Enescu: sinfonia nro 2, kamarisinfonia op. 33
Tampere Filharmonia, johtaa Hannu Lintu
Ondine 2012
George Enescu (1881-1955) oli päättäväisesti myöhäisromanttinen eikä antanut vuosisadanvaihteen taiteelliseen identiteettikriiseilyn viedä voimiaan. Ensimmäisen maailmansodan alla sävelletty toinen sinfonia vyöryy eteenpäin pystypäisen itsevarmasti vailla dekadenssin irvistystä tai jäljittelyn kulmikkuutta, vaikka yleisilmettä leimaakin straussilaisen hysteerinen sakeus.
Tapahtumia on hukuuttavuuteen asti (Enescun ”heterofonisuus”), mutta kypsällä sävelajattelullaan Enescu pitää kuulijansa pinnalla, muun muassa miellyttävän taiterytmityksen kautta. Välillä keitoksesta pilkistää oman kotiseudun säveliä, ja kiihkeimmillään uhkea sinfonia lähestyy Rimskin värikkyyttä. Tampere Filharmonia leiskahtelee sinfoniavirrassa sydämensä kyllyydestä, ja Hannu Lintu pitelee vallattomat kärhet hyppysissään.
Tämän jälkeen siro kamarisinfonia (1954) päästää mielen rentoutumaan niukan läpikuultavalla olemuksellaan. Lepohetki on sitli näennäinen, sillä myöhäisteos on sävelteknisesti tiukka kuin piikivi. Tampere Filharmonian 12-henkisellä ensemblellä on hieman vaikeuksia saada teosta siivilleen, sillä uudistavaan ilmaisuun perfektionistisesti pyrkivä, silti romantiikan perinteestä tuimasti kiinni pitävä kamarisinfonia on ankaruudessaan kaukana suursinfonioiden lennokkuudesta.