Marino Formenti: Night Studies
Marino Formenti, piano
Col Legno, 2011
Marino Formenti on rakentanut pientä uranousua viimevuosina sekä pianistina että kapellimestarina ja nyt myös säveltäjänä. Formenti näyttää tietoisesti valinneen musiikin marginaalissa pysymisen varsin omaperäisillä konserttirungoillaan, kuten Kurtag’s Ghosts -resitaalikiertueellaan, jonka konsertit koostuivat kymmenistä miniatyyrikappaleista, jotka jollain tavalla nivoutuivat György Kurtagin teoksiin. Mukana oli Schubertia, Chopinia, Boulez’ta ja Webernia vain muutamia mainitakseni. Siinä olikin taustatietoni miehestä, joten levy on lähtökohtaisesti erittäin kiinnostava, eikä vähiten vetävän nimensä vuoksi.
Formentin uusi sävellysjulkaisu Night Studies ei silti nimestään huolimatta liity juuri mitenkään länismaisen etydimusiikin perinteeseen, eikä koko konsepti ole muutenkaan aivan selvänoloinen. Formenti soittaa sävellyksiään kaiusta päätellen pienessä huoneessa; jotain salaperäisen kummittelevaa ja hämyistä musiikkia. Sen tiedän, että levy ja sen musiikki kuitenkin liittyvät olennaisesti erääseen taidenäyttelyyn Wienissä. Oman rajallisen tuntemukseni kuvataiteesta tunnustettuani päätin ottaa yhteyttä kuvataiteilija Sakari Tervoon, jonka kanssa ruodimme levyn antia illallispöydän ääressä. Mitä saadaankaan aikaiseksi, kun kaksi oman taidemuotonsa edustajaa keskustelee teoksesta, joka yhdistelee sekä kuvaa, että musiikkia? Illan aikana ja ruoan ääressä levy ja sen taustat alkoivatkin jo vähän avautua ja ajatukset pulppusivat valtoimenaan.
Sakari Tervo: Ihan aluksi on todettava, että ruokailumusiikkia tämä ei ole, sillä tämä on ehkä turhan melankolista siihen tarkoitukseen. Mutta taustamusiikiksi tämä sopii paremmin kuin tarkkaan kuunneltavaksi. Jos haluaa laittaa jotain äänimaisemaa tappamaan kiusallisia hiljaisuuksia, tämä voisi toimiakin, mutta ei tämä sentään hissimusiikista mene.
Jaani Länsiö: Sofistikoitunutta Muzakia? Itse asiassa levyn esittelyssä Formenti ehdottaakin, että levyä voi soittaa miten vain, vaikka kauppareissunsa aikana, tai sitten kuunnella tarkasti, keskittyen. Lieneekö tuo nimi Night Studies viittaus yöllisiin keskittymisharjoituksiin. Eihän hiljentymiseen sovi musiikki! Toisaalta pimeässä taidenäyttelyssä musiikki rajaa tilan omaksi itsekseen, joten tämä levy on siten ehkä enemmän väline kuin tarkoitus.
ST: Oikeastaan nimestä tulee mieleen viittaus johonkin akateemiseen perinteeseen, opiskeluun, se on viittaus teoksen ulkopuolelle. Levyn historia ja kokonaisuus kun tuntuu rakentuvan kerroksittain: on Florian Pumhöslin videoteos, joka on koostettu Alexander Rodchenkon valokuvista…
JL: Ja Formenti on tehnyt siihen musiikin mukaillen Charles Ivesin Concord Sonatan Thoreau-osaa. Eli levyn nimi on vain yksi viittaussuhde lisää koko tähän kerroskakkuun, joka ei muuten tunnu pysyvän ihan kasassa. Vaikka olen tottunut levyjen selailija, on tällainen konsepti minulle niin uusi, etten ihan ensi vilauksella ymmärtänyt mistä on kyse
ST: Ymmärtäisin kyllä, että levyä myytäisi museokaupassa, josta videoteoksen nähneet kävijät voisivat hankkia itselleen muiston, jonka avulla siihen näyttelyn tunnelmaan voisi jälleen palata. Itseäni tämä musiikki ei itsenään puhuttele. Mielestäni levyn nimi voisi muuten olla paremminkin Expressive Rhythm, sama kuin näyttelyllä. Levyhän on vielä museon tuottama.
JL: Ymmärtääkseni Rodchenko oli aikanaan melkoisen innovatiivinen taiteilija, ehkä Charles Ivesin erikoislaatuinen musiikki on ikään kuin musiikillinen vastine Rodchenkolle?
ST: Se tässä koko levyssä onkin mielenkiintoista, että uudet, nuoret taiteilijat nappaavat jo edesmenneiltä jättiläisiltä idean ja materiaalia, ja sitten työstävät niistä jonkin verran kesympää taidetta. Formentin musiikissa ei tunnu olevan samanlaista rajuutta, kuin Ivesilla jo kymmeniä vuosia sitten. On hyvin kyseenalaista tehdä esikuvastaan riisuttua versiota. Erityisen vaikeaa se on tehdä onnistuneesti.
JL: Yksi aines lisää tähän salaperäisyyteen on se, että vain muutama näistä etydeistä on nimetty. On Ives, Baba, Florian, Thoreau, Nachts, Karelien ja The Whore. Kappaleita on kuitenkin lähes 30, ja kaikissa kyllä kuultaa läpi Ivesin Concord. Muutama on selvä: Rodchenkon kuvat ovat Karjalasta ja Florian on niitä työstänyt taiteilija. Viittauksia, kysymyksiä…
ST: Niin, tämä koko levy tuntuu herättävän aika paljon kysymyksiä, mihin ei ainakaan nopeasti tunnu löytyvän vastausta. En ole varma, johdattelevatko levyn herättämät kysymykset taiteilijoiden toivomaan suuntaan, vai itse levyn olemassaolon kyseenalaistamiseen.
JL: Minulla tämä herättää nälkää ottaa asiasta lisää selvää…