Mikrotonaalisesta musiikistaan tunnettu säveltäjä, kriitikko ja musiikkitieteilijä Kyle Gann antaa vastauksen yhtä lailla musiikin opiskelijoita ja ammattilaisia jatkuvasti piinaavaan kysymykseen: miten kirjoittaa tuoreesti ja riittävän monia kiinnostavalla tavalla esittämästään musiikista?
Gann on blogissaan PostClassic viime aikoina käsitellyt esimerkiksi omien teostensa harjoituksien kuuntelemista (vaikeaa musiikkia on helpompi soittaa kuin helppoa), orkestroimista (oikeastaan kaikki toimii) ja Mahleria (Gustavin vanhan kämppäkaverin Hans Rottin sinfonia kuulostaa aika lailla Mahlerilta, monta vuotta ennen tämän ensimmäisen sinfonian säveltämistä). Nyt hänellä on tarjota askel askeleelta -ohjeet säveltäjä- ja teosesittelyjen tekemiseen.
Ensin on mentävä nettiin ja printattava erinomaisesta ja ajantasaisesta Grove Online -tietosanakirjasta (maksullinen) asiaan kuuluvat artikkelit. Niistä käy ilmi tunnustetut faktat ja vuosiluvut. Seuraava osoite on kirjasto, ja jos säveltäjä on ”riittävän homeinen”, tulee etsiä kahta kirjaa: vanhanaikaista, mieluiten ennen toista maailmansotaa julkaistua myyttejä pönkittävää elämäkertaa sekä modernia musiikkitieteilijöiden kirjoittamaa monografiaa. Sitten katsotaan esitettävän teoksen vuosilukuja ja etsitään ensin mainitusta opuksesta jokin värikäs anekdootti säveltäjän elämästä, kuten ”Saint-Saënsin vauva putosi ikkunasta” tai ”juuri ennen naimisiinmenoa Brahms jätti tyttöystävänsä”. Jos elämäkertatieto liittyy teokseen, hyvä niin – muussa tapauksessa tapahtuman läheisyys riittää.
Tietoa tulee verrata modernin teoksen viileämpään tulkintaan samasta aiheesta: näin kirjoittaja saa lukijan sympatiat sekä tarjotessaan sankarillis-romanttisia yksityiskohtia että osoittaessaan, että osaa katsella itselleen läheistä aihepiiriä myös hieman kauempaa. Gann kehottaa esimerkiksi kertomaan, kuinka tarinan mukaan Charles-Valentin Alkan kuoli jäädessään kirjahyllyn alle ja jatkamaan, ettei näin tapahtunut oikeasti.
Myös säveltäjään kriittisesti suhtautuneiden äänien siteeraaminen saattaa olla hyödyllistä. Näin annetaan lukijalle tilaisuus samaistua arvostuksen puutteen kourissa kärsineen taiteilijan elämään, ja siirretään toisaalta klassista musiikkia pois jalustalta, jonne se usein nostetaan kuolevaisten ulottumattomiin.
Jos säveltäjä on elossa, käytettävissä on vähemmän keinoja. Elämäkerrallisia tietoja on saatavilla vähän, ja ne ovat usein tylsiä. Jennifer Higdonista kirjoittaessaan Gannin oli tyytyminen siihen, kuinka ”säveltäjä sai kerran pyydettyä 41 kalaa yhden iltapäivän aikana”.