Britten, Bach, Ligeti
Miklós Perényi, sello
ECM New Series 2012
Miklós Perényin sello on kuin hiljainen meedio, joka keskustelee luonnollisella, alkuperäisellä kielellä ajan tasojen kanssa. Nämä tasot jännittyvät ECM:n levyllä Benjamin Brittenin ja J.S. Bachin sellosarjojen sekä György Ligetin sellosonaatin välille. Teokset käyvät keskenään mietiskelevää dialogia irrotettuina historiallisista konteksteistaan. Levyllä muodostuu harvinaislaatuinen tunnelma, jossa musiikista tulee riisuttua, puhdasta soittimen puhetta.
Tämä sellodialogi on olennaisesti moniäänistä. Brittenin kolmas sellosarja (1971) koskettelee kevyesti erilaisia musiikillisia intertekstistä säveltäjän omasta ajasta Bachiin ja luo ajattoman, synteesinomaisen, lyhyistä episodeista rakentuvan kokonaisuuden. Ligetin kaksiosaisen sonaatin (1948/1953) avaa monitasoinen Dialogo, joka tuntuu hienovaraisesti hahmottelevan ihmisen tietoisuuden rakennetta laulavan linjan alla pyörivine kummallisine aaltoineen. Kirmaileva ja hilpeästi mumiseva Capriccio vaalii muistoja ensiosan syvistä hetkistä. Bachin vuolaan aurinkoinen viimeinen sarja on sijoitettu ohjelmiston keskelle kuin kaikukopaksi 1900-luvun musiikille.
Perényi käsittelee selloa jollain tapaa neutraalilla, absoluuttisella tavalla. Tulkinta nojaa puhtaan sisäisen äänen etsimiselle ikään kuin muita merkityksiä ei olisi. Avoimesti resonoiva, kevyt ja tiheä saundi on täysin maneereista vapaata.