”Laulu on tunne, joka tiedostaa itsensä. Elämänenergiaa, joka vokalisoidaan”. Jani Kyllönen, Sibelius-Akatemialla Anssi Hirvosella opiskeleva baritoni on oopperalaulaja ja Kammersänger Tom Krausen mestarikurssilla Savonlinnan Musiikkiakatemiassa löytämässä itsestään vapaampaa ja helpompaa lauluilmaisua. ”Kieli ja kurkku lähtevät suusta!”. Krause saa lapsenomaisen, vapaan tunteen kautta Kyllösen hetkeksi unohtamaan vanhat tapansa, ja äsken vielä hieman takainen ja keinotekoista syvyyttä hakenut ääni tuleekin helposti ja kirkkaasti ulos lämmön kärsimättä.
Tom Krausen ja Eija Tolpon jo useana kesänä yhdessä pitämä oopperan mestarikurssi on kansainvälisestikin ottaen harvinaisuus lajissaan. Seitsemän kurssille valittua oppilasta saavat lähes kahden viikon ajan päivittäin opetusta sekä laulussa, että näyttämöilmaisussa. Tom Krausen ohjaus keskittyy lauluun ja ääneen samalla, kun ooppera- ja teatteriohjaaja Eija Tolpo ohjaa oppilaita laulutaiteessa niin tarpeelliseen läsnäoloon, tilan hallitsemiseen, näyttämön täyttämiseen kuin roolin tekemiseen.
Seurasin kurssia sen kahden viimeisen päivän aikana ja vaikutuin osallistujien, niin ohjaajien kuin oppilaidenkin kesken vallitsevasta vapautuneesta ja avoimesta ilmapiiristä. Kurssille osallistui viisi suomalaista, mezzosopraano Tiina-Maija Koskela, sopraanot Outi Pekkarinen ja Emriikka Salonen, baritoni Jani Kyllönen ja tenori Marko Nuutinen, sekä egyptiläinen mezzosopraano Gala el Hadidi ja turkkilainen tenori Ünüsan Kologlu. He valmistivat yhdessä Tom Krausen ja Eija Tolpon sekä kurssin pianistien Salla Karakorven ja saksalaisen Matthias Veitin kanssa myös dramatisoidun loppukonsertin täydelle Melartin-salille.
”Antaudun elämänvoimalle, meissä elää koko maailmankaikkeuden pohja”
Mahdollisimman rennon ja vapaan äänentuoton katsotaan yleisesti olevan ihanteellinen päämäärä oopperalaulussa ja laulunopetuksessa. Väärät mielikuvat, mutkainen opintie ja oma ura kasaavat laulajalle erinäisiä lihasjännityksiä ja estoja, jotka vievät häntä kauemmas omasta, luonnollisesta tavasta laulaa – ja pahimmillaan kuluttavat ääntä ja laulajan fysiikkaa. Tom Krausen mukaan laulunopetuksessa onkin mielenkiintoista juuri se, miten äänentuottoa saadaan nopeimmin ja helpoimmin vapautettua näistä sitkeässä istuvista laulajan ”vihollisista”.
Krause pyrkii rentoon ja luonnolliseen äänenkäyttöön vapaan ja suorastaan lapsenomaisen, syvältä sisältä esteettä kumpuavan tunteen kautta. Hän pyrkii löytämään kustakin oppilaasta tuon tunteen laukaisevia tekijöitä. Ne saattavat olla psyykkisiä, tiettyjä mielikuvia, tai fyysisiä, kuten sopivien vokaalien hakemista tai äänen sijoittamista, fokusoimista. Krause pyrkii olemaan oppilailleen kuin peili ja mukauttamaan omaa opetustapaansa kullekin oppilaalle sopivaksi. Kun oppilas sitten jonain hetkenä löytää esteettömän, hyvin resonoivan ja hengityksellä tuetun tavan tuottaa ääntä, se yhdistyy tiettyyn tunteeseen, ja tästä syntyy sen hetken henkilökohtainen opetus.
Savonlinnan Musiikkiakatemian vajaan kahden viikon mittaisella kurssilla ei luonnollisesti ehdi vapauttamaan oppilasta kaikista vanhoista haitallisista tavoista. Lihasmuisti on erittäin sitkeä, mutta Krausen mukaan on tärkeää, että oppilas itse havaitsee ja oppii tuntemaan ”vihollisensa”. Opettajan ja oppilaan täytyy tehdä työtä yhdessä, jotta oppilas tulee kroppansa ja sielunsa kehityksestä tietoiseksi ja uskaltaa siten rohkeasti ja mahdollisimman vapaasti ilmaista itseään.
Krausen värikkäitä ja hyvin havainnollisia oppitunteja on ilo seurata. Hänen tapansa rinnastaa laulutaide ja maailmankaikkeuden kosmiset mittasuhteet auttavat laulajaa avautumaan ja ohjaavat ilmaisua ulospäin. Kysymys ei ole suinkaan siitä, että äänen itsensä tulisi olla sfäärejä syleilevä. Pikemminkin ääni on pieni murunen, siemen, joka istuu syvällä laulajan kropassa ja kasvaa sieltä esteettömässä hengityksessä ulos. Laulajan kroppa on Krauselle kuin laajeneva maailmankaikkeus: ”Vokaalin syntymä on vain pieni piste koko laajassa, vapaassa pallossa, laajenevassa maailmankaikkeudessa”.
