiksi tämän lukuvuoden aikana on järjestetty näyttelijäntyö-workshop sekä kuvattu musiikkivideo jokaisen opiskelijan kanssa yhteistyössä Taideyliopiston elokuvaosaston kanssa (ja sivumennen sanoen myös yhteistyö sävellysluokan kanssa on melko aktiivista). Nämä niin sanotut Blok-viikot koostuvat parista-kolmesta päivästä rullaavia soittotunteja, torstaina pidettävistä lounas- ja iltakonsertista sekä perjantain palautesessioista (joilla koko luokka on läsnä kuuntelemassa toistensa palautteet, tässä esimerkkiä niille tahoille, jotka pyrkivät eräissä suomalaisissa oppilaitoksissa entisestään piilottamaan palautteenantotilanteita). Samankaltaisella systeemillä pyörii myös mm. Bob van Asperenin cembaloluokka.

Opiskelijat todella kokevat, että jaettu ja hyvin monipuolinen opiskelu todella ruokkii oppimista ja taiteilijana kypsymistä. Ja ryhmänä toimiminen myös vähentää kyräilyä ja kateellisuutta, muttei missään määrin vähennä kenenkään yksilöllisyyttä, eikä tarkoituksena ole kasvattaa tasapäistä laumaa samanlaisia soittajia. Päinvastoin: lahjakkaiden, omaperäisten ja aktiivisten kollegoiden työskentelyä seuratessa rohkaistuu luottamaan myös omiin näkemyksiinsä ja itsekin työskentelemään paremmin ja enemmän. Ikävä kyllä opiskelijoiden (sekä luokan sisällä että luokkien kesken) kesken täällä Amsterdamissa vallitseva hyvä ilmapiiri ei ole ainakaan vielä ehtinyt vaikuttaa esimerkillään opetushenkilökunnan keskinäisiin ihmeellisen kireisiin suhteisiin.

Naxos osti Ondinen

Levy-yhtiö Ondinen pääomistajaksi on tullut Naxos Group. Ondine pysyy Naxos Groupin sisällä itsenäisenä yksikkönä, ja sen julkaisupolitiikka säilyy ennallaan. ”Ondine pääsee hyötymään Naxosin mittavasta kansainvälisestä organisaatiosta ja jakeluketjusta sekä pitkälle kehittyneestä digitaalisen jakelun liiketoiminnasta”, linjaa Ondinen toimitusjohtaja Reijo Kiilunen. Tämä tarkoittanee esimerkiksi sitä, että Ondinen levyjä voi pikapuoliin kuunnella erinomaisessa Naxos Music Library -palvelussa.

Ondinen on tähän saakka omistanut  Suomen suurin tv- ja mainoselokuvatuotantokonserni Moskito Group.

Miten tila vaikuttaa musiikin kokemiseen?

Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä järjestetään keskustelutilaisuus Musiikin tila, jossa pohditaan uusia eurooppalaisia musiikkitaloja ja niiden toimintaperiaatteita. Kysymys kuuluu: voiko uusien talojen arkkitehtuuri, akustiikka ja toiminta muuttaa musiikin kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi?

Tilaisuuden alustaa uutta Philharmonie de Paris -musiikkitalohanketta johtava Laurent Bayle. Keskustelemassa ovat muun muassa säveltäjä Bruno Mantovani, Helsingin Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta ja CulturesFrancen musiikkiosaston johtaja Jean-Louis Gavatorta. Puhetta johtaa Juhlaviikkojen entinen toiminnanjohtaja, nykyisin Gulbenkian Foundationin musiikkiosaston johtajana toimiva Risto Nieminen. Juhlaviikkojen ja Sibelius-Akatemian yhteistyönä järjestämään tilaisuteen on vapaa pääsy.