Mendelssohn&Kreek: Psalms
Viron filharmoninen kamarikuoro, johtaa Daniel Reuss
Ondine, 2012
Monille Daavidin psalmeille tyypilliset kauhun ja epätoivon tunnelmat eivät tahdo konkretisoitua Viron filharmonisen kamarikuoron käsittelyssä, niin tuudittava on kuoron kuulaan loistokas sointi yhdistettynä Felix Mendelssohnin keinuvaan, hedelmäisesti soivaan vokaalikirjoitukseen. Ondinen uudelleenjulkaisu kuoron vuoden 2009 omajulkaisusta jättää päällimmäisenä mieleen ihanat ylistyksen ja autuuden hetket, kuten lapsenomaisen herkät koraalit ”Hebe deine Augen” ja ”Denn er hat seinen Engeln befohlen” Elias-oratoriosta. Ohjelmiston toinen puolikas on omistettu kuorolaisten maanmiehen Cyrillus Kreekin (1889-1962) hengellisestä kansanmusiikista ammentaville teoksille. Kreekin hellä omistautuminen kansanperinteelle kuuluu erityisesti kauniin syvävetisissä, alkuvoimaisissa sovituksissa kansankoraaleista.
Taidokkaasti kuoroinstrumentin hallitsevat Kreek ja Mendelssohn kutovat psalmeistaan pitsistä kangasta, jonka hienostuneissa kuvioissa Viron filharmoninen kamarikuoro – jälleen – ällistyttää musiikintekemisensä suvereenilla tasokkuudella. Daniel Reuss tasapainottelee hyvin isoäänisen kuorosaundin ja yksilöt erittelevän yhtyemäisyyden välillä, ja solistijaksot toimivat. Kuoron sointi on meripihkamaisen hehkeä mutta pinnaltaan herkkä ja eloisa kiitos ensemblemäisen artikuloinnin ja tarkan nyanssityöskentelyn. Esimerkiksi Mendelssohnin sisälläkin esiintyy rikasta vaihtelua kiukkuisen psalmin 22 (”Mein Gott, warum hast du mich verlassen?”) romanttisesta kiisselistä ylistyspsalmin 100 (”Jauchzet dem Herrn, alle Welt”) lasiseen ajattomuuteen.
Mendelssohnin psalmien vilpittömissä närkästyksen, huolen ja riemun tunnelmissa on niin paljon imua ja potkua, että Kreekin hillityt kappaleet tuntuvat etenkin ensikuuntelulla kutistuvan valjuksi täytteeksi. Kreekiin syventyäkseen on ikään kuin kaivauduttava Mendelssohnin seireenimäisen enkelilaulun ohitse, mikä saa kysymään yhdistelmän toimivuutta. Kreekin akvarellimaisissa harmonioissa ja elegantissa muotoratkaisuissa piilee nimittäin koskettava, rustiikin hillitty syyssävyinen hartaus, johon toivoisi tutustuvansa kaikessa rauhassa suorastaan ilman huumaavia Mendelssohn-keskeytyksiä. Psalmimaisuudesta löytyy toki paljon yhdistäviä säikeitä, mutta ehkä Kreek kommunikoisi paremmin muiden virolaisten säveltäjien, nykymusiikin tai selvästi vanhemman musiikin kanssa? Erillisinä setteinä ajatellen levy on silti ensiluokkaista jatkoa kuoron mainioille levytyksille.