Gustav Mahler: Sinfonia n:o 6
Orchestra dell’Accademia Nazionale di Santa Cecilia
joht. Antonio Pappano
EMI, 2011
Gustav Mahlerin (1860–1911) sinfoniat ovat soineet tänä vuonna yhden jos toisenkin kerran ympäri konsertoivan maailman, eikä lukuisilta levytyksiltäkään ole onneksi vältytty. Pikainen vilkaisu kalenteriin muistuttaa, että Mahlerin kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan sata vuotta. Juhlavuoden ohjelmistossa ovatkin kuuluneet ennen kaikkea hänen voimallisimmat ja jyhkeimmät sinfoniansa, sopivasti kuolonaiheiset toinen ja kuudes.
Kuudes sinfonia tunnettiin ennen nimellä Traaginen, mutta tästä on onneksi luovuttu. Ainakin oopperan parista ponnistavan Antonio Pappanon käsissä Mahlerin jyhkeän massiivinen orkesteripaatos näyttäytyy enemmänkin dramaattisena, uhkaavana ja tunteikkaana, mutta tuskin koskaan erityisen traagisena.
Pappano pelaa avoimin kortein aina alun sotaisasta jyskeestä riuduttavan verekkääseen loppufanfaariin saakka. Etenkin ensimmäisen osan tykkitulen paukkeessa huomaa paatuneinkin rauhanaktivisti herättelevänsä sisäistä militaristiaan raivoisan marssirytmin poljentoon. Lukuisat huippukohdat todella lyövät riehakkaasti kaiuttimista lävitse masokistista nautintoa yhtään pidättelemättä.
Täydellä voimalla päälle vyöryvän massan viehättävyys on parhaimmillaan huumaavaa, mutta kokee ylenpalttisuudellaan pientä inflaatiota pitemmän päälle, etenkin kun toisen osan scherzo jatkaa lähes samalla ilmeellä siitä, mihin ensiosa päättyi. Hidas osa tarjoaa pienen levähdyshetken, mutta Pappano ei aivan onnistu pitämään sen arvoituksellista ja herkkää intensiteettiä yllä. Voimallinen finaali antaa jälleen luvan hurjisteluun, eikä hitaassa osassa harmillisen levottoman yleisön läsnäolokaan kuulu kerroksittain rakentuneen, tiiviisti soivan orkesterimassan lävitse.
Lukuisat yksityiskohtien nostot kudelmasta rikastavat muuten yksipuoliseksi jäävää kokemusta, mutta nämäkin lisät ovat vain äänitysteknisiä erikoisuuksia, livetallenteeseen kun ovat päätyneet myös partituurin kääntämiset, forteja valmistavat tuhahdukset ja yleisön kollektiiviset yskänpuuskat.
Tämä levytys on omiaan houkuttelemaan heavy-musiikin ystäviä klassisen musiikin ei ehkä sittenkään niin hillittyyn ja hienostuneeseen maailmaan.