Päätoimittaja

Ei Amfionissa sentään pelkän modernismin asiaa ajeta, kuten esimerkiksi konserttiarvioiden kirjosta voi helposti päätellä. Lisäksi muistutan taas kerran, että rekisteröityneet käyttäjät voivat monin tavoin osallistua lehden toimittamiseen, esimerkiksi kommentoimalla julkaistuja artikkeleita tai lähettämällä laajempia kirjoituksia osoitteeseen mielipide (at) amfion.fi. Muistutan myös siitä, että tarkoitus on puhua musiikista ja sen tekemisestä; siitä asiantilasta emme pääse mihinkään, että tyylejä ja tapoja toimia on monia, ja henkilökohtaisuudet on syytä jättää edellä mainittuihin baarikeskusteluihin.

Tähän yhteyteen sopinee myös ennakkotieto siitä, että Amfion etsii uutta päätoimittajaa 1.1.2011 alkaen. Varsinainen hakuilmoitus julkaistaan marraskuun alussa, mutta allekirjoittanut vastaa tiedusteluihin jo nyt osoitteessa paatoimittaja (at) amfion.fi.

… ja tätä kritiikkiä voisimme harjoittaa myös Amfionissa, vai kuinka? Tapasin viikonloppuna puolalaisia muusikoita, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan näistä kansallissäveltäjistämme. Aika jänniä kysymyksiä esittivät, kuten ”pidätkö Sibeliuksen musiikista”.

Mutta yllä olevaa on mahdollista kommentoida, koska Hämeenniemen suostumuksella siteerasin häntä tähän.

Eero Hämeenniemi ottaa kiinnostavasti kantaa UNM-festivaalikävijän kommenttiin tapahtuman ”sisäpiirisyydestä”. Hän kirjoittaa:

”1) useimmat UNM-säveltäjät ovat sellaisessa uransa vaiheessa, etteivät he niinkään tarvitse (vaikka saattavat kyllä kaivata) julkisuutta vaan tilaisuutta tehdä yhteistyötä muusikoiden kanssa ja kuulla omaa musiikkiaan esitettynä. UNM on koulutustapahtuma. ” Jokaisesta biisistä oppi jotain”. Tässä mielessä sisäpiiriin sulkeutuminen saattaa olla enemmän etu kuin haitta.

2) asian toinen puoli on se, että kun vanhoina huonoina aikoina säveltäjäksi kasvettiin laulamalla ja soittamalla muitten kanssa ja kasvamalla asteittain monipuoliseen muusikkouteen, niin nykyään säveltäjät oppivat säveltämään sävellyskoulussa ja vuorovaikutuksessa lähinnä vain muitten säveltäjien kanssa.

UNM on sekin tapahtuma, jossa säveltäjät kohtaavat lähinnä vain muita säveltäjiä ja muutamia nykymusiikille vihkiytyneitä soitajia. Tästä seuraa se, että tarve säveltää ”oikein” ja ”korrektisti” korostuu. Kokemus on osoittanut, että säveltäjät ovat kaikkein huonoin mahdollinen yleisö musiikille, joka tavalla tai toisella asettaa kyseenalaiseksi vallitsevat arvot ja arvostukset. Siitä ehkä johtuu sekin yllätyksettömyys ja kiltteys jonka havaitsein UNM:n avajaiskonsertissa, ja jota kommentoin ohessa blogissani.

Jos minulta kysyttäisiin, miten UNM:ää pitäisi kehittää tulevaisuudessa, säilyttäisin tapahtuman koulutusluonteen…. ehkä vahvistainkin sitä, mutta samalla pyrkisin määrätietoisesti siihen, että nuorten säveltäjien musiikki kohtaisi viikolla ihan tavallisia musiikinystäviä ja konsertissakävijöitä. Kuvittelisin, että olisi mahdollista luoda yhteistyötä esimerkiksi opiskelija- järjestöjen kanssa. Tai miten olisi UNM-klasariklubi, UNM-soitto kotiin…. ehkä löytyisi ihmisiä, jotka olisivat valmiit avaamaan kotinsa sympaattisille nuorille muusikoille?

[…]

Eli tarkoitan sitä,että säveltäjäksi kasvamiseen kuuluu sekä

1) sellaisia ”säveltäjäjuttuja” joita ei ole kohtuullista odottaa kenenkään muun jaksavan kuunnella (kysykääpä vaikka jonkun nuoren säveltäjän poika- tai tyttöystävältä)

että

2) kasvamista musiikiyhteisön jäseneksi, jolla on toivon mukaan annettavaa niin kollegoille kuin kenelle vain musiikkia rakastavalle ihmiselle.”

Kyllä videot näytettiin, mutta pienemmillä screeneillä kuin dvd:llä (ja ilmeisesti myös kolmen vuoden takaisessa Tampere-talon esityksessä). Amfionin yllä oleva artikkeli ei sivumennen sanoen ole arvio.

Joo, mut noin 30 prosenttia ei!