András Schiff/Robert Schumann/Geistervariationen
Schumann: Papillons op.2, sonaatti fis-molli op.11, Kinderszenen op. 15, fantasia C-duuri op.17
Waldszenen op.82 ja Geistervariationen
András Schiff, piano
ECM New Series, 2011
Unkarilaispianisti András Schiff on profiloitunut ennen kaikkea erinomaisena tulkitsijana Bach–Beethoven-akselilla, mutta tämä uusin Schumann-tuplalevy ylittää villeimmätkin odotukset, mitä näinkin ansioituneelle pianistille vielä voi vain ladata. Schiffin jo ennestään hieno Schumann-diskografia saa timanttisen lisän ECM:n uudelta Geistervariationen-julkaisusta.
Kaksi täyttä levyllistä tekee kronologisen matkan Schumannin pianotuotannon parissa aina liikuttavan leikkisästä tyyliharjoitelmasta Papillons op.2 riipaisevan seesteiseen Geistervariationen-teokseen, joka jäi säveltäjän viimeiseksi. Matkan aikana koetaan muoto-, harmonia- ja tekstuuriajattelun vähittäinen muutos, joka päättyy askeettisen pelkistettyyn ja raskaasti henkäilevään muunnelmasarjaan, joka on myös levyn nimiteos vähäisestä tunnettuudestaan huolimatta.
Schiff tekee urotyön käyttäessään C-duuri-fantasian finaalissa Budapestista löytynyttä käsikirjoitusta, jonka säveltäjä itse oli hylännyt. Miksi ihmeessä? Ehkäpä lopputahtien kertaavat eleet olivat turhan alleviivaavia ja teosta yhtenäistäviä, liian selviä viittauksia alkuosaan. Schiff tarjoaa myös vakiintuneen finaaliosan omana raitanaan; kuulija saa itse päättää, kumpi toimii paremmin. Levyn sisälehtiseen on painettu alkuperäinen käsikirjoitusversio, mikä tekee vertailusta vieläkin hedelmällisemmän.
Mutta se soitto ja kosketuksen kauneus! Jo alkutahdit fis-molli-sonaatista enteilevät tasapainoista ja jäntevää tulkintaa, jossa jokainen tahti, tahdin osa ja nuotti on tarkoin harkittu ja tärkeä. Jokaisella äänellä on tarkoitus yhtenäisä palettia rakennettaessa, mutta kaikki äänet eivät tietenkään nouse pääosaan. Schiff onnistuu nitomaan sonaatin osat yhteen tavalla, joka huokuu varmuutta ja vakuuttavuutta. Merkitsevät aksentit, painottavat pedaalit ja johdannon aiheiden yllättävät esiintulot läpi teoksen punovat yhtenäistä linjaa vailla epäselvyyksiä. Juuri näinhän sen pitää mennä, kuinka en sitä ennen tajunnut. Tämä tulkinta vahvistaa käsitystäni musiikista esittäjien taiteena: teokset nousevat aivan uusiin ulottuvuuksiin osaavissa sormissa.
C-duuri-fantasia ei jää yhtään huonommaksi. Schiff löytää kudelmasta jokaisena hetkenä sen merkittävimmän linjan, ja hän onnistuu vaihtamaan tunnelmasta toiseen, majesteettisesta uupuneeseen, voitokkaasta tuliseen lainkaan alleviivaamatta, mutta sulavasti liukuen. Monesti ylittämättömänä pidetty Horowitzin ylitsepursuava live-tulkinta saa Schiffistä vakavan haastajan, ainakin Schiffin ote tuntuu olevan paremmin aisoissa, vähemmän itsekorostunut ja räiskyvä. Omassa hyllyssäni Schumannin kohdalla tapahtuu vallanvaihto.
Lapsi- ja Metsäkuvat jatkavat linjaa. Schiff hyppää tunnelmasta toiseen vaivatta soinnin pysyessä kantavasti laulavana, jokaisen äänikerran piirtäessä omaa kuviotaan Schumann-polyfoniaa ketterästi mukaillen.
Omassa listassani Schiffin ja ECM:n Geistervariationen on vahvasti kilpailemassa vuoden levy -tittelistä.