Orfeus

Omasta puolestani pahoittelen provosoitumistani ”lapsellisen kinastelun ja toisten tölvimisen” osapuoleksi.

Koska viesti ei mene perille, vaan harakoille, lähden katselemaan kauniimpia lintuja.

Toivottavasti foorumi saa jostakin asiallisempia eli isokitaisempia osallistujia, jotka pystyvät nielemään kaikenlaisen lööperin
siitä välittämättä.

Näkemiin pitkäksi ajaksi.

Juni:
”Ilmaisusta ”virtuositeetin estetiikka” kiistelemisen sijaan olisi mahdollista tarttua esim. lgrohnin alkuperäisen puheenvuoron toiseen lauseeseen, jossa esitetään selkeähkö kysymys: Miksi nopeus ja taituruus on kohotettu arvoonsa?”

Tietysti niin voidaan tehdä, mutta silloin joudutaan vastaamaan merkitysyhteydestään irrotettuun lauseeseen kontekstista välittämättä. Tilanne on sama, kuin vaatimus vastata ”kyllä” tai ”ei” kysymykseen ”oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi.” (Jollei saa sanoa, että kysymys on väärin muotoiltu, joutuu tunnustamaan hakanneensa tai hakkaavansa vaimoaan, vaikkei olisi sitä koskaan tehnytkään).

lgrohnin kysymys ei sellaisenaan ole väärä, mutta muuttuu vääräksi rinnastettuna hänen yksipuolisen pinnallisiin tai kaksipuolisen vääriin käsityksiinsä virtuositeetista ja estetiikasta. Ne hän on ilmaissut jo moneen kertaan ja niin selvästi, että tuskin kukaan enää jaksaa aloittaa uutta kierrosta hänen toisesta lauseestaan.

lgrohnin mukaan ”virtuositeetti” eli pelkkä ”nopeuden ja taituruuden arvoonsa kohottaminen” vastaa urheilun ”estetiikkaa tehdä jotain vaikeampaa kuin muut, nopeammin, korkeammalle, pitemmälle.”

Muiden voittaminen sekunneilla, senteillä tai vaikeudessa ei kuitenkaan ole urheilun(kaan) estetiikkaa.
Estetiikasta voidaan urheilun yhteydessä puhua vain ja vasta silloin, kun tarkkaillaan suorituspuhtautta ja -kauneutta ja havaitaan, että paras urheilusuoritus on aina myös teknisesti ja toteutuksellisesti pakottomin, vapain, sulavin, sujuvin, rytmikkäin, esteettisesti täydellisin, eli sanalla sanoen kaunein (virtuoosisin).

Kaikki oleellinen, mitä estetiikasta ja filosofiasta on lännessä sanottu, on peräisin samalta ajalta* ja alueelta, kuin tämän foorumin nimikin. Jollei täällä saa ymmärtää käsitteitä, niin kuin ne henkisessä alkukodissaan ymmärrettiin, ja puuttua niiden käyttämiseen silloin, kun niitä tulkitaan nykyajan tapaan päin …(sanonko mitä), vaan kuitataan asia pelkkänä hiuksia halkovana ”ilmaisusta kiistelemisenä”, niin tämä säilyy yhtä tyhjänpäiväisenä lörpöttelysivustona, kuin kaikki muutkin internetin lörpöttelysivustot.
*(eli yhden hyväkkään logiikan mukaan ”ajalta, jolloin filosofia ja estetiikka olivat alkeellisella tasolla, magia ja mystiikka vallitsivat”.)

Anonymiteetin idea tällaisilla keskustelupalstoilla on muuten juuri siinä, että voidaan keskustella vain asiasta, mitään tai ketään kumartelematta ja töksäytellä vasta-argumentteja ketään loukkaamatta. Kaikkien niiden, jotka esiintyvät täällä omalla nimellään ja kokevat kenties tulevansa henkilökohtaisesti loukatuiksi lauseittensa repostelemisesta, kannattaa siis ryhtyä käyttämään nimimerkkiä.

Ymmärrätääkö kukaan, miten LG jaksaa edelleen esiintyä täällä jonkinlaisena ylitenttaajana, vaikka hän ei itse vastaa mihinkään?

Voin vastata hänen kysymyksiinsä sitten, kun hän on ensin luetellut ne kolmesataa viritysjärjestelmää. Saman viritysjärjestelmän muunnelmia ei lasketa omiksi järjestelmiksi.

Kaikista sirkulaarisista viritysjärjestelmistä, jotka toteutetaan kvinteittäin etenemällä, voidaan vetää suorat paralleelit pythagoralaiseen viritysjärjestelmään. Koko temperointikäsitteistö (kommineen ja osakommineen) on sen suoraa perintöä; niin kuin on oikeastaan koko temperoinnin idea; koska se lähtee tarpeesta muunnella pythagoralaisen tai luonnonpuhtaan intonaation (just intonation) mukaan viritettyä asteikkoa moniäänisyyteen ja monisävellajisuuteen (modulaation mahdollistamiseen) edettäessä.

