Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Lauri Gröhn
OsallistujaJa tuon jatkeeksi yksi oivallus:
Luovuus ja muisti antikorreloivat. Musiikin ammattilaisuuden ehtona on erinomainen muisti. Siksi säveltäjät ja esittäjät eivät ole luovia. Siksi museomusiikki on suosittua esiintyvien taiteilijoiden osalta ja säveltäjä yrittävät kaikenlaisia temppuja, tilamusiikkia ja muuta hömppää.
OsallistujaMuseomusiikista kertauksen vuoksi:
Osallistuja”Ymmärtäminen on merkitysten etsimistä ja nimeämistä.”
(Mikko Hietaharju kirjassaan KUUNTELE KUVAA)OsallistujaHesarin nettiversio on onnistuneesti karsinut pois enimmät Hannu-Ilari Lampelan ”kritiikin” liirum-laarum adjektoinnit:
OsallistujaJuhani, kuuntele näytettä:
OsallistujaNopeus sama ja halvempi. Kannattaa käyttää Amazon UK:ta.
Osallistuja”Pianisti oli kuin liimanäppinen gekko, jonka tarkkuus ja motorinen joustavuus haki vertaistaan, ennen kaikkea finaalin akrobaattisissa kuvioissa.”
Hohhoijaa …
OsallistujaOk. Mutta kertovatko nämä poiminnot Hesarin pääkriitikon oikeasta asenteesta:
Hesarin musiikkikritiikki otsikoi 5.3.06: ”Amerikkalaisia säveltarinoita,
Musica Nova esitteli kolme taitavaa yhdysvaltalaissäveltäjää”Kriitikko kirjoitti:
”Musica Novan avajaiskonsertti esitteli kolme aikamme tärkeimpiin
lukeutuvaa yhdysvaltalaissäveltäjää. On helppo löytää heille yhteisiä nimittäjiä, mutta
jokaisella on myös oma persoonallinen profiilinsa.”Persoonallinen profiili? Thomasista: ”soi kuin suuri kamariorkesteri”. Rousesta: ”pääosin
tummaa hautajaismusiikkia”. Stuckysta: ”suomalainen kuvitteli ilokseen kuulevansa
Sibeliuksen seitsemännen sinfonian hymnimäisiä kaikuja”.
Kriitikko ei kyllä noilla argumenteilla vastannut väitteeseenä ”profiilista”.Kriitikko:
”Vaikka Augusta Read Thomas, Christoph Rouse ja Steven Stucky ovat innokkaita
vanhan materiaalin kierrättäjiä, he ovat onnistuneet kehittämään sen pohjalta oman
musiikillisen kerrontatyylinsä.”Ja tämäkö on sitä ”kerrontatyyliä”:
”Thomas on poeettinen säveltäjä, jolla on erittäin rikas soinnillinen mielikuvitus.
Hänen suurista säveltäjäntaidoistaan todistaa se, että pystyy säilyttämään
monikerroksisen ja -värisen kudoksen aina läpikuultavan kirkkaana.”Vai tämä:
”Stuckyn konsertto on värikäs, briljantti, mielikuvituksekas ja viihdyttävä kertomus,
joka miellyttää varmasti niin kapellimestaria, soittajia kuin yleisöä.”Olipa ”kertomus”.
Osallistuja?”Säveltäjämestari ja ensi kertaa sinfoniaorkesteria kuunteleva lapsi kuulevat samat äänet, mutta aivan erilaista musiikkia.” (TT/Eero RAuhala)
Kriitikko kuulee erilaista musiikkia kuin ”tavallinen kuulija”. Mihin kriitikoita tarvitaan?
OsallistujaKiitos linkistä jälleen kerran.
Vuodelta 2006: http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/kritiikki.html
OsallistujaSemiotiikan tieteellisyydestä toki keskustellaan:
http://en.wikipedia.org/wiki/SemioticsSemiotiikka on tapa pukea asiat yhteen kaavaan, lingvistiikan haara korkeintaan.
Koska musiikilla ei ole semantiikka, ei semiotiikka sen vuoksi ole oikea näkökulma musiikkiin.
Musiikin tutkimukselle semiotiikasta ei ole mitään hyötyä, vaan nimenomaan haittaa. Samanlaista haittaa kuin teeskentelystä yleensä.
OsallistujaDemosin vain paria kohtaa, jotka kertovat, kuinka pihalla Tarasti on tieteestä yleensä. Semiotiikkahan ei ole tiedettä.
Tarasti teksti on linkkinä.
22.12.2011, 9:43 vastauksena käyttäjälle: Kimanen jyrähti: valtiovallan musiikkimaku on kaikkiruokainen sika #19060OsallistujaKimasen ehdotus kansanmusiikin siirtämisestä musiikkiopistoihin on kuitenkin loistava ajatus: ”Miksei kansanmusiikkia voisi opettaa ammattikorkeakouluissa eri puolilla maata tai keskittää esimerkiksi Kaustisille ja samalla ratkaista kansanmusiikkijuhlan talousongelmat? ”
22.12.2011, 6:21 vastauksena käyttäjälle: Kimanen jyrähti: valtiovallan musiikkimaku on kaikkiruokainen sika #19058OsallistujaKiitän tarkennuksista.
21.12.2011, 20:15 vastauksena käyttäjälle: Kimanen jyrähti: valtiovallan musiikkimaku on kaikkiruokainen sika #19055OsallistujaRehtori Djupsjöbacka on kakkosluokan lied-pianisti, jonka englannintaito on Vanhasen luokkaa. Hänet valittiin välikaudeksi ”jatkuvuuden takaamiseksi” ja nyt ilmeisesti samasta syystä. Hänen johdollaan laadittu strategia 2012 on niin kuivaa ja tyhjänpäiväistä tekstiä, että sitä tuskin kukaan pystyy lukeemaan. Masokistina poimin sieltä yhden kohdan: ”Mahdollisimman suuri budjettirahoitus varmistetaan huolehtimalla yliopistolle asetettujen määrällisten tavoitteiden saavuttamisesta.”
Vastaehdokkaana ollut Kimanen on tunnettu organisointikyvyistään (Kuhmon Kamarimusiikki) ja laajasta kansainvälisestä verkostostaan.
Mainittakoon, että hallituksen, joka teki valinnan, puheenjohtajana on pianonsoittoa harrastava yritysjohtaja, joka on valitun rehtorin perhetuttu.Osallistuin vuosi pari sitten tuomikirkon kryptassa seminaariin ”Pyhyys ja musiikki”. Päivän tilaisuuden avasi Sibelius-akatermian uudelleen valittu rehtori Gustav Djupsjöbacka. Seminaarin kielenä oli englanti, koska osallistujia oli ulkomailta. Rehtori luki 10 minuutin puheen, joka oli kirjoitettu SUOMEKSI. Siinä meillä on kansainvälisen korkeakoulun keulakuva.
-
JulkaisijaArtikkelit