Waino

Tykkäsin konsertista!

Hyvän startin sai taiteilijatapaamisessa, jossa Magnus Lindbergin ja Aaro Söderlundin Pompeijista kertomat tarinat tempasivat mukaansa.

Schönbergin muunnelmista en paljoakaan tajunnut. Ja oliko siinä muka joku teema? Oli kuitenkin kiva seurata muusikoita, jotka tekivät työtään ihan tosissaan. Varsinkin lyömäsoittimien soittajia on aina hauska katsella konsertissa.

Emanuel Ax ei meinannut löytää reittiä pianon ääreen, mikä loi kotoisaa tunnelmaa. Soittaessaankin mies vaikutti osaavan asiansa ilman itsetehostusta. Mozartin konsertto tuntui aika pitkältä, vaikka kaunistahan se oli. Olisi kiva, jos solisti ilmoittaisi ylimääräisen kappaleen yleisölle, ettei tarvitsisi arvuutella.

Lindbergin uusi kappale meni hujauksessa, vaikka ohjelmassa väitettiin sen kestävän yli puoli tuntia. En kyllä huomannut musiikissa eroa kalakastikkeesta tai raunioista laulettaessa.