Bach-viritys on siinä määrin kiehtova asia, että siitä nyt voin yrittää jotakin sanoa yleisen kiinnostavuutensa vuoksi, en vastauksena LG:lle.

Bach käytti klaveerissaan neroviritystä, jonka kiinnostavin yksityiskohta ja ero nykykäyttöön vakiintuneeseen tasavireiseen insinööriviritykseen verrattuna on kolmen luonnonpuhtaan kvintin sisältyminen klaviatuuriin. Muut kvintit oli temperoitu joko 1/12- tai 2/12-osakomman verran tai yhden tai kahden sekunnissa kuultavan huojahduksen verran, tai jonkin muun keskenään puolittuvan osituksen verran. Täsmällistä, yksiselitteistä ja täysin varmaa tulkintaa ei ole olemassa. Bachin omakätinen temperointiohje on tutkittavissa ja tulkittavissa hänen Das Wohltemperirte Clavier I-kokoelman nimiösivulle kirjoittamastaan virityskiehkurasta.

Bradley Lehmanin nurinpäin luettu tulkinta asiasta on saavuttanut hyväksynnän ja käyttöaseman joissakin vanhanmusiikin piireissä, mutta lienee virheellinen, vaikka soi paremmin sekin, kuin tasavireinen yritelmä.
Lisätietoa osoitteesta: http://bach.tuning.googlepages.com/home

Bachia voi muuten soittaa vaikka traktorivirityksellä, jos jotakin aitoa sanottavaa on.
Sellaisia löytyy Suomesta ainakin Vammalan, Nurmon, Roismalan, Kovelon ja Someron traktorimuseoista.

Tetraktys!

Keinot käydä kirjallista keskustelua vaikutelmien tasolla, vähemmän käsitteelisesti ovat melko olemattomia.

Koska tällaisesta kommunikatiosta puuttuvat ääni, äänensävyt, ilmeet, eleet ja liikkeet, emme voi välittää minkäänlaisia vaikutelmiakaan toisillemme muutoin, kuin käsitteitä käyttämällä (ilmaisutyylin lisäksi).

Ja jollemme käsitä käyttämiämme käsitteitä ja niiden kuvaamia asioita, koko käsittely on käsittämätöntä.

Lgrohn aloitti tämän keskustelun ymmärtämättä kumpaakaan käyttämistään sanoista – ja mitään niillä kuvatuista asioista – eikä hän ole vieläkään kertonut niistä oikeastaan muuta, kuin että hänen käsityksensä ja vaikutelmansa on, että virtuositeetti = sirkus ja estetiikka = sirkus. Siis:

”Ei tässä ollut kyse mitkä sävellykset ovat sirkusta, vaan mikä on sirkuksen sirkus.”

hermeen paljon kiitoksia

Paatoimittajan herkkänahkainen ja tosikkomainen vallankäyttöperformanssireaktio herättää kysymyksen: Onko Amfion keskustelu- vai keskustelunestämisfoorumi?
”Sananvapaus” näyttää olevan samalla tasolla, kuin ”demokratiassa”, jossa kaikilta presidentin kanssa erimieltä olevilta viedään puhe- ja kirjoitusoikeus.

Harhaanjohtavan tai perättömän tiedon levittäminen – ja (mm.) L.G.:n oman tietokoneohjelman mainostaminen – Amfionin sivuilla on siis asiallista, ja siihen puuttuminen asiatonta(?)

(LG:lle)

Monokordi on yksikielinen musiikki-instrumentti, jossa on siirreltävä talla. Ei siinä mitään hömppäpainoja ole; eikä Pythagoras sellaisia tarvinnut tutkimuksiinsa tai havaintojensa tekemiseen – yhtä vähän kuin kyläseppien vasaroita ja alasimia tai kaupunkivelhojen taikajuomia ja -sauvoja (tarut taruina) – vaan monokordin viritetyn kielen ja ilmiömäisen tarkat korvat.

Soivan kielen värähtelyä ja eri intervallisuhteiden (rinnakkais-, tai vastakkaisvaiheista) vaikutusta sen (kielen) värähtelyliikkeeseen voidaan kyllä jäljitellä ja havainnollistaa heilurivarsiin kiinnitettyjen, siirreltävien painojen avulla esim. harmonografia käyttäen, mutta se on aivan eri vekotin.