Psyykkisen ja fyysisen vapautumisen ohella Krause kiinnittää oppilaan huomion myös itse musiikkiin – musiikkia täytyy osata lukea hyvin, jotta pystyy synnyttämään uudelleen ne tunteet, jotka säveltäjä on nuotteihin merkinnyt. ”Hyvällä laulajalla tunne menee suoraan ääneen vaistomaisesti”, Krause korostaa. Hän jatkaa, että hyvältä laulajalta vaaditaan myös kurinalaisuutta äänensä hoitamiseen ja kehittämiseen, täsmällisyyttä harjoittelemiseen ja roolien oppimiseen sekä ennen kaikkea suurta halua laulaa. Ilman halua ei synny motivaatiota siihen valtavaan työmäärään, joka laulajanuran eteen tulee tehdä.
Lavalla oleminen ja sen ottaminen
Lahden AMK:sta toissa keväänä laulupedagogiksi valmistunut, nykyisin Merja Wirkkalalla opiskeleva sopraano Outi Pekkarinen kertoo saaneensa Tom Krausen mestarikurssilta uudenlaista vapautta ja keveyttä ääneensä ja sen tuottamiseen. Oppiminen vaatii oivalluksen ja Pekkarisen mukaan Krause pystyy tuon oivalluksen oppilaassaan saamaan – jopa vajaan kahden viikon mittaisella kurssilla. Kunkin oppilaan täytyy tietenkin sopeuttaa uudet löytönsä omaan tekniikkaansa, mutta Krausen ja Eija Tolpon mestarikurssin hyvä ja rento ilmapiiri antaa siihen mahdollisuuden.
26-vuotias, mutta jo kahdeksan vuotta Kairon oopperassa työskennellyt mezzosopraano Gala El Hadidi on osallistunut Krausen kursseille nyt kolme kertaa. Hänelle kurssit ovat erittäin hieno mahdollisuus tarkistaa ja hioa tekniikkaansa ja kehittyä hyväksi laulajaksi tekemällä asiat oikein. El Hadidi kehuu lisäksi Savonlinnan kesäakatemian mestarikurssin kokonaisuutta, jossa kehittyvät myös lavailmaisu ja roolinteko Eija Tolpon ohjauksessa.
Vaikka Eija Tolpo opettaa mestarikurssilla lavailmaisua, hänenkin mukaansa on tärkeintä, että oppilas keskittyy vapauttamaan ääntään laulamiseen. Toisaalta Tolpon sanoin laulajan täytyy ymmärtää laulamansa tekstin sisältöä ja sanomaa ja pystyä ilmaisemaan sitä lavalla. On tärkeää hillitä laulajan egoa, keventää ilmaisua ja löytää siihen uusia näkökulmia. Tolpo ohjaa henkilöohjauksen kautta oppilaan kehittämään omaa persoonaansa, mutta myös instrumenttiaan. Näyttämöilmaisu kaipaa vapautta, ja parhaimmillaan vapautuminen näyttämöllä voi tuoda myös vapautta ääneen.
Tolpon mukaan niin lauluopintojaan aloittelevan kuin instrumenttiaan kehittävän ammattilaisen täytyy hyväksyä tämän hetkinen tilanne – millä kohtaa urallaan ja elämässään kukin on. Vajaan kahden viikon mestarikurssi on työprosessi, joka jatkuu kurssin loputtua vielä pitkään. Kurssilla opitut asiat sisäistyvät hitaasti ja saattavat palata mieleen vaikealla hetkellä vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Kesäinen Savonlinna on mitä mainioin paikka Savonlinnan Musiikkiakatemian kesäkursseille ja kurssilaisten harjoittelumahdollisuudet musiikkiopistolla poikkeuksellisen hyvät; kurssilaiset voivat sekä vetäytyä rauhassa harjoitushuoneisiin työskentelemään, että nauttia Savonlinnan yhtäaikaa pikkukaupunkimaisesta ja kansainvälisestä ilmapiiristä – sekä tietenkin oopperajuhlista, konserteista ja Mustakallio-laulukilpailuista. Kun Savonlinnan Musiikkiakatemian opettajat ovat vielä maailmanluokan taiteilijoita ja tunnelma on niinkin hyvä kuin Krausen ja Tolpon mestarikurssilla, voi todeta Savonlinnan Musiikkiakatemian kesäkurssien olevan helmi Suomen kesäfestivaalien ja -kurssien joukossa. Saipa yltäkylläisestä vokalisoidusta elämäntunteesta osansa paikalle tullut toimittajakin.
Lue lisää:
”Poskisuudelma Ahtisaarelle – näin oopperakurssilaiset konsertissaan”
”Savonlinnan musiikkiakatemia ja suomalais-egyptiläinen musiikkisilta”