Lauri Mäntysaari

Hartsin kommentin ensimmäinen kappale kiteyttää aika kauniisti sen mitä yritän blogitekstissäni antaa ohjenuoraksi: minusta tuntuu että porukka tuntuu turhan usein hakevan banaaninmakua kesäkurpistasta (millä nyt tarkoitan lähinnä satunnaisia konsertinjälkeiskeskusteluja tässä mainitsematta jäävien kollegoiden ja ystävien kanssa). Toisaalta tuntuu että monille niistä jotka tuon kesäkurpitsan tunnistavat, sen arvo tulee erityisesti siitä että he tunnistavat sen kesäkurpitsaksi (tästä ongelmasta kärsiville suosittelen lämpimästi shanghailaista keittiötä: mitään raaka-ainetta ei varmasti pysty tunnistamaan makujen huimasta sekamelskasta, joten täytyy vain pyrkiä nauttimaan mauista joita ei osaa nimetä).

Mitä jo useasti mainittuun Cageen tulee, uskon että hän oli kiinalaisen keittiön miehiä. Ei oksien katkomisen idea ollut siinä, että yleisö patistetaan ihailemaan tätä toimintaa Taiteena (tai Musiikkina, tai Happeningina), vaan hyvinkin naturalistisessa tapahtuman ihailun aiheuttamassa kokemuksessa. Jos se maistuu hyvältä, ei minun oikeastaan tarvitse ottaa edes kantaa siihen, onko se banaani vai kesäkurpitsa.

Mitä tulee Autereen esille ottamaan pidän/en pidä -jaotteluun: eihän ei-pitämistä tietenkään voi kieltää! Toki sen perusteella voi nimittää toista huonommaksi ihmiseksi, mutta toivon että sellaiseen suhtaudutaan vain harmittomana snobbailuna. 🙂 Rakas avovaimoni ei voi sietää kesäkurpitsaa, ja hän tunnistaa sen ruuasta kuin ruuasta. Itselläni on sama tilanne tillin kanssa. Jos saa näppylöitä jostakin piirteestä, joka on luonteenomainen juuri useimmille happeningiksi kutsutuille teoksille, niin toki en pakota allergikkoa istumaan niitä seuraamassa. Mutta jos näppylät tulevat teoksen päälle lätkäistystä nimilapusta (”Musiikki”, ”Konsertti”), kehottaisin uudelleenharkintaan. Ihan oman mielenmaiseman avartamiseksi!

Mitä tulee poikkitaiteellisuuteen käsitteenä, se on hieman hullunkurinen, eikä niin hirveän seksikäskään. Sillä ei kuitenkaan ole ”moni”-etuliitteen tuomaa taakkaa joka vaatisi löytämään teoksesta *montaa* erilaista taidemuotoa, siis lokeroimaan teoksen ainesosat ja antamaan niille nimet (kuten moniviljaleivän jokaisella viljalla on oma nimensä). Yhtä kaikki, tämä nyt ei ole varsinainen kynnyskysymys…