Mistähän ihmeen Noita Nokinenän loitsukirjasta LG on nuo – näköjään kaikilla lörpöttelyfoorumeilla (joilla huseeraa julkisena pellenä sitä tajuamatta) hokemansa – magiamystiikkahömppäsammakonkoipensa oikein repinyt?

Lauseet ”mystiikan vaikutuksesta lukujen kiinnostavuuteen”, ”Pythagoraan työn keskenjäämisestä” ja ”musiikkiteoreettisen perustan kalvakkuudesta”, ovat yhtä järkeviä, kuin nykyajan digitaalitekniikasta (vuonna 5000 tehtävä) päätelmä, että ”maaginen ajattelu” vaikutti sen kehittäjiin ja käyttäjiin niin paljon, että heitä eivät kiinnostaneet muut luvut kuin ykköset ja nollat.

”Peruskoululaisetkin tietävät, että ääni on pitkittäistä materian värähtelyä ja valo poikittaista sähkömagneettista värähtelyä.”

Lause ei edusta (peruskoululaisten) tietoa siitä, mitä ääni tai valo (sähkömagneettisuus) on, vaan kertoo vain ylimalkaisesti jotakin äänen tai sähkömagneettisuuden (liike)ominaisuuksista (joissakin olosuhteissa).
Se, että ääni etenee materiassa pitkittäisaaltoina, ei tarkoita, että ääni itsessään olisi materiaa tai ”materian värähtelyä”. Ääni on energiaa ja materiakin on energiaa (tiivistyneessä muodossa).

Edes yliopistoissa ei tiedetä, mitä esim. magnetismi todella on. Ettei vain ”magiaa ja mystiikkaa”!

Aikamme ”kehittynyttä fysiikkaa”(?) edustava” tieto” siitä, että ”ääni on pitkittäistä materian värähtelyä” on yhtä käyttökelpoinen muusikolle ja säveltäjälle, kuin ”tieto” siitä, että ”valo on poikittaista sähkömagneettista värähtelyä” kuvataiteilijalle, tai ”tieto” siitä, että ”ihminen on kaksijalkainen eläin” kirjailijalle ja runoilijalle. Pythagoraan opit sävelistä, sävelsuhteista, sävel- ja viritysjärjestelmistä (ym.) sen sijaan ovat sellaisenaan tai eri tavoin sovellettuina ja muunneltuina kaikkein oleellisinta ja keskeisintä muusikon ja säveltäjän perustietoa ja taitoa ja ilmaisuvarantoa.

”Nykyisin on paljolti bisnestä.”

Niin kuin aina – eikä mikään asia tai arvo säily vääristymättömänä, jos sillä ryhdytään kauppaa käymään – mutta ne puheena olleet alku- ja perusäänet ja niiden akustiset vastaavuudet eivät ole ”paljolti bisnestä”, vaan alku- ja perusääniä.

Rohkenen epäillä, että LG itse on liian tyhmä tajutakseen, ettei hänen lauseissaan ole mitään järkeä.

Paatoimittaja ottaa nyt ja sulkee tämänkin keskustelun, ettei tarvitse enää vastata LG:n ”asiallisuuksiin” ”asiattomuuksilla”.

Hyvaa paivaa pitkasta aikaa!
Mahtaneeko johtua siita, etta paatoimittajalta ovat pudonneet aapilkut paasta, kun tuossa (24.1.) lahetetyssa kommentissa ovat asiat lipsuneet jarjestaan hopinan puolelle.

Onko ”viihde vs. taide aihe kaluttu loppuun” niin, että luurangoista on nähty se, mitä eroa niissä on, (eli kumpi on kumpaa, eli että asia on ymmärretty); vai se, mitä samaa niissä on, (eli että kumpikaan ei ole kumpaakaan, tai että molemmat ovat molempia), eli että asiaa ei ole ymmärretty?

”Katharsis ei synny kuulijaa kiusaamatta!” sanoi musiikki-inkvisition sadistikiduttaja(?)
Taidemusiikkia rakastavana ja siitä huimaavan korkeita elämyksiä saavana en ole koskaan kokenut tulleeni sillä kiusatuksi. Onko minulta jäänyt jokin katharsiksen sairas puoli kokematta ja ymmärtämättä?

Pythagoraan tökkääminen samaan lauseeseen noiden huuhaaprofeettojen rinnalle on yhtä osuvaa, kuin väite:
”universaaleja mauste- (ja tuoksu-)suhteita, joilla kaikki makuvivahteet saadaan esiin, ovat etsineet ainakin Gastronomus, Oksennus ja Pieru.”

Pythagoras ei etsinyt ”universaaleja sääntöjä, joilla koko kosmos soi”, vaan totuutta, ja on tuosta porukasta ainoa, joka löysi sen (muut eivät edes etsineet).
”Totuus on vain vapaudessa” (ei säännöissä ja määräyksissä); ja vapaus vain totuudessa (ei humpuukissa ja anarkiassa). Kaikki säännöt ovat meitä vähäisempiä varten.

