Beethoven: kootut pianotriot
Trio Wanderer
Harmonia Mundi
4CD
Suurista levypaketeista ja teossarjojen kokonaislevytyksistä tavataan sanoa ”raskas kuunneltava yhdellä istumalla” tai jotain muuta projektiluontoiseen kitumiseen verrattavaa. Pyh! Trio Wanderer viittaisi kintaalla moiselle, sillä he soittavat niin hyvin ja kauniisti, että puolikas työpäivä, rapiat neljä tuntia, sujuisi mukavasti vain pianotrioja kuunnellen. Trion 25-vuotistaivalta juhlistava neljän levyn Beethoven-setti on äärimmäisen hienostunut kokonaisuus, mitä Harmonia Mundin julkaisulta sopiikin odottaa. Yhteen hitsautunut kolmikko soittaa kuin yhtä suurta instrumenttia, vaikka piano tuntuukin nousevan pääosaan muita useammin. Ja mikäs siinä, kun Vincent Coqin sormista valuu puhdasta kristallia. Kuunnelkaapa kolmatta, c-molli trioa, johon Coq päästelee juoksutusten taidonnäytteet varmasti ja kolibrin nopeudella. Jälkeen eivät jää Raphaël Pidoux’n sellosta kumajava minimaalisen vibraton varmuus ja Jean-Marc Phillips-Varjabédianin viulun läpiporautuva ytimekkyys.
Beethovenin trioissa on paljon väheksyttyjä helmiä, ja helposti jäädään Arkkiherttuan tai Aavetrion rajaamaan karsinaan. Myöhäisten jousikvartettojen seikkailullista harhailua tai pianosonaattien muodollisia uudelleenjärjestelyitä trioissa ei ehkä ole, mutta miten hyvin niiden seurassa viihtyykään! Aina ensimmäisen opuksen klassisen kaavan kamarikimarasta myöhäisiin kontrapunktisiin karkeloihin on takuuvarmaa Beethovenia, mutta ei ollenkaan jyrkkäotsaisesti toteutettuna. Juuri kun kuvittelee Trio Wandererin ladanneen Kakadu-muunnelmien murheisen johdannon jälkeiseen hupailuelvytykseen kaiken energiansa, yllättää WoO 38:n Es-duuri trion rempseä leppoisuus. Trio tekee vähäpätöisemmäksikin uumoillusta teoksesta suurta taidetta, joka ansaitsee tulla silatuksi tarkkuudella ja soinnin herkkyydellä.
Harmonia Mundin nykykäytännön mukaisesti levyt tulevat muovikoteloa kestävämmässä pahvipakkauksessa ja mukana on tuttuun tapaan kattava esittelylehtinen täynnä historiatietoa.