Sillanpää-ooppera työryhmä. Kuva: Olli Horttana
Seppo Pohjolan säveltämä ooppera on inhimillinen kuvaus Suomen ainoasta Nobel-kirjailijasta, F. E. Sillanpäästä. Teos kantaesitetään kesällä 2017 Sillanpään synnyinkodin miljöössä, Myllykolun Kesäteatterissa, Hämeenkyrössä. Idea oopperasta lähti baritoni Waltteri Torikalta hänen käydessään ensi kertaa Myllykolussa vuonna 2011.
Sillanpää-oopperan ohjaaja-koreografi Marco Bjurströmin mielestä ooppera on taidemuotona merkittävä.
– Oopperalla on erittäin vahvat perinteet, mikä on hyvä asia, mutta toisaalta hidaste genren uudistumiselle. Esimerkiksi minä ja Osmo Rauhala teemme ensimmäistä oopperaamme, joten meidän on helppo lähestyä genreä ”sopivasti ulkopuolisina”.
Bjurström pitää oopperadebyyttiään kiinnostavana.
– Ei minua pelota tuleva, vaan sopivalla tavalla jännittää. On todella kiinnostavaa tehdä oopperaa Sillanpäästä juuri hänen synnyinkotinsa miljööseen, Myllykolun Kesäteatteriin. Miljöö on hyvin mielenkiintoinen, sillä se ei ole tilana neutraali, Bjurström vastaa.
Marco Bjurström nostaa Seppo Pohjolan sävellyksen merkittäväksi peruskiveksi luomistyössä.
– Koska meillä on kantaesitys, kaikki on aloitettu alusta työryhmän sisällä. Sekin on hedelmällistä ja inspiroivaa.
Säveltäjä Seppo Pohjola on miettinyt sävellystyössä ihmisten alitajuista käytöstä.
– Parhaimmillaanhan ooppera on silloin, kun tekstin ja musiikin yhdistelmä, on enemmän kuin osiensa summa. Yritän musiikilla kaivautua sanojen taakse, henkilöiden alitajuisiin vaikuttimiin, joten olen eräin paikoin käyttänyt orkesterissa musiikillisia alluusioita, Pohjola summaa.
Oopperan lavastesuunnittelija Osmo Rauhala käy lavastesuunnitelmassaan vuoropuhelua perinteiden ja nykyajan kanssa.
– Lavastuksen kokonaisnäkymä on maanläheinen ja luonnon materiaalien sävyttämä, kuten se maalaismaisema, jota ooppera kuvaa. Yksityiskohdat ja rytmitys tulevat olemaan kuitenkin 2000-lukua, Rauhala tiivistää.
Oopperan äänimaailma toteutetaan poikkeuksellisella tavalla.
Oopperan musiikin soittamisesta vastaa TampereRaw-orkesteri kapellimestarinaan Petri Komulainen. Musiikki toistetaan esityksissä monikanavaäänenä.
F. E. Sillanpään 1939 saamassa Nobel-palkinnossa korostettiin hänen syvällistä ihmis- ja luonnonkuvaustaan. Sillanpää kirjoitti hyvin yksityiskohtaisesti maalaismaisemasta. Monikanavaäänellä luodaan kuulijan ympärille illuusio luonnon keskellä olevasta tilasta.
– Mielestäni monikanavaääni kuuluu myös oopperaan, koska tekniikan ansiosta voidaan luoda illuusio jostain muusta paikasta tai ajasta kuin se missä juuri sillä hetkellä ollaan. Yleisö ei ole pelkän näyttämön suunnasta tulevan informaation ja vallitsevan saliakustiikan varassa. Kun puhutaan äänitehosteista ja dialogista, kuulija on tapahtumien keskipisteessä, oopperan äänisuunnittelija TomFloor Productions’in Tomi Pietilä valottaa.
Pietilän mukaan poikkeuksellista on myös se, että monikanavaääntä tuodaan oopperassa ulkoilmateatteriin.
– Oopperan työryhmän lahjakkuuden määrä on niin suuri tässä produktiossa, että tästä ei voi tulla muuta kuin menestys, Waltteri Torikka tiivistää.