Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Lauri Gröhn
OsallistujaTuusulanjärven kamarimusiikki on monipuolisuudessa oiva vastalääke museomusiikille,
OsallistujaNiinpä.
Mystikko toistaa jopa vuosituhansia vanhoja moneen kertaan kumottuja uskomuksia.
Tiede korjaa koko ajan itseään ja kehittyy.
Musiikin universaalisuus on erittäin mielenkiintoinen tieteenfilosofinen kysymys. Länsimainen arrogantti musikkikulttuuri ei tykkää tuosta kysymyksenasettelusta, koska se kyseenalaistaa lukemattomien ihmisten uskomukset musiikin ”ylimaallisuuteen”. Jopa länsimaiset viritysjärjestelmät kaikkine lisukkeineen ovat vähemmistönä kun asioita tarkastellaan globaalisti ja se on paljon se.
Tunnen tuon Eliza-ohjelman vuosikymmenien takaa ja olen itsekin leikkinyt sillä. Hieman paradoksaalista on, että useat musiikkikulttuurin ohjelmoidut ihmiset katselevat maailmaa vain siinä laajuudessa, mitä heidät on koulutuksensa yhteydessä opetettu näkemään.
12.3.2009, 13:46 vastauksena käyttäjälle: Voiko hyvän sävellyksen tunnistaa huonon esityksen ”läpi”? #18421OsallistujaUseissa ketjuissa on tietokoneet tekemät sävellyksi painettu maan rakoon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kukaan ei ole kuullut noita sävellyksiä ihmisten soittamana. Johtopäätökset on tehty tietokoneen soittamasta midi-versiosta. Kaikkihan tietävät, että kun partituuri skannataan miditiedostoksi, on soitettua miditiedostoa mahdotonta kuunnella muutamaa sekuntia kauempaa, vaikka softainstrumentit sinänsä eivät enää kuullosta niin pahalta kuin joitakin vuosia sitten.
Voiko hyvän sävellyksen tunnistaa huonon esityksen ”läpi”?
OsallistujaAbsoluuttisesta sävelkorvasta: omakohtaiset havainnot ovat yleensä vain osatotuus. Suosittelen asiaan perehtymistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Absolute_pitch
Musiikin universaalisuus: Musiikki on vahvasti kuklttuurisidonnaista. Tuskinpa intialainen karnaattisen musiikin spesialisti pystyy erottamaan koska vaikkapa Beethovenin soitetaan hyvin tai huonommin.
ID on pseudotiede, joka ei sisällä ensimmäistäkään testattavaa hypoteesia.
OsallistujaKulttuurisokeutta. Kirjallisuudella ja musiikilla on täysin erilaiset kehityskulut. Ja tuo lukiolaishuumori on viehättävää..
Osallistuja”Huomautus ”ymmärtämisestä” selittää jotakin L.G:n musiikkikäsityksistä. Jokainen muusikko tietää, että musiikkia voi joko ymmärtää tai olla ymmärtämättä. ”
Fysiikan ”ymmärtäminen” ja musiikin ymmärtäminen on käsitteellisesti täysin eri asioita, valitan.
”Konservatorioissa opitaan vuosikaudet nimenomaan musiikin ymmärtämistä; siitä kasvavat hyvät esitykset.”
Aivan. Musiikot ohjelmoidaan kulttuurisesti tiettyyn tapaan ymmärtää musiikkia. Koska absoluuttisella musiikilla ei ole semantiikka, ei ole mitään universaalia tapaa ”ymmärtää” musiikkia.
”Puhuessaan museomusiikista L.G. on ilmeisesti kuvitellut, että muusikot suhtautuvat musiikkiin kuin kuolleeseen materiaan ja toistavat papukaijamaisesti annettuja tehtäviä.”
Olkiukkoja vastaan tappelu on netissä valitettavan yleistä. Museomusiikki on kuolleiden sväeltäjien säveltämää viihdettä, ei sen enempää. Sitä tulee konserteissa tuutin täydeltä. Ennen oli toisin…
OsallistujaMinulla sattuu olemaan loppututkinto teoreettisessa fysiikassa, joten en viitsi fysiikasta sen enempää väitellä. Kylmäfuusio on puhdasta humpuugia. Toisekseen ei fysiikassa varsinaisesti ole kyse ”ymmärtämisestä” vaan asioiden kuvailusta. Ymmärtäminen on metafysiikkaa eikä kovin hyödyllistä.
Toisekseen arvostan suuresti Ralf Gothonia musiikkona. Tästä olin huolestunut: Ihminen voi olla huippu alallaan, vaikka hänen maailmankatsomuksensa on täydellisen harhainen. Ikävää on, jos hän siirtää noita harhojaan oppilailleen ja guruaan palvovaan yleisöönsä.
Suosittelen musiikin psykologiasta Diane Deutschin toimittamaa 800-sivuista kirjaa Psychology of Music (second ed.). Absoluuttinen sävelkorva on tutkittu alue ja tuon kirjan hakemistossa on noin 30 viitettä kirjan eri sivuille. Asian on merkittävästi monimutkaisempi kuin rivimuusikot ehkä luulevat. Synesteettiset värikokemukset vaihtelevat kokijoidensa mukaan.
