Amfion pro musica classica

Levyarvio: Jatkumoja kontrastien sijaan

”Kontrasteja.” Buxtehude, J.S. Bach, Sallinen, Hämeenniemi, Kaipainen, Kortekangas
Kari Vuola, urut
Alba 2012

Suomen uuden musiikin urkureiden eturivistöön lukeutuva Kari Vuola rinnastaa tuoreella levyllään J.S. Bachin ja Buxtehuden preludeja ja fuugia aikamme suomalaisiin urkuteoksiin. Uudet teokset muodostavat keskenään mukavasti kiinteän kokonaisuuden, sillä chaconneina tai passacaglioina niiden kaikkien rakennetta määrittää sointukierto.

Levyn otsakkeen peräänkuuluttamia kontrasteja näiden kappaleiden välille ei silti niinkään synny: pikemminkin niissä toistuu kiehtova tarina spiraalimaisesti syvyyksistä nousevasta ja kehittyvästä prosessista, joka kenties selkeimmin ilmenee Eero Hämeenniemen Passacagliassa. Oma jatkumonsa levyn sisällä hahmottuu Aulis Sallisen intiimistä Chaconnesta Jouni Kaipaisen kaksospoikiensa konfirmaatioon säveltämän Reunion Confirmed -passcaglian messiaenisen mysteerisyyden kautta Olli Kortekankaan Ciacconan äkeisiin sointuvuoriin.

Hämeenniemen, Kaipaisen ja Kortekankaan teokset ovat kaikki Vuolan kantaesittämiä, ja hän tulkitsee uutta ohjelmistoaan ihanteellisesti. Sen sijaan barokkiohjelmistossa nykyaika tuntuu paikka paikoin epäedullisesti sormissa: erityisesti Buxtehude jää artikulatorisesti epämääräiseksi, ja Bachien temporatkaisut kaipaisivat pohjoissaksalaisen kivikirkon suvereenia ryhtiä. Myös rekisteröinnit maistuvat joskus puisevilta. Uudessa musiikissa Naantalin luostarikirkon vuonna 1990 rakennetut urut loistavat edukseen.

Vastaa

Post Navigation