Itay Talgam on israelilainen kapellimestari, joka on tutkinut orkesterin johtajan, sen muusikoiden ja yleisön suhteita ja soveltanut tuloksia johtamis- ja ryhmätyöseminaareissaan. Oxfordissa pidetty luento on katsottavissa ilmaisessa TED.com -palvelussa, jossa inspiroivia puheenvuoroja ovat käyttäneet myös muun muassa Venezuelan Jose Abreu, Los Angelesin filharmonikoiden viulisti Robert Gupta ja Tod Machover, jonka kehittämää ohjelmistoa cp-vammainen Dan Ellsey käyttää säveltämään, esittämään ja johtamaan omia kappaleitaan.
Itay Talgam keskittyy luennollaan kuuden merkittävän kapellimestarin tapoihin käyttää kehoaan välittämään viestejään. Riccardo Muti on ankarilla eleillään näyttävinään sekä sen, mitä orkesterin on tehtävä että sen, mitä ei saa tehdä. Talgamin mukaan vuonna 2005 La Scalan muusikot pyysivät Mutia eroamaan, sillä he kokivat – tämän ansioista hienona kapellimestarina huolimatta – itsensä instrumenteiksi musiikillisten kumppanien sijaan.
Richard Strauss johtaa omaa Eulenspiegeliään ilmeisesti pyrkimättä puuttumaan musiikin vapaaseen virtaan, mutta näyttää niin kyllästyneeltä, että on vaikea kuvitella kenenkään orkesterisoittajan jaksavan uskoa edes hänen musiikkinsa voimaan. Herbert von Karajan johtaa silmät suljettuina, käsillä laajoja vapaita kaarroksia piirtäen. Muusikot saavat ja joutuvat jatkuvasti ottamaan merkittävissä määrin vastuuta lopputuloksesta. Tarina kertoo sisääntulon epämääräisyyteen turhautuneen lontoolaisen huilistin kysyneen maestrolta, milloin hänen tulisi aloittaa soittaminen. Vastaus kuului: ”Kun et enää kestä jännitystä.”
Parasta musiikintekemistä Talgam vertaa vuoristoradan rakentamiseen samalla, kun ollaan vaunun kyydissä; kapellimestari avaa musiikillisen tilan, jotta muusikot voivat lisätä siihen uuden merkitystason. Carlos Kleiberin esimerkit ovat erityisen hauskoja ja valaisevia sekä tanssahteluineen että lempeän auktoriteetin osoituksineen. Mozartissa oboesooloa pelkillä silmillä johtaessaan Kleiber luo – ei ainoastaan prosessin – vaan myös fysikaaliset lainalaisuudet, joiden mukaan prosessi tapahtuu.
Viimeisenä esimerkkinä on erikoistapaus, Talgamin oma opettaja Leonard Bernstein, joka luopuu käsien liikkeistä kokonaan ja vain myhäillen katselee soittajistoaan.