RSO:n lokakuisessa torstaikattauksessa tarjoiltiin estoitta niin hengen kuin ruumiinkin ravintoa. Edellisestä vastasi Bergin sofistikoitunut viulukonsertto, jälkimmäisestä Beethovenin ponteva neljäs sinfonia.
Avauksena kuultu Magnus Lindbergin Chorale-teos on sävelletty nimenomaan Bergin konserton yhteyteen. Siinä missä itävaltalainen käsittelee Bachin koraalimukaelmaa hienovaraisuudessaan melkeinpä pelokkaasti niin suomalainen käy aiheeseen kiinni kuin sika limppuun. Tuloksena on äärimmäisen toimiva kuuden minuutin alkusysäys Bergin teokselle. Lindbergin orkestrointi on tunnetusti värikylläisyyden juhlaa: RSO tavoitti tämän monitasoisen ja rikkaan musiikin olemuksen luontevasti.
Bergissä orkesterin soitto ei luonnollisesti ollut enää yhtä värikkään täyteläistä, mutta hetkittäin lipsuttiin välttämättömästä kuulaudesta jopa laimeuden puolelle. Näin riutuvan enkelin lailla soittava Alina Ibragimova sai tosin tarpeellista hengitystilaa solistisoittimen kuuluvuuden ollessa salin etuosaan kelvollinen. Hannu Linnun johdolla etenkin saapuminen toisen osan tonaaliseen satamaan toteutettiin esimerkillisesti. Tätä konserton huipentumaa voisi kutsua jonkinlaiseksi ajattomaksi tilaksi, johon kuulija ja matkastaan uupunut solisti päätyvät ennen väistämätöntä loppua. Musiikin temaattisen syvyyden on ymmärtänyt myös ohjaajamestari Michael Haneke esikoiselokuvassaan Seitsemäs manner (1989). Bergin luopumista heijastelevat sävelet ovat todella elämän ja kuoleman jakolinjalla. Haneke käyttää niitä myös viimeisenä viitteenä kauneudesta ennen elokuvan rumaa loppua; perheen joukkoitsemurhaa.
Beethovenin neljäs palautti yleisön maanpinnalle. Teosta kutsutaan aiheetta säveltäjän välityöksi; se on parempi kokonaisuus kuin suositumpi kolmas tai kelvottomaksi jankattu viides. Neljännessään Beethoven onnistuu purkamaan hallitusti luomisvoimaansa; tuloksena on elinvoiman vaikuttava näytös, miellyttävä klassinen sinfonia vailla suurempia heikkouksia. Hannu Lintukin heittäytyi leikkisäksi tarjoten katsojille sirkushuveja näyttävine vispomisineen. RSO soitti sinfonian erinomaisesti. Ohjelmallisesti Beethoven Bergin jälkeen sopi kokonaisuuteen sekä huonosti että hyvin; hyvin, jos tarkoitus oli kiireen vilkkaa vapautua raskaasta älyllisyydestä, huonosti, mikäli yritettiin saavuttaa musiikillisessa kokonaisuudessa muitakin yhtäläisyyksiä kun säveltäjänimien kaksi ensimmäistä kirjainta.