Taivaankappaleiden liikkeet ja geometria eivät ”heijastuneet Pythagoraalle täydellisen musiikin lukusuhteissa”, vaan olivat ilmiömaailman taustalla ja sisällä soivan, resonoivan, värähtelevän, virtaavan tietoisuusakustisenergismusiikillissoinillisrakenteellisinformatiivisdynaamisharmonisen tapahtumisen ilmausta. Sfäärien harmonia ei koske vain taivaankappaleita, vaan ulottuu Pythagoraan viisaudessa ja ymmärryksessä läpi koko maailmankaikkeuden, 3-ulotteisesta ulkoavaruudesta rinnakkaismaailmoihin eli (nykytermein) hyperulotteisiin (sisä)avaruuksiin, mikrosfääreistä makrosfääreihin, universumista multiversumeihin, jumalallisista, henkisistä sfääreistä emanatiivisiin, eksistentiaalisiin, e-motionaalisiin, elollisiin, eteerisiin, energisiin, aineellisiin tietoisuustasoihin (-sfääreihin).

Pythagoras ei keksinyt sfäärien harmoniaa, vaan kuuli ja näki ja oivalsi ja tiedosti sen maailmankaikkeuden syvimpänä olemuksellisena perustana ja toiminnallisena voimana ja ilmentymänä, ja oli viisaudessaan, tietämyksessään ja ymmärryksessään niin mittaamattoman paljon nykyhilsettä korkeammalla, että – musiikinhistorian suurimpien säveltäjänerojen saavutusten lisäksi – vasta kvanttifysiikan (super)stringteorioissa on päästy (tieteen puolella) hiukankaan vastaavan jäljille.

Pythagoraalle filosofia (viisauden rakkaus), akustiikka, astronomia, ma-tematiikka (Ma’at tematiikka), aritm-etiikka (rytmietiikka) ja sakraaligeometria olivat kaikki ehjän (pyhän), musiikillisen, universaaliharmonisen (rakkaudellisen!) kauneuden ilmausta, eivät mitään hajanaisia irto-oppeja niin kuin nykyään ovat.

Nuo kaksi kösmärettä flopus magnumeineen edustavat 180? vastakkaissuuntaista, antipythagoralaista, nykyajalle tyypillistä, itseään älykkäänä pitävää järjensammutusvapaapalokuntalaisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä minkään valtakunnan universaaliuden kanssa.

Lause ”Cage hyväksyi kaikki ympäristön äänet yhdenvertaisiksi” voidaan tulkinta nykytapaan ”avarakatseisesti” niin, että ”isällisyydessään” Cage ei ”syrjinyt” mitään ääniä, vaan antoi kaikkien älyhälymelulelulapsusten tulla tykönsä; tai teräväkatseisesti niin, että yhdenvertaisiksi = tasasamanyhdentekeviksi, jolloin lopputulos on merkityksetön: ”I have nothing to say and I say it”, kuten Cage suoraan tunnusti sen olevankin.

Hurskas seurakunta hänen ”filosofiaansa” silti vieläkin jaksaa seurata.

Henkilö, joka ei pysty erottamaan säveltä hälystä, ei ole säveltäjä, vaan häveltäjä (hävetköön rauhassa).

Ja Schafer todellakin ”lanseerasi” terminsä, jotka ovat niin latteita, ettei niistä jää ekosysteemiä kuormittamaan muuta kuin ääniroskaa, melukompostia ja hälysaasteongelmajätettä.

Näyttää siltä, että joissakin keskustelun puheenvuoroissa menevät käsitteet globaali ja universaali sekaisin; tai ”universaali” tulkitaan vain sanan ”yleinen” synonyymiksi.

Keskusteluun musiikin hyvyydestä osallistun hyräilemällä hymnin lyyrani säestyksellä (niin naiivilta ja vanhanaikaiselta kuin se nykyajan tietokonemetadatamikrosiruihmisistä kuulostaneekin):

Hyvää on vain musiikki, joka on tekemisissä hyvyyden kanssa,
eli lähtöisin pyyteettömän sydämen hyvyydestä ja rakkauden syvyydestä
ja sen valaiseman puhtaan järjen kirkkaudesta,
ja saavuttaa korkeimman kauneuden ja ilmaisuvoiman.

Oi Eurydike, Sinä musiikin sielu! Mistä ”evoluutiosta” nuo nykyihmiset oikein puhuvat?
Maailma repii edelleen julman raa’asti riekaleiksi kaikki ne, jotka Sinun kauneutesi näkevät, ja sille uskollisena pysyvät…