Amfion pro musica classica

Kolumni: Oi maamme Suomi!

Aittakuru Pyhätunturilla

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tämän sanonnan totuusarvo vaihtelee niin sanojan makumieltymysten kuin muidenkin ennakkokäsitysten mukaan. Olettaen, että oma maa on Suomi, voidaan faktoja esittää puoleen jos toiseenkin. Yksi asia on kuitenkin varma: väestöön suhteutettuna järjettömän suuri kesäinen musiikkifestivaalitarjonta.

Pidennetyn viikonlopun mittaista tapahtumaa tuppaa olemaan vähän jokaisessa notkelmassa. Mikä ilahduttavinta, klassisen musiikin osuus tästä tarjonnasta on suuri. Jos viulujalka vipattaa, ei tarvitse jäädä kotiin levyjä soittelemaan.

Ja onhan se toki ymmärrettävää – kuka nyt ei haluaisi kuunnella minimalismia koulun jumppasalissa? Tutustua 2000-luvun musiikkiin hyttysten ininän säestyksellä? Olla mukana pianonkannossa paikalliselle parikymmentä metriä korkealle vuorelle? Ja vielä maksaa kaikesta tästä kunnon konserttilipun verran.

Festivaalien houkutus onkin tunnelmassa. On ihanaa kuulla tuttuja tai tuntemattomia teoksia yllättävissä yhteyksissä. Kaunis miljöö kruunaa konserttielämyksen. Useamman konsertin putkessa on hurmoshenkeä, jonka tavoittaminen tavallisessa arjessa on vaikeaa. Kaiken tämän välttämättömänä ehtona on tietenkin laatu. Mutta kun sitä kerran piisaa, niin piisatkoon. Sen parempi kuulijoille.

Tähän loppuun on Suomen hyväksi tehtävä pieni vertailu. Yritin etsiä mukavaa konserttia vanhemmilleni erään suuren keskieurooppalaisen kulttuurimaan kesätarjonnasta. Kuvittelin tehtävää helpoksi – mikä tahansa pieni festivaali, kamarikonsertti, resitaali tai vaikka rock-keikka olisi tehnyt tehtävänsä. Mutta tulos oli vastaansanomaton. Tämän 300000 asukkaan kaupungin ja lähialueiden  kulttuuritarjonta on heinä–elokuun ajalta yhtä kuin nolla. Ei yhtään konserttia. Ei yhtään oopperaa. Ei yhtään mitään. Lomalla kun ollaan, niin ollaan. Kuka sitä nyt musiikkia kaipaisi päiväänsä pilaamaan.

On siis todettava, että vaikka itse mustikasta pidänkin, tämän asian osalta Suomi on yliveto. Vaikkei rahaa tai intoa jonain kesänä riittäisikään, seuraavana vuonna voi ahnehtia kaksin käsin osansa kulttuurisadosta. Täten siis todettakoon: Suomen festivaalikesä elää ja voi hyvin.

Luinen huilu antaa vihjeitä kivikauden musiikista

Kuva: Daniel Maurer

Viime vuonna Hohle Felsin luolastosta Ulmin kaupungin liepeiltä Etelä-Saksasta löydettiin luusta tehty viisiaukkoinen huilu, jota tutkijat pitävät parhaiten säilyneenä esimerkkinä kivikautisista soittimista. Muut löydöt, joiden joukossa on mammutin ja joutsenen luista tehtyjä huiluja, ovat antaneet mahdollisuuden tehdä pitemmälle vietyjä tulkintoja kivikauden ajan musiikkikulttuurista. Read More →

Wagnerin suvun arkistot julki

Katharina Wagner. Kuva: DDT

Richard Wagnerin ja Bayreuthin oopperajuhlien mahdollisien natsiyhteyksien selvittämiseksi säveltäjän lapsenlapsenlapsi Katharina Wagner on ilmoittanut avaavansa suvun arkistot tutkijoille. Wagner, 31, on yhdessä sisarpuolensa Eva Wagner-Pasquierin kanssa johtanut Bayreuthin oopperajuhlia yhdeksän kuukauden ajan. Edellinen johtaja oli naisten isä Wolfgang Wagner, ja seuraajan valinta aiheutti perheessä kiistoja.

Katharina Wagner kertoo Die Welt -lehden haastattelussa pitävänsä velvollisuutenaan selvittää perinpohjaisesti asian, josta aiemmat sukupolvet ovat pääosin vaienneet. Asiasta kertoo myös Ylen uutiset. Adolf Hitler oli tunnetusti Wagnerin musiikin ihailija ja vieraili usein Bayreuthissa jo ennen nousuaan valtaan. Sittemmin hän oli tuttavallisissa väleissä Richard Wagnerin pojan Siegfriedin brittiläinen vaimon Winifredin kanssa ja myös rahoitti festivaalia kansliansa kautta.

Pelkästään Wagnerin musiikkia esittävät Bayreuthin juhlat perustettiin 133 vuotta sitten. Festivaaleilla on esiintynyt myös suomalaisia: tänä vuonna Tristan ja Isolde -oopperassa kuullaan Kurwenalin roolissa baritoni Jukka Rasilaista. 

New Yorkin filharmonikoilla uusi verkkoarkisto

New Yorkin filharmonisen orkesterin verkkosivuilla voi nykyään tutkia orkesterin konserttien ohjelmia vuoden 1842 joulukuusta alkaen. Tietokannasta voi hakea esimerkiksi tietyn säveltäjän tietyn teoksen esityksiä tai tutkia yksittäisten konserttien ohjelmaa. Sivustolta selviää tuossa tuokiossa, että Webernin Sinfoniaa Op. 21 on esitetty kymmenen kertaa vuosina 1950–2002 ja että Jukka-Pekka Saraste on johtanut yhden konsertin lokakuussa 1997.

Kulttuurin verkkohankkeisiin 450 000 euroa avustuksia

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on myöntänyt 29 hankkeelle yhteensä 450 000 euroa kulttuuri- ja taiteenalojen tietoverkko- ja tietokantahankkeisiin. Avustuksilla halutaan edistää taiteen ja kulttuurin saatavuutta sekä saavutettavuutta verkkoympäristössä.

Tuettujen hankkeiden joukossa on musiikin alalta UMO:n nuotiston ja viestinnän kehityshanke ja Kanteleliiton nuottiarkiston liittäminen Suomen kansallisdiskografia Violan tietokantaan. Muut hankkeet edustavat eri taiteenaloja kuten kuvataidetta, teatteria, elokuvaa, mediataidetta ja tanssia.

Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 64 kappaletta. Haettujen avustusten kokonaissumma on 1 434 240 euroa.