Kutsuttiin tänä aamuna keikalle Musiikkitaloon, kun renessanssitanssikurssin päätösmatinean tanssibändi kaipasi bassoa. Pääaulassa portaiden vieressä oli hyvä kuuluvuus, ja yleisöäkin kerääntyi paikalle sankka ja innostunut joukko. Tunnelma oli kuin italialaisella piazzalla joskus 1500-luvulla.
Ei ole yhdentekevää, että Sibelius-Akatemia majailee samassa rakennuksessa konserttisalin kanssa. Musiikkitalo ei ole vain konserttitila, johon tullaan iltaisin kuuntelemaan esityksiä ja jossa vaellellaan pikkukengissä skumppalasi kädessä. Vaikka Sibelius-Akatemian puoli on periaatteessa erotettu konserttisalin puolesta, tilat ovat sekoittuneet. Musiikkitalo muuntui heti kielessä M-taloksi, jossa opiskelijat juoksevat päivän aikana soittimet selässä ja lounastavat kanttiinissa. Yhteistyö näkyi konkreettisesti eilen maanantaina järjestetyssä kapupajassa, jossa kapellimestariopiskelijat johtivat RSO:ta konserttisalissa. Yleisölle oli tilaisuuteen vapaa pääsy, ja konserttisali teki sisään astumisen helpoksi – ei tarvinnut ajatella että tämä nyt on joku sisäpiirikurssi. M-talo elää koko ajan. Kansalaistorilta on matala kynnys pistäytyä sisään katselemaan Kirsi Kaulasen Kaiku-veistosta tai jännästi toisiinsa lomittuvia kerroksia.
Eikä kyse todellakaan ole vain uuden ihmettelemisestä: arki-iltapäivänä Musiikkitalon aula kuhisee elämää, aivan kuin sitä olisi ollut siellä aina. Ihmiset juovat kahvia ja lukevat. Turistit kulkevat pienissä ryhmissä. Äidit työntelevät lastenrattaita konserttisalin ympäri. Vietetään aikaa kuin torilla ikään. Alakerran lämpiössä kokousti Terveysministeriö. Pikkusaleissa tapahtuu aina jotakin. Nyt ilmaiseen opiskelijamatineaan Camerata-saliin suorastaan tunki yleisöä. Ihmiset haluavat poiketa sisään, käydä kuuntelemassa jotakin. Se on helppoa. Musiikkitalo kököttää keskeisellä paikalla ovet auki moneen suuntaan.
Juuri tällaisena Musiikkitalon parhaimmillaan näen: elävä musiikin talo, kohtaamispaikka, aukio, jossa sattuu ja tapahtuu monenlaista, kaikille. Monipuolinen tila kutsuu luovaan haltuunottoon. Itse voisin tehdä M-talosta uuden talvipuutarhani, johon voi vetäytyä tauolle talven viimoilta juomaan lämmintä ja istumaan. Poikkeaminen kannattaa; siellä saattaa törmätä vaikka samettipuvuissa pyörähteleviin hovineitoihin ja luutisteihin.