mklami

Olisikin jännä herättää keskustelua siitä, mikä on Korvat auki -yhdistyksen perintö. Aika voimakas nimittäin on tämä Gröhnin uusin väite (jolle mielellään kuulisin perusteluja, niiden aiempien pyyntöjen jonon jatkoksi).

Itse uskoisin olevan hyvä asia, että Korvat elää ajassa ja sen muutoksissa mukana. Tuntuisi hölmöltä toimia perustajasukupolven tapoja ja aatteita absoluuttisesti kopioiden, koska maailma ympärillä on kuitenkin 30 vuoden aikana ehtinyt muuttua.

Tervehdys kaikille ja mukava huomata että Jarkon kirjoitus on herättänyt voimakasta keskustelua! Lusikkansa keitokseen heittää toinen nykyinen ”vaikkukorva” (näin olen ymmärtänyt L.Gröhnin meistä ajattelevan), omalta osaltaan vuoden 2009 Viitasaaren ja Musica Nova Helsingin Korvien projekteihin vaikuttanut nuori säveltäjä.

Ensin osittainen vastaus Gröhniä askarruttaneeseen kysymykseen Avantin konsertista: itsekään en ikävä kyllä ollut em. konsertissa paikalla, mutta Jarkon kertoman perusteella arvelisin kyseessä olleen Helsingin juhlaviikkojen konsertti, jossa kantaesitettiin Haapamäen bassoklarinettikonsertto Kirjo (2006). Teos vastaanotti myöhemmin samana syksynä Teosto-palkinnon yhdessä Marzi Nymanin levyn Marzi kanssa. Sitä en taas muista, mikä Tiensuun teos tuossa konsertissa esitettiin.

Mielelläni kuulisin Gröhniltä perusteluita varsinkin Viitasaaren 2009 kommenttiprojektista esittäänsä mielipiteeseen. Kuulimme jo paikan päällä sekä sen jälkeen täällä Amfionin sivuilla useampaan otteeseen (viimeksi nyt kommenttina Jarkon avausblogiin) avaavamme vaikkuja vain omista korvistamme. Sitä vastoin emme ole kuulleet mitään konkreettista ehdotusta tai ajatusta siitä, miten olisimme voineet toimia toisin – mikä olisi ollut konkreettisesti uutta ja yleisöä ravistelevaa? Pelkkä omien mielipiteidensä toistaminen, varsinkin ilman perusteluja tai mahdollisia parannusehdotuksia ei nähdäkseni vie keskustelua mitenkään rakentavaan suuntaan.

Kuten Jarkon blogista (ja viime aikojen konserteistamme) käy ilmi, Korvat auki pyrkii omalta osaltaan tuomaan uusia ajatuksia ja virtauksia maailmalta Suomeen (ja tietenkin viemään omia uusia tuuliamme maamme rajojen ulkopuolelle). Tässä mielessä yhdistyksemme toiminta on aatteellisesti lähellä niitä ”kultaisia vanhoja aikoja”, kun kulttuuri-ilmapiiri Suomessa todettiin nuorten säveltäjien mielestä ahtaaksi. Nykypolvi nähdäkseni voi huomata ovien jo auenneen, mutta kuten Jarkkokin jo täällä totesti, ovet eivät välttämättä pysy auki ellei niiden aukiolosta pidetä huolta. Tästä syystä musiikkituonti ei ole mielestäni mikään kulunut mantra, vaan tärkeä osa kansainvälistä kulttuurivaihtoa. Siksi en näe mitään ongelmaa siinä, jos Korvien nykypolvi ”avaa vaikkuja omista korvistaan”, koska vielä nykyäänkin voi maailmalta löytää paljon uutta ja ihmeellistä. Pelottavampaa olisi mielestäni nuorilla säveltäjillä ja ylipäänsä kaikilla muillakin ikään katsomatta ylimielinen asenne, jossa ajatellaan jo tietävänsä kaikesta kaiken. Tällainen kaikkivoipaisuuden ja -tietäväisyyden tunne on mielestäni omiaan jäykistämään mielipiteitä ja peittämään ne korvatkin paksuun vaikkukerrokseen.

Korvat auki ry:n nimen vaihtamisesta: yhdistyksen nykyisenä puheenjohtjana en ole tosiaan kommentoinut Gröhnin jo taannoista nimenmuutosehdotusta. Nyt kun saimme jälleen uuden ehdotuksen, voin ilmaista kantani, että nähdäkseni Korvat auki ei tällä hetkellä tarvitse itselleen uutta nimeä. Toimintamme aatteet vastaavat mielestäni siinä määrin perustajasukupolven linjauksia, että voimme edelleen ilman häpeilyä ja nimenmuutospaineita pitää yhdistyksellämme aiempien polvien sille antaman nimen.