Musiikin filosofiasta suosittelen alkupaloiksi Kivyn kirjaa Introduction to a philosophy of music (2002).
Musikaalisuudesta sen verran, että musiikissa ei ole universaaleja lakeja.
PS. Tuo kreationistinen hömppäkirja Wilder Smithin ”Luonnontieteet eivät tunne evolutiota” on kovin vanhentunut. Hömppärintamalla nyt on muotia ID, intelligent design.
OsallistujaJopas nyt jotakin. Minä olen kirjoittanut ”runsaasti viitteitä harhaisiin oppeihin ja kirjoihin”. Sattumalta tiedän noista asioista, koska olin aikoinaan Nils Mustelinin jälkeen Skepsis ry:n puheenjohtaja. Ei ole minun syyni, että new age on täydellistä roskaa ja että Gothonilla on tuollainen musiikin filosofiaan liittyvä pakkomielle. Olen jättänyt Gothonin pahimmat rimanalitukset siteeraamatta. Moderaattori itse aloitti yhden puhtaan hömppäketjun, joten siinä on pullat uunissa.
20 vuotta netissä keskustelleena huomautan, että en ole syyllistynyt nettietiketin vastaiseen keskustelijoiden mollaamiseen vaan ASIOIDEN mollaamiseen, mikä on aina ok. Mutta moderaattori on rikkonut moderaattorina nettietikettiä jättämällä minuun kohdistuneet henkilökohtaiset solvaukset huomiotta, Orfeus… ASian tekee vakavammaksi se, että nuo solvaukset on säännön mukaan tehty nimimerkin suojassa.
Jos moderaattori esittää minulle kauniin anteeksipyynnön, voin vielä harkita tämän muuten pystyyn kuolleen foorumin aktivointia..
OsallistujaEhkä tekstini uudelleen lukeminen antaisi vastaukset nimimerkin kuvaamiin ongelmiinsa. Jos uskoo hömppään, kirjan runsas hömppä ei paljastu, vaikka nimeän kirjasta kymmenkunta esimerkkiä. Ja ehkäpä oikein toistan tuon musiikin filosofiaan liittyvän kohdan aloitustekstistäni:
Eikä Gothonin musiikin filosofiakaan herätä luottamusta. Tämä on paitsi virheellistä myös aika pakkomielteistä: ”Äänet ovat kuin kirjaimia, äänten yhdistelmät sanoja ja fraasit lauseita.” Absoluuttista roskaa musiikin filosofian kannalta.
Jos saisi veikata, Steiner-koulu on laajalti yhteinen tekijä muusikoiden ja taiteilijoiden hömppäuskoon, nimimerkillekin tuo koulu lienee tuttu. Ihan pieni näyte koulun entisen rehtorin tieteellisyydestä:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/huuhawil.htmlOsallistujaHans Jennyn nimittäminen ”huipputiedemieheksi” on loukkaus oikeita tiedemiehiä kohtaan. Antroposofi Jennyn hömppämaakariluonne näkyy Google Scholarin Jennyn kirjoihin kohdistuvista viittauksista muiden kirjoittajien teoksista:
Applied Kinesiology: a training manual and reference book of basic principles and practices
Technicians ofthe Sacred
The Divine Feminine in Geometric Consciousness
he Yoga of Sound: The Healing Power of Chant and Mantra
Integrating conventional and Chinese medicine in cancer care: a clinical guide
The Mind of God: Human Destiny, Music, and the Search for Meaning Amidst Tragedy
http://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&lr=&q=%22hans+jenny%22+cymatics&btnG=HaeMusiikille tai tieteille ei Jenny ole tuottanut yhtikäs mitään kiinnostavaa.
OsallistujaMetapuheenvuorojen ongelma on, että niiden käyttäjät eivät sano yhtään mitään itse asiasta. Kontrollifriikkejä riittää…
Ja tuosta ”jankutuksestakin” olen eri mieltä. Useimmissa viesteissäni olen liittänyt mukaan jotain uutta.
Agressiivinen suhtautuminen tuohon kysymykseen kuvastanee sitä, että suomalainen musiikin opetus vääristyneesti keskittyy solistisuuteen, vaikka pääosalla opiskelijoilla ei ole siihen kykyjä tai mahdollisuuksia.
Toisekseen agressiivisuus johtunee siitä, ettei pystytä erottaamaan musiikkia ja musiikin harjoittelua. Hiihtäjät voivat juosta suossa tai rullahiihtää tuhansia kilometrjä, mutta ei noilla ”lajeilla” kilpailla. Museomusiikkiviihteen etydejä sensijaan vedetään niin että…
OsallistujaUlkopuolista huvitti tuossa torstain keskustelussa, http://www2.siba.fi/sibatv/index.php?id=171&la=fi
että kysymykseen millaisena neuvottelijana muut näkevät sinut, nykyinen rehtori vastasi, että ”rehellisyyteen pyrkivänä”. Tuon taustalla ei voi olla muu kuin että rehtori on neuvotteluissa kokenut takaiskuja kielitaidon tai heikon valmistautumisen vuoksi. Tuosta voisi vetää sen epäsuoran johtopäätöksen, että nykyinen rehtori on EPÄPÄTEVÄ hoitamaan tehtäviään.
