zongora

Joo joo, poistetaan kokonaan tuo verovaroin tuettu ”musiikin teoria”, tuo kauhea hirviö, joka estää meiltä musiikinopiskelijoilta luovan ajattelun ja jonka liiallisen opiskelun jälkeen me emme pysty arvostamaan mitään muuta musiikinlajia!!! Tai siis… hetkinen, onkohan nyt tosiaan näin? Jos nyt yhtään vilkaisee vaikka Siban tarjoamia yleisten aineiden kursseja, niin kyllä sieltä löytyy nykyisen osastojen välisen valinnanvapauden aikana vaikka mitä kursseja: länsimaisen taidemusiikin teorian lisäksi jazzmusiikin säveltapailua, afroamerikkalaisen musiikin harmonian perusteita ja uuden musiikin analyysia jne. jne.

Musiikkiopistoissa ei toki voi olla niin suurta kurssitarjontaa, joten ymmärrän tekstiä hieman paremmin, jos kirjoittaja puhuu musiikinteorian opiskelusta nimenomaan musiikkioppilaitosten näkökulmasta. Vaikka toisaalta tiedän kyllä eräänkin helsinkiläisen musiikkiopiston, jonka teorianopettaja (on myös itse säveltäjä) vie oppilaansa säännöllisesti konsertteihin, joissa esitetään niin vanhempaa kuin uudempaa musiikkia yli genrerajojen.

Toisaalta on kyllä niinkin, että hallitakseen edes sitä pienen pientä (?) kolmen-neljänsadan vuoden siivua (1600-luvusta nykypäivään), mitä nk. klassiselta muusikolta vaaditaan, on sitä ”tuttua ja turvallista” länsimaista musiikkia kuitenkin opiskeltava myös teoreettisesti. Parhaimmillaan voi jossain vaiheessa kenties jopa oivaltaa, ettei se ehkä niin kauhean tuttua ja turvallista ollutkaan! Niin esityksessä kuin analyysissa kyse on finesseistä ja siitä, että ymmärtää, mitä on sanomassa tai mitä haluaa sanoa musiikillisesti. Ja tässä en tarkoita sitä, että osaa nimetä kaikki roomalaiset sointuasteet käsillä olevasta teoksesta vaan kokonaisvaltaisesta ymmmärtämisestä, jossa muusikon kokemus, intuitio ja teoksen analyyttisempi tarkastelu kulkevat käsi kädessä.

Muuten: ei kai kukaan nykyään oikeasti enää ajattelekaan, että ”musiikin teoria” tarkoittaisi vain kirjoittajan kuvaamaa länsimaisen taidemusiikin teoriaa? Haloo! Kurssien kuvauksissa viimeistään tarkennetaan, mitä milläkin kurssilla opiskellaan ja millaisilla metodeilla. Kirjoittajan esittämiin muihin ajatuksiin (melodiadiktaattien turmiollinen vaikutus, kielimuurin syntyminen jne.) ei voi muuta sanoa kuin että aika uskomattomia väitteitä. Eikö pikemminkin yhteen musiikkityyliin syvällinen perehtyminen voisi auttaa myös jonkun toisen tyylin opiskelussa – jos ei muuten niin vertailtaessa tyylejä keskenään, jolloin voi huomata sen upean monimuotoisuuden, jota musiikista löytyy eri puolilta maailmaa.

Säveltäjät lienevät kautta aikojen ottaneet vaikutteita ihan mistä vain; muista kulttuureista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta jne. (ajattelepa vaikka Debussytä, joka vaikuttui pentatonisesta asteikosta jaavalaisessa gamelan-musiikissa ja sovelsi sitä omissa teoksissaan)! Glass tai Reich eivät ole tässä mielessä poikkeuksia :). Esität länsimaisen musiikin kankeana ja jäykkänä musiikkityylinä, mikä tekee minut surulliseksi.

Siitä olen samaa mieltä, että muusikkojen (ja tietysti kaikkien muidenkin!) pitäisi olla avoinna kaikille musiikkikulttuureille, se ei ole mistään muusta pois.

Jäi huono mieli tästä raportista, jotenkin ikävällä tyylillä kirjoitettu luonnehdinnat useimmista laulajista.. Valitettavan amatöörimäistä kirjoittelua, vaikka ymmärränkin, että kiireessä tehty… Pilkkusääntöjen kertauskin voisi olla paikallaan. Ps. Kuulostaa, ei ”kuullostaa”.

LOL!

Ja kuinka moni muutenkaan pääsee niitä transsendentaalisia etydejä soittamaan muutoin kuin oppilasmatineoissa tai pianokilpailuissa? Hyvähän niitä on silti harjoitella, vaikka itse lämmitelen kyllä mielummin Bachilla. 😉