Strauss, Wagner, Mahler
Baijerin radion kuoro
joht, Peter Dijkstra
BR Klassik
Ensitahdeissa epäilyttää hiukan; onko Richard Strauss välttämättä parhaimmillaan kuoromusiikin saralla? Ja onko tämä kuorokaan nyt paras mahdollinen, pöpperöisestä massasta kun erottuvat lähinnä kireät sopraanot. Kuunnellessa korva tarkentuu ja mielipide kirkastuu. Kaiken lisäksi ohjelmavihkon takakannessa seisoo suureksi yllätykseksi ”Live-Aufnahme”. Ei uskoisi, niin äänittyssessiomaisella varmuudella Baijerin radion kuoro lopulta vaikean ohjelmistonsa selättää. Ainoastaan artikulaation vaikeaselkoisuus viestii puutteellisesta äänitystilasta.
Peter Dijkstran johdolla kuoro esittää Clytus Gottwaldin a cappella-sovituksia Mahlerin orkesterisäestyksellisistä laulusarjoista sekä Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperasta. Ensiksi mainitut ovat paremmin onnistuneita, etenkin Gottwaldin versio Rückert-Liedereiden laulusta ”Ich bin der Welt abhanden gekommen” (”Olen kadonnut maailmalta”) onnistuu tavoittamaan jotain alkuperäisteoksen tunnelmasta. Wagnerissa maalailu ei puolestaan ole kauttaaltaan onnistunutta ja 16 ääneen jaettu kuorosatsi pilkkoo ammattilaisetkin liian pieniin ryhmiin: Isolden Liebestodin raskaassa huipennuksessa ensimmäisten sopraanoiden puhti ei yksinkertaisesti riitä.
Friedrich Rückertin runoihin on sävelletty myös Straussin kolme laulua mieskuorolle (AV 123). Komean miehisen klangin keskellä CBR:n naisia ei ole lainkaan ikävä, vaikka nämäkin lähes poikkeuksetta hyvin laulavat. Soinnillisesti kappaletrio on joka tapauksessa levyn parasta antia, erityisesti huomion kiinnittivät kadehdittavan suvereenit kakkosbassot.
Vakuuttavimmin 16-äänisyys poreilee Straussin laajassa ”Hymnissä” (”Hymne”, op. 34 Nr. 2), joka on samalla koko julkaisun laadukkain sävellys; suorastaan hämmästyttävän virtuoosinen näyte Straussin orkestrointitaitojen taipumisesta vokaalimusiikin palvelukseen. Samalla haihtuvat viimeisetkin epäilykset; saksalainen todella tiesi mitä teki.