Mielestäni V-M Tapion vastaukset olivat harkituimpia, E T Tavastjerna jätti monet vastaukset pinnallisiksi, mutta molemmat ovat hyviä ehdokkaita.
Osallistuja””Logiikkasi” mukaan mikään fysikaalinen (tai muu) perustutkimus ei ole tutkimusta, vaan ”perusfysiikkaa”;
akustiset ilmiöt eivät ole ilmiöitä, eikä niiden tutkiminen tutkimusta, vaan ”perusakustiikkaa” tai ”perusvisualisointia” jne. jne.
Akustinen ja visuaalinen (kaksinkertainen!) ilmiö, jossa korvinkuultava ääni ilmenee silminnähtävänä muotona, rakenteena, dynamiikkana, ei siis ole ilmiö!
Koko ilmiömaailma ja ilmennyt maailmankaikkeus, joka on näkyvältä osaltaan ”vain” värähtelyjen visualisoituma, ei ole sinulle ilmiö!”Akustiikkaa esimerkiksi ei ole tiede, vaan yhden tieteen, fysiikan osa-alue. Värähtelyt sinänsä on tekniikan puolella äärimmäisen tärkeä alue, esimerkiksi koneerakennuksessa. Kun otetaan lämpökuvia, eivät kuvat tai niiden ottaminen ole ilmiö. Lömpöoppi on yksi fysiikan haara.
Vielä kertauksen vuoksi, kun vaikkapa otetaan supernopea kuva linnun siiven liikkeestä, ei siipien liike ole ”ilmiö” eikä kuvien ottaminen tiedettä. Postimerkkeilyssä voidaan käyttää kaikenlaisia menetelmiä parperin, leimojen jne, tutkimiseksi. mutta ei postimerkkeily on tiedettää. Eikä esimerkiksi Kirlian kuvauskaan.
Kymatiikasta vielä sen verran, että noita kuvia näyttää lähinnä hyödynnetyn taiteellisiin tarkoituksiin siinä missä vaikkapa fraktaaleja.
Enkä edes yritävä väittää, etteikö Hans Jenny olisi voinut tehdä myös tieteellisesti kiinnostavaa työtä:
Asiaan perehtyminen tuossa mielessä ei minusta vain ole kiinnostavaa.Mutta esimerkiksi tämä kohta Lehtirannan hömppäkirjasta:
”Esimerkiksi Händelin Messian-oratorion viimeinen sointu antoi tulokseksi täsmällisen viisisakaraisen tähden, pentagrammin, eli pythagoralaisen veljeskunnan pyhän symbolin”,
kertoo, että eivät Jynnyn tavoitteet olleet pelkästään tieteellisiä. Tai tämä Jennyt puhdas new age uskonnollisuus: ”Mitä enemmän näitä asioita tutkii, sitä selvemmäksi käy, että ääni on luova prinsiippi.
Ja kaikki mahdollinen on luonnollisesti valjastettu puoskarointibisneksen tekemiseen.
Lehtiranta:
”Jennyn työtä on vienyt näkyvimmin eteenpäöin Sir Peter Gue Manners, jonka kehittämät äänihoidot … Manners on laskenut eri vaivojen taajuudet, mukaan luettuna mentaalisen tason ongelmat. Omalla erikoisrakenteisella cymatics-instrumentillaan hän on kyennyt resonanssin periaatetta … palauttamaan potilaan kehon oikealle taajuustasolle …”PS. Näyttää siltä, että muusikoiden vaativa opiskelu on jättänyt yleissivistyksenen tietyiltä osin vajaaksi ja muusikot ovat siten tavallista alttiimipa kaikenlaiselle hömpää. Taidanpa tehdä ketjun Ralf Gothonin lukuisista hömppäuskomuksista…
Osallistuja”Hans Jennyn ilmiölle ja tutkimushaaralle antama nimitys tulee kreikankielen aaltoilmiöitä”
Enpä puhuisi mistään tutkimushaarasta tai edes ilmiöstä. Kyse on vain värähtelyjen visualisoinnista. Touhu on analogista esimerkiksi lämpäkuvaukselle. Lämpökuvauksesta on merkittävää hyötyä. Cymatiikalle on vaikeampi keksiä mitään järkevää käyttöä.
Toisekseen ehkä pitäisi kirjoittaa symatiikka eikä cymatiikka, vastaavasti kuten sytologia/cytology?
OsallistujaAhaa. Urheilun estetiikka onkin kaappi-Orfeukselle suorituksen (miehisessä?) kauneudessa. Siksi vertailu on hänen mielestään väärää eikä musiikin virtuositeetin yhteydessä voida puhua estetiikasta. Eli musiikilliset urheilusuoritukset eivät kuuluu estetiikan piiriin. Hupaisaa kyllä:
-
JulkaisijaArtikkelit