Chopin: Preludit op. 28, Preludi cis op. 45, Preludi As op. posth.
Barcarolle op. 60, Fantasia op. 49
Vanessa Perez, piano
Telarc
Pianon ruisleipäosastolla on niin paljon legendaarisiksi nousseita levytyksiä, että uusien tulokkaiden kohtalona on melkein väistämättä jäädä vain keräilijöiden levyhyllyn täytteeksi. Esimerkiksi Chopinin preludeista on vaikea löytää enää mitään parempaa vaikkapa Claudio Arraun, Martha Argerichin ja Alfred Cortot’n jälkeen. Tässä joukossa venezuelalainen Vanessa Perez ei onnistu vakuuttamaan eikä ole helppo löytää erityistä syytä valita juuri hänen levyään kaikkien legendojen jälkeen. Varsinkin kun vanhat, alkeellisemman teknologian levytykset eivät jää jälkeen edes äänenlaadussa. Ei Perezin soitossa olisi suurempaa valittamista muutamaa onnahtelevaa rubatoa lukuun ottamatta, mutta vertailu on armoton. Singahtelevaa virtuositeettia tai kimmeltävää klangia ei löydy kuin vasta kolmesta viimeisestä preludista. Siihen asti hän jää sekä voimattomaksi ja kankeaksi että hieman araksi, ja muutama juoksutuskin takeltelee niin, että on vaikea pistää hidastelua vain tulkinnan piikkiin. Perezin kunniaksi on sanottava, että usein laimeaksi jäävä F-duuri preludi nousee sarjasta edukseen.
Myöhäisessä op. 45 cis-molli preludissa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta kiireinen ja poukkoileva kadenssi poikkeaa niin paljon siitä, mihin itse olen tottunut, että se lyö korville joka kerta kun levy pyörii ja Perez alkaa mäiskiä. Kahdesta kadenssin koulukunnasta – ripeästi ja virtuoosisesti tai pohdiskelevan kirkkaasti – kallistun voimakkaasti jälkimmäisen puolelle. Perez ei. Ei se ole väärin, mutta onko se hyvin?
Jos ei preludeissa ollut oivallusta, niin Barcarollen vivahteikas kellunta soljuu melko mukavasti ja fraaseissa on herkkää muuntautumiskykyä. Kiire tosin vaivaa paikoin eikä pianon soundi anna aihetta erityiskiitoksiin. Eikä hän Barcarollellaankaan legendoja uhkaa, mutta kokonaisuudessa on silti jotain viehättävää. Suurieleinen tykitys ja juoksutusten singahtelevuus Fantasiassa osoittavat Perezin hallitsevan hurjistuneen hurmion valloittavasti, kun vain sille päälle sattuu.