”Jos jousikvartetti ottaa ohjelmistoonsa vaikkapa Sibeliuksen Voces intimae -teoksen, uskoisin harjoituksiin ennen ensimmäistä julkista esitystä kuluvan vähintäänkin muutamia viikkoja. Aikaa menee melko lailla keskusteluun ja tulkinnan hakemiseen sillä harvassa kvartetissa on yhtä musiikillista pomoa.
Jos taas sinfoniaorkesteri ottaa työn alle esimerkiksi Sibeliuksen viidennen sinfonian, käytetään siihen parina päivänä muutama tunti. Ilmaisua ohjaa kapellimestari.
Jousikvartetti ei treenaa niin pitkään siksi etteivätkö he saisi kappaletta ”menemään”. Päiviä kuluu siihen että jokainen äänenpaino on harkittava, fraasit muodostettava juuri oikeilla karaktereilla, puhtautta hiottava loputtomiin, kokonaiskuva veistettävä tasapainoiseksi jne. Sinfonia ansaitsisi samanlaisen tinkimättömän huolenpidon.
Vaikeiden solistitehtävien hoitaminen muodostuu hankalammaksi sekä teknisesti että sisällöllisesti mikäli treeneissä ei ehditä hakea karaktereja ja teoksen omaa hengitystä. En ole sen kannalla että kaikki yksityiskohdat pitäisi hakata harjoituksissa graniittiin ja sitten mennä yleisön eteen toteuttamaan tehtyä suunnitelmaa. pikemminkin haluaisin käyttää aikaa hyvän kommunikaation synnyttämiseen ja uusien esitystapojen kokeilemiseen.”
– Pekka Kuusisto orkesterien lyhyistä harjoitusajoista (Kuva: Life